Mielipide vanhusten hoidosta

Sotevaalien alla kannattaa muistaa vuonna 2019 syntynyt kohu Attendon ja Esperin hoivakotien skandaalimaisesta toiminnasta. Onhan vanhustenhoito ollut vaalien kestoaiheena jo vuosia. Vanhuksia pidettiin lukkojen takana ja käytettiin myös hygieniahaalareita, magneettivyötä sekä sängyn laitojen nostoa ilman lääkärin päätöstä asiasta. Mutta nämä kansainväliset hoivajätitkin toimivat kuntien kilpailuttamina. Myydään halvinta ja suuret valtaavat edullisilla tarjouksilla markkinoita. Kun osakkeenomistajat vaativat osinkonsa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin tinkiä hoivan laadusta. Yhä suuremman osan ympärivuorokautisesta hoidosta ovat kunnat siirtäneet yksityisille yrityksille, vaikka vastaavatkin hoidon saannista ja laadusta.

Hölmöläisten tapaan peittoa jatketaan silloin kun joku skandaali räjähtää vallanpitäjien silmille. Rahoituksen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan ottaminen esille saa aikaan vain hiljaisuuden päättäjien keskuudessa. Kunnat ja valtio pallottelevat asialla ja puolueet eivät halua vaarantaa hallituskelpoisuuttaan vanhenevan väestön takia.

Tutkijat ovat vuosikymmenten ajan muistutelleet poliitikkoja vanhojen ihmisten määrän ja palvelujen tarpeen kasvusta, silti ollaan yllättyneitä. Marja Jylhä Tampereen yliopistosta on istunut useammassa eri hallitusten ja ministerien asettamassa asiantuntijatyöryhmässä. Työhön on kulunut satoja tunteja kiireistä työaikaa ja työtä on kehuttu maasta taivaaseen. Mutta yhtään ehdotusta ei ole viety poliittiseen valmisteluun, hän kertoo kirjassaan ”Vanhuustutkijan koronavuosi”.

Vanhojen ihmisten palveluista on säästetty ”laitoshoitoa” vähentämällä. Se on johtanut huonokuntoisten ihmisten kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Keskeinen idea on ollut, että pääosa maksuista siirtyy kunnalta asukkaalle ja Kelalle. 

Kotihoitoa pyritään edistämään puhumalla kuinka ”koti on paras paikka ihmiselle”. Jossakin vaiheessa raja tulee vastaan. Vaikka hoitaja kävisi neljäkin kertaa vuorokaudessa, niin yksinäisiä tunteja jää paljon. Samaan aikaan yli 90-vuotiaiden hoivakotipaikkoja on karsittu eniten, vaikka juuri he niitä tarvitsevat. Taustalla on tietenkin raha. Pohjoismaisten naapureiden tasolle pääsy vanhusten hoidossa vaatisi vuodessa miljardin lisää rahaa. 

Vanhusten lisäksi vanhuuden palvelujen parantaminen koskettaa kaikkia, jotka kantavat iäkkäistä läheisistään suurempaa vastuuta kuin jaksavat. Se helpottaisi myös meidän kaikkien matkaa kohti vanhuutta voidessamme luottaa hyviin palveluihin. Se lisäisi luottamusta koko yhteiskuntaan toisin kuin nykyinen tilanne.

Hannu Ketoharju

Juuka

Hoivasuhmurointi jatkuu

Tiedättekö miten paljon turhauttaa seurata vierestä katastrofin tapahtumista. Olen kirjoittanut tästä aiheesta usein, ensimmäisen kerran jo melkein 10 vuotta sitten, ja kirjoitan taas. EsperiCaren ongelmat olivat odotettavissa. Samoja ongelmia on nähty mm. Attendolla, Mehiläisellä ja muilla isoilla toimijoilla. Kaava on hyvin yksinkertainen, kilapailutuksissa pärjää ne jotka saavat hinnan painettua mahdollisimman alas keinolla millä tahansa. Tavat joilla se tehdään ovat lähinnä työntekijöiden halpuuttaminen ja verojen välttely, sekä kustannusriskien siirtäminen yhteiskunnalle. Tämä tarkoittaa että sopivissa kohdin käytetään valtion tarjoamia vuokratiloja ja keskitytään vain potilaisiin joista saa varmasti valtiolta vaivatta maksun. Eettisesti toimivat pienet yritykset joko ostetaan osaksi isoa ketjua, tai näännytetään markkinoilta kilpailutuksissa. 

Valtio, eli me, maksamme yksityisille siitä että ne järjestävät palveluitaan. Yksityisen hintaan lisätään työntekijöiden palkan, tilojen vuokrien ja toiminnan normaalin ylläpitämisen lisäksi myös palkkiot johtoportaalle ja tuotot osakkaille. Julkisella sektorilla veronmaksajien rahat käytetään vain toimintaan ja kehitykseen, ulkopuolisille sijoittajille ei makseta osinkoja.
Julkiselle puolelle laitettu raha jää kiertoon paikallistalouteen. Yksityinen sektori sen sijaan syytää rahaa sinne missä osakkaita tai hallintoa sattuu olemaan. Verot tietysti kierretään esimerkiksi Cayman-saarien kautta, jotta hinta saadaan painettua alas ja maksimoitua voitot sijoittajille. Kaikki tuo raha on pois paikallistalouden kierrosta. Yksityistäminen ja kilpailutus lisää myös valtion kustannuksia valvonnan tarpeen lisääntyessä. Tämäkin on nyt nähty AVI:n ollessa pulassa nykyisillä valvontaresursseillaan. 

Julkisen sektorin ensisijainen tarkoitus hyvinvointivaltiossa on yhteisvastuullisesti pitää huolta siitä kansanosasta jotka huolenpitoa tarvitsevat. Yksityisen puolen tehtävä on ensisijassa tuottaa voittoa. Tämä on juuri näin yksinkertaista, ja juuri siksi nämä palvelut on pidettävä julkisella puolella. Kilpailutus ei sovi peruspalveluihin joilla turvataan ihmisten hyvinvointi.
EsperiCaresta irtisanoutunut Marja Aarnio-Isohanni jatkaa kokoomuksen SOTE-työryhmässä, tässä työryhmässä vilisee kesken kauden rahakkaisiin yksityisiin hoivabisneksiin hypänneitä. Hyvä-veli-verkosto toimii yhä röyhkeämmin yrittämättä edes piilotella suhmurointiaan.

Susanna Rissanen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.