Stop Nato – Gashaw Batuni

Yhdysvaltojen johtaman Naton rooli on suomalaisten tajunnassa hämärtynyt, vaikka sen kannatus on varsin heiveröinen läntisen Euroopan ulkopuolella. Ydinaseeton Pohjola ja USArmy go home! sopii myös Suomen turvallisuuspolitiikan lähtökohdaksi.

Stop Nato – mielenosoituksessa 8.10.2022 Helsingin senaatintorilla kurdi, aluevaltuutettu Gashaw Bibani käytti syväluotaavan USA-Nato -kriittisen puheen, mikä on tässä sellaisenaan.

Gashaw Bibani

”Missä tahansa päin maailmaa on sota, siellä on myös Yhdysvallat. 245-vuotisen historiansa aikana Yhdysvallat ei ole ollut sodassa vain 17 vuoteen. 

Toisen maailmansodan lopusta 2000 luvun alkuun amerikkalaiset olivat yli 80 prosentissa maailman aseellisten konfliktien ytimessä. 

Sodat naamioidaan aina myönteiseen kehykseen, olipa kyse ”oikeudenmukaisuuden ylläpitämisen” tai ”humanitaarisen väliintulon”  varjolla, niin Yhdysvallat on käynnistänyt tai sotkeutunut sotiin erittäin korkein kustannuksin. 

Korean sodan aikana yli 3 miljoonaa siviiliä kuoli ja kriittinen infrastruktuuri murskattiin. Vietnamin sodassa kaksi miljoonaa siviiliä kuoli ja vähintään 350 000 tonnia pommeja ja maamiinoja jätti perinnöksi tuhoa. 

Kosovon sodassa Yhdysvaltojen hallitsema Nato pommitti Jugoslavian liittotasavaltaa 78 peräkkäisenä päivänä jättäen jälkeensä täystuhon.

2000-luvun sodat Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa tarkoittavat, että melkein jokainen Yhdysvaltain presidentti toisen maailmansodan jälkeen on julistanut sodan ulkomaille tai osallistunut niihin. Vaikka Yhdysvallat jätti jälkeensä humanitaarisia katastrofeja muihin maihin, se on kuitenkin hyötynyt itse komeasti seikkailuistaan.

Sodat ja vihamielisyydet ovat olleet olennainen osa Amerikan vaurautta useiden vuosien ajan. Voidaan varmaan säälittä todeta, että Sota on yhdysvaltain bisnes.

Natosta puhuttaessa, ei voida sivuuttaa yhdysvaltojen tekemiä sotaretkiä ja sen vaikutuksia. Eikä myöskään muiden sen jäsenvaltioiden tekemiä sotarikoksia. Jokaisen Naton jäsenvaltion kontolla on yksi sun toinen kolonialistinen valloitus, jonka seurauksena tuhansia, ellei miljoonia ole jäänyt kodittomiksi.

Naton rahoitus on maksettu siviilien verellä. Minäkin olen syntynyt maahan, jota minulla ei ollut koskaan oikeus kutsua omakseni. 

Sotahullujen ja kolonialistien testamentti on suuret pakolaismäärät ja traagiset ilmastovaikutukset, jotka jätetään meidän, tavan kansalaisten harteille ratkaistavaksi ja maksettavaksi. 

Eikö ole kummallista, ettei Nato tai sen isäntämaa yhdysvallat ole koskaan kantanut vastuuta Naton jättämistä katastrofeista?

Suomen päätös lähteä Natoon oli hätiköity pelkoreaktio, jonka varjolla sivuutettiin kansan tahto ja Tasavallan presidentin lupaama kansanäänestys. Niinkin perustavalaatuinen päätös syntyi hesarin mielipidekyselyjen ja hyökkäysuhkien liiottelun saattelemana.

On tosi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti koko Euroopan turvallisuustilanteen luonteen, mutta Venjän ja Ukrainan välistä 15 vuotta jatkunutta kiistaa ei meille uutisoitu. Meille ei myöskään uutisoitu Naton petoksia Venäjää kohtaan. 

Venäjän entinen puolustusliitto ”warsowan sopimus” purettiin sillä ehdolla, että Nato ei laajenisi itä-eurooppaan. Näihin ehtoihin myös Putin oli sitoutunut. Näistä Naton sopimusrikoksia ei meille kerrottu avoimesti. Sodalla on aina kahdet kasvot, mutta se joka hallitsee mediaa on omiaan voittamaan kansan puolelleen.

Putinin Ukrainan invaasio on perinpohjin väärin, sillä loppujen lopuksi myös siitä sodasta jää testamentiksi miljoonia pakolaisia, sotauhreja, ilmastovaikutuksia ja mittaamattomasti talousvahinkoa. Perinpohjin väärin on myös Natoittamisen agenda, jonka vuoksi rauhanneuvotteluja on lykätty jo moneen otteeseen.

Moni meistä suomalaisista on sitoutunut rauhanrakentamiseen, pitkän tähtäimen ilmastopolitiikkaan ja ydinaseriisuntaan.

Samaan aikaan epäpyhä natohakemuksemme on johtanut meidät pitkäkyntisen despootti Erdoganin pelinappuloiksi ja kiristyskohteeksi, jolla se vahvistaa omia poliittisia pyrkimyksiään.

Lopuksi,

Mikäli nato-laivan nähdään jo menneen niin Suomen tulisi viivyttelemättä valmistella ehtoja Nato-jäsenyydelle. Sen sijaan, että olisimme rähmällään Turkin edessä tulisi meidän tunnustaa alueemme strateginen tärkeys Natolle. 

Suomi tulee pitää ydinaseettomana alueena, jonka lisäksi meidän tulisi myös kieltää Nato-tukikohtien perustaminen Suomen alueelle ja Naton joukkojen ja laivojen tulo Suomen alueelle.

Suomen tulisi vetää pois jäsenhakemuksensa, ellei näihin ehtoihin suostuta. (Natolle ydinaseet ovat olennainen pelote ja näin keskeinen osa toimintaa.)

Työ ydinsotaa vastaan edellyttää myös oikeudenmukaisen rauhan edistämistä kaikilla konfliktialueilla, sen sijaan että tuetaan sotaa rahallisesti ja poliittisesti välittämättä seurauksista, niinkuin ukrainan kohdalla on tehty.

Tämä saattaa tuntua utopialta. 

Tilanteessa, jossa päättäjistä ja väestöstä suuri osa on sodan hurmoksessa ja ydintuhon mahdollisuuteen suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi.

Juuri siksi kansalaisyhteiskunnan – meidän työllä on väliä ydinsotaa vastaan ja rauhan rakentamisen puolesta!”

Artikkelikuva Toivo Koivisto

Yhdysvallat on demonisoinut itse itsensä


Keskustelu suomettumisesta on virinnyt jälleen Ylen uutuussarjan myötä. Ben Zyskowicz sanoi  perjantaina 14.1. Ruben Stillerin haastattelussa, että suomettumisen aika on ohitse, mutta ilmiöön hänen mukaansa liittynyt USA:n demonisointi vaikuttaa edelleen suomalaisten kielteisiin natokantoihin.

Natomielisille USA:n kritiikki on poliittisesti hyödyllistä liittää suomettumiseen, josta kaikki haluavat irtisanoutua. Kuitenkin “demonisoinnistaan” USA on itse vastuussa omilla toimillaan. Kylmän sodan aikana se ei ollut itäistä kilpakumppaniaan moraalisempi toimija kotimaassaan tai maailmalla. Amerikan alkuperäisasukkaiden kansanmurhalle ja afrikkalaisten orjuudelle perustuvasta syntytarinastaan puhumattakaan.

Läpi 1900-luvun USA nujersi kotimaassaan väkivaltaisesti ammattiyhdistys- ja kansalaisliikkeitä ja murhasi niiden johtajia. Martin Luther Kingin, Malcolm X:n tai Fred Hamptonin salamurhien jäljet johtivat suoraan tiedustelupalveluihin. Murhien tilaajia ei ole saatu oikeuden eteen ja ratkaisevia todisteet pysyvät tänäkin päivänä salattuina. Vuonna 1985 poliisi lentopommitti Philadelphiassa kokonaisen naapuruston maan tasalle tavoitteenaan erään kansalaisliikkeen tuhoaminen. 

Vaikka värillisten kansalaisoikeusliike saavutti voittoja, rakennettiin maassa viime vuosisadalla  maailman suurin yksityinen vankilajärjestelmä, jonne pienituloisia ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia suljetaan nykyäänkin vuosikausiksi pienimmistäkin rikoksista. Tänä päivänä USA:n vankiloissa viruu 2,19 miljoonaa ihmistä. Enemmän kuin missään muussa maassa. 

USA:n toiminta ulkomailla on oma lukunsa. Vietnamin sodassa se oli suoraan vastuussa yli 3 miljoonan ihmisen kuolemasta. Läpi globaalin etelän se tuki suoraan ja tiedustelupalveluidensa avustuksella lukuisia verenhimoisia despootteja. Esimerksiksi Indonesiassa USA:n nukkehallitsija Sukarno murhasi yli miljoona ihmistä vuosien 1965-66 kommunistivainoissa. Etelä-Amerikkaa USA piti omana etupiirinään, jossa se murhautti johtajia ja järjesteli vallankaappauksia täysin oman mielensä mukaan, mistä tunnetuin esimerkki lienee Chilessä tapahtunut vallankaappaus 1973. Kuolonuhreja tuli jälleen kymmeniä tuhansia.

Kylmän sodan päättyminen ei muuttanut USA:ta maailmanparantajavaltioksi. Sodat ja salamurhat ovat jatkuneet entiseen tahtiin. Afghanistainin ja Irakin hävittämien ja miehitys synnyttivät edelleen jatkuvan arabien diasporan, ja nostivat raunioista ISIS:in kaltaisia ääriliikkeitä. Samaan aikaan USA:n liittolaisvallat Israel ja Saudi Arabia käyvät omia sotiaan, jonka uhreina on kokonaiset kansakunnat Jemenissä ja Palestiinassa. Syyria ja Libya on ajettu jatkuvaan sisällissotaan. Kuolonuhrien kokonaismäärässä ollaan jälleen miljoonaluokassa.

Sitä, että lausuu ääneen USA:n tekoja ja niiden seurauksia, ei voida pitää demonisoimisena. Sen sijaan USA:n toimien arvostelijoiden huitominen leimakirveillä, ja poliitikkojen vaikeneminen suurvallan sota- ja valtapolitiikasta muistuttaa suuresti suomettumisen käytäntöjä. Näyttääkin siltä, että rähmälläänolo on suomalaisen ulkopolitiikan peruspilari.

Kirjoittaja Viljami Vaskonen