Naton lobbauksessa mukana monia tahoja

Karjalaisen pääkirjoituksessa (27.10.) iloittiin EVA:n kyselystä, jonka mukaan Nato-jäsenyyden vastustus on vähentynyt parilla prosentilla. Karjalaisen mukaan Nato on monenkeskinen kriisinhallinta- ja yhteistyöjärjestö, jossa Suomikin voisi luontevasti olla täysjäsen.


Suomessa on vahva natolobby, joka koostuu oikeistopoliitikoista, puolustushallinnon korkeista virkamiehistä ja johtavista sotilaista. Se on aktiivisesti ajanut natojäsenyyttä 90-luvun alusta lähtien. Hornet-kauppa oli merkittävä avaus, joka johti natokumppanuuteen ja vei meidät Afganistaniin. Ukrainan kriisi tuli kuin taivaanlahjana ja Venäjän uhalla pelottelu on tavallista. Jo vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan suurimpien lehtien päätoimittajat kannattivat Suomen natojäsenyyttä.

Mediassa ei vahingossakaan tuoda julki perusasioita Suomen geopoliittisesta asemasta. Itämeren kautta tapahtuu lähes puolet Venäjän ulkomaankaupasta ja vielä suurempi osuus Pietarin talousalueen kaupasta. Vaikea uskoa, että Venäjä haluaisi sotilaallista kriisiä alueelle kuin äärimmäisessä tilanteessa. Onhan Venäjän sotilaallinen voima vain neljäs osa EU-maiden sotavoimasta. Moskovassa Nato näyttäytyy vihollisena. Alueen vakauden kannalta on sekä Venäjän että Suomen yhteinen intressi, ettei Venäjä koe sotilaallista uhkaa Suomen alueen kautta.

Suomen tekemät sotilaalliset sopimukset johtavien natomaiden kanssa ovat johtaneet jatkuvaan vieraiden joukkojen harjoitteluun Suomen alueella. Niiden merkityksestä Suomen ulkopoliittiseen asemaan ei ole käyty julkisuudessa minkäänlaista keskustelua. Tosin eduskuntaakin on pidetty pimennossa. Nato-option vuoksi Suomi ei pysty edes allekirjoittamaan YK:n ydinaseidenkieltosopimusta, vaikka yli 80 prosenttia kansalaisista sitä hallitukselta odottaa.

Ymmärrettävästi nämä seikat herättävät epätietoisuutta Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Liittoutumattomuuden kannatus kaipaisi vahvistuakseen johtavien poliitikkojen selkeää tukea. Onko poliitikoilla kyseessä rohkeuden vai ymmärryksen puute? Tunnetaanko riittävän hyvin sotilaallisen liittoutumattomuuden perusteita, jotta kyettäisiin asettumaan julkisesti ja selvästi natolobbya vastaan? Se vaatisikin kyllä rohkeutta. Silloinhan voisi todella joutua suurten mediatalojen sylkykupiksi politiikassa.

Kirjoittaja Hannu Ketoharju

Artikkelikuva Martti Vaskonen

Mutkan kautta

Suomen yksinkertainen, mutta rehellinen kansa ei ole vielä täysin unohtanut viime idänretken seurauksia. Meillä oli 1940-luvulla silloisen mahtavan liittolaisemme Saksan kanssa kauttakulkusopimus Pohjois-Norjaan. Nyt meillä on liittolaisena mahtava isäntämaa USA, jonka toiveena on saada Suomi Natovankkureiden vetäjäksi. Se on myös Suomen oikeiston haave. Kokoomuspuoluekaan ei rohkene vaatia sitä avoimesti, se pitää vain ovea raollaan eli optiona.

Kiertotieksi on löydetty yhteistyö ”puolueettomien” Pohjoismaiden kesken. Se, että Norja on Nato-maa ja siellä on USA:n tukikohta ydinaseineen ei näytä haittaavan Suomen sotaministeriä Antti Kaikkosta (Kepu) niin innokkaasti hän ajaa kauttakulkusopimusta. Hänellä on myös koko hallituksen tuki. Minä olen edellisestä kauttakulkusopimuksesta lähtien evakossa ja savolaisten maahan muuttaja.

Perussuomalaisten, tämän Kokoomuksen köyhälistöversion edustaja Harri Väänänen latoo pöytään silkkaa faktaa maahanmuuttajien sosiaalituesta. Sillä rahalla hän palkkaisi hoitajat ja rehelliset poliisit ja loppusummalla köyhätkin muuttuisivat kerralla rikkaiksi.

Jotenkin näiden Kokoomuksen apulaisten tajuntaan ei näytä kuuluvan isäntämaa USA:n järjestämät sotaretket itsenäisten valtioiden tuhoamiseksi ja siitä johtuva pakolaisuus.Perussuomalaisten ukkivainaat taistelivat urhoollisesti mustalaisia vastaan. Somalipakolaiset korvasivat tämän vihollisen. 

Oikeistopolitiikka on vähäosaisten yllyttämistä toisiaan vastaan. Oikeiston emopuolue Kokoomus on huolissaan verorahojen kulumisesta köyhien hyysäämiseen, vaikka tämä kulupuoli jää vähempivaraisten kannettavaksi. Verosuunnittelu ja veroparatiisien ovet eivät aukea pienituloisille.

Kauttakulkusopimusten tavoite on yhtä ylevä kuin oli 1940-luvulla, mutta nykyisillä sotatyökaluilla jäljelle jäisi entistäkin vähemmän Perus- kuin muitakin suomalaisia.

Siitä huolimatta liian monet ovat valmiina rahoittamaan USA:n sotakonetta ostamalla sieltä kymmenillä miljardeilla euroilla hävittäjiä.

Viljo Heikkinen

vanhempi huoneenrakentaja

Lapinlahti

Kuvassa Viljo Heikkinen Rissalassa (kuva-arkisto Martti Vaskonen)

Ymmärrys hoi, älä jätä!


Ministeri Vehviläinen puolustaa raidehankkeiden yhtiöittämistä. Vehviläisen mukaan (Karjalainen 26.3.) ”jokainen valtion budjetin liikkumatilaa ymmärtävä tietää, että valtiolla ei tule olemaan tarvittavia miljardeja, joilla isoja raidehankkeita, kuten itärata, pystyttäisiin rahoittamaan ja rakentamaan.”

Sipilän kaatunut hallitus kuitenkin suunnitteli hankkivansa Suomeen 64 rynnäkköhävittäjää. Norjan ja Kanadan tekemien arvioiden mukaan F-35-koneen tämän kokoisen hankkeen elinkaarikustannus olisi Suomelle 30 vuodessa 30–40 miljardia euroa. On vaikea ymmärtää, miten Suomella olisi ”tarvittavat miljardit” tähän.

Tutkija Eero Lehdon mukaan (Ydin-lehti 1/2019) kansantalouden kannalta sotilasmenot ovat huomattava riski. Ne leikkaavat muun muassa koulutukseen ja tutkimukseen sekä julkiseen infrastruktuuriin suunnattuja julkisia määrärahoja, esimerkiksi Vehviläisen raidehankkeista. Sotilasmenot voivat vähentää myös vaikkapa sosiaalimenoja, jolloin vaikutus kansan elintasoon voi olla yllättävän suuri.

Suomen hävittäjähanke vaatii niin suuret rahat, että sillä on merkittävä vaikutus koko kansantalouteen. Riskinä on, että siitä tulee kansantalouden kannalta kestämätön.

Hanke sisältää myös sotilaallisesti ja ulkopoliittisesti kummallisia ajatuksia. HX-hanketta valmistelevassa raportissa korostetaan ilmatilan hallinnan edellyttämää hyökkäyksellistä vastatoimintaa. Vastustajaa ei nimetä, mutta eiköhän se tarkoita Venäjää, jonka ilmatorjunta on ehkä maailman tehokkain.

Ymmärtävätköhän kaikki päättäjät mitä riskejä ovat ottamassa ja mikä on ”valtion budjetin liikkumatila” hävittäjäkaupassa.

https://ydinlehti.fi/numero-2019-1/havittajat-vai-kansantalous/

Kirjoittaja Hannu Ketoharju eduskuntavaaliehdokas 67 Savo-Karjala

Artikkelikuva armeijan taistelunäytöksestä Joensuussa 8/2019 (kuva Martti Vaskonen)

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Kuluvan talven aikana on spekuloitu, kuinka Venäjä vaikuttaa kevään vaaleihin Suomessa. Kyllä, kyllä Venäjä vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan Suomen vaaleihin, sitä todistaa nyt vaalien alla julkistettu Venäjän Voima-raportti. Supon johtaja ei tosin usko merkittäviin vaikutusyrityksiin. Poimin muutamia kiinnostavia kukkasia raporttia käsitelleestä isosta uutisesta Karjalaisessa otsikolla ”Venäjä on Suomelle uhka kaikissa oloissa”.

Raportin mukaan ”Suomessa asevoimalla puolustetaan omaa maata”. Kuten osallistumalla sotilaallisesti liittoutumattomana maana sotilasliiton kanssa kasvaviin harjoituksiin. Huippuna tänä keväänä Yhdysvaltojen johdolla Venäjän rajan tuntumassa järjestettävät Bold Quest-harjoitukset maassamme. Raportissa vielä ihmetellään Venäjän kielteistä reaktiota kasvavaan Nato-johtoiseen harjoitteluun.

Tutkijat pitävät jännitteiden lisääntymistä selvänä ja Venäjällä raportin mukaan on ”intressejä vaikuttaa Suomen tuleviin päätöksiin ja linjauksiin”. Totta kai Venäjää kiinnostaa, mitä rajanaapuri aikoo tehdä. Vaikuttaminen on ollut valtioiden välillä tapana maailmansivu, sitä varten syntyi diplomatia. Tutkijoiden mukaan pitää tulevaan hallitusohjelmaan kirjata Nato-jäsenyyden hakemisen mahdollisuus. Sen valmistelun estänyt kirjaus palvelee raportin mukaan ”Venäjän tavoitteita”. Väheneekö näintutkijoiden mielestä Venäjän kiinnostus vaikuttaa ”Suomen päätöksiin ja linjauksiin”? Tutkijoiden mieleen ei näytä juolahtavan geopoliittisista syistä johtuva Suomen sotilaallisessa liittoutumattomuudessa piilevä maiden yhteinen hyöty.

Melkeinpä parhaana kukkasena voi pitää raportin ajatusta taloudellisesta riippuvuudesta Venäjään varsinkin energiakauppojen vuoksi. Tutkijoiden mukaan näin ”juurrutetaan Suomeen venäläistä läsnäoloa ja tulevaa pehmeää valtaa”. Siitä jo voi päätellä kenen asialla nämä tutkijat ovat. Yhdysvallathan pyrkii innolla löytämään särötysmenetelmällä tuottamalleen maakaasulle ja öljylle markkinoita Euroopasta.

Yhdysvallat on ”läsnäolon ja pehmeän vallan lisäksi” tarjonnut sotilasyhteistyötä ja jatkuvaa yhteistä harjoittelua myös Suomen maaperällä. F-35 hävittäjien hankintaan sidottu 30-40 miljardia tuleviksi 30 vuodeksi on uskomaton ”orjasopimus” Yhdysvaltojen kanssa, jota eliittimme ajaa.

Karjalaisen mukaan raportti painottaa Venäjän asevarustelun kasvaneen reaalisesti vuodesta 2010 myös talouden kokoon nähden. Raportista ilmeisesti puuttuu tarkastelun kannalta ihan oleellinen tieto, että Venäjä leikkasi puolustusbudjettiaan vuonna 2017 talousvaikeuksien vuoksi neljänneksellä ja se taso pysyy jatkossakin. Tutkija Pekka Visurin mukaan kyseessä on ollut armeijan modernisointiohjelma. Suurvaltajännitteiden vuoksi vähennyksiä tuskin tulee, ellei ilmapiiri muutu liennytyksen suuntaan. Joten Venäjän uhka säilyy ja omalla varustelullamme ja jännitystä kiristävällä politiikallamme pahennamme sitä.

Tutkija Sinikukka Saaren mukaan ”on tärkeää käydä rehellistä ja avointa keskustelua myös tärkeistä asioista”. Siihen voi yhtyä. Ministeri Erkki Tuomiojan sanoin Venäjän lisäksi tarkastelussa on otettava huomioon muutkin toimijat koska elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa.

“Venäjä on Suomelle uhka kaikissa oloissa”.

Pietarhovi kesäkuu 2018. Kuva Asko Julkunen

“Venäjä on Suomelle uhka kaikissa oloissa”.

Keskiviikon 13.3. aamutelevisiossa sentään puhuttiin Venäjästä maltillisemmin ja koko globaaliin maailmankuvaan, ympäristöpolitiikkaan, ilmastonmuutokseen ja pakolaisongelmaan uhkakuvat liittäen; uhka kun ei tule ainoastaan idästä eikä ole edes etupäässä sotilaallinen, vaan jotakin aivan muuta. Onneksi upseeriasiantuntijan ohella televisiohaastateltavana oli myös Aleksanteri-instituutin johtaja ja pätevä Venäjä-tuntija Markku Kangaspuro. Minkähän vuoksi muuten juuri sotilaat on tuotu viime vuosina niin usein Venäjää kommentoimaan? Ai niin, Venäjä-Venäjä-Venäjä-uhkan takia tietenkin.

“Asiantuntijaraportissa” korostetaan kahden maan arvojen ja maailmankuvien täydellistä ero. Näinköhän oikeasti on? Eikö raaka kapitalismi, yksilökeskeinen kilpailuttamista korostava päätöksenteko ja globaalin markkinatalouden saneluvalta lopultakin yhdistä niin moskovalaisia kuin helsinkiläisiäkin pääomapiirejä ja ylimpiä poliittisia päättäjiä? Viis koulutuksesta ja terveydenhoidosta! Aika samalla tavalla myös molempien maiden ruohonjuuritason oppositiossa oikeasti ajatellaan, sillä kansan reaktioista päätellen tyytymättömiä harjoitettuun politiikkaan piisaa molemmin puolin rajaa

Vaalit ja Nato

Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö uusi Venäjän uhka-raportti olisi tuotu julkisuuteen nimenomaan Suomen tulevia eduskunta- ja EU-vaaleja ajatellen, aivan kuin perustelemaan myös Nato-hakemusta ja tulevia hävittäjähankintoja, joita puolustusministeri niin kiihkeästi ajaa. Suuret oikeistopuolueet näyttävät kannatuksen huvetessa turvautuvan ulkopolitiikkaan siinä missä muuan UKK aikoinaan (?), siis kansaa Venäjällä pelotellen. Suomen geopoliittisesta asemasta ja lähihistoriasta johtuen sisä- ja ulkopolitiikan keskinäistä kytkentää esiintyy aina vaihtelevasti…

Raportin epäsuora viesti vaalien aattona Suomen liittämisestä Natoon on kaikessa “epäsuoruudessaan” suoraa puhetta Naton kannattajien laariin ja sen porukan puoluepoliittinen kotipesä lienee tuttu (?). Tässäkin aseena on ulkopoliittinen linjanveto, jossa ei oteta huomioon rajanaapurimme perinteistä pitkän linjan politiikkaa, vaan ainoana seikkana korostetaan Venäjän voimapolitiikkaa ja “turvallisuusriskiä” elllemme liittoudu selkeästi ja sotilaspoliittisesti länteen .

Jonkimmoisena Venäjä-tuntijana ja historioitsijana voisin näihin uhkaraportin eri uhkakuviin sanoa sen verran, että

  1. Luoteis-Venäjällä on varsin rauhallista eikä susirajalla näy edes pahempaa bensa- tai rekkarallia, tankeista puhumattakaan…
  2. Äiti-Venäjä ei näytä lähiaikoina minkäänlaisia hajoamisen merkkejä, ei nyt eikä putinilaisen kauden päätyttyäkään…
  3. Maapallon hupenevia resursseja jaettaessa on erinomaisen tärkeää että harrastetaan mieluummin laajamittaista (ympäristö)yhteistyötä ergiakysymyksissäkin kuin että niistä soditaan tai uhkaillaan…
  4. Kaupan ja kulttuurin yhteistyö ja vaihto on harvemmin muodostanut uhkaa Suomen ja Venäjän välille, joten se olkoon edelleenkin alue, jolle kannattaa panostaa…

Pentti Stranius, Joensuun virallinen Öisinajattelija

Artikkelikuva Kädet pois kansan taskuista, Asko Julkunen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Ukraina ja Venäjä – paradoksien sillisalaatti


Miullapa oli viime lauantaina tilaisuus kuulla Työpaikkojen rauhantoimikunnan kokouksessa perin mielenkiintoisessa asemassa ja tilanteessakin olevan henkilön kertomana huomioita nyky-Ukrainasta. Osa kertojan henkilöhistoriaakin on tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen, sillä hän on – kertomansa mukaan –  entinen Ukrainan armeijan tiedustelujoukkojen jäsen. Entinen sotilasarvo jäi salaisuudeksi. Tällä hetkellä – ja varmaan vielä huomennakin hän on anomassa turvapaikkaa Suomesta. Ukrainalainen turvapaikanhakija?

Kertoja on näemmä lähes erikoistunut – keskittynyt ainakin – Ukrainan tilanteen ristiriitoihin, paradokseihin. Eräs semmoinen on se, että Ukrainan armeija mitä ilmeisimmin ostaa venäläisiä sotatarvikkeita, erityisesti ammuksia, Venäjältä – ainakin näkemään pääsemiensä ”parasta ennen”-merkintöjen mukaan. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia polkuja sekä itse tavara että erityisesti maksut kulkevat.  Sotatilaahan ei edelleenkään ole julistettu puolin eikä toisin. Lisää mielenkiintoista oli tulossa: Miksi Maidanin tapahtumat on edelleen selvittämättä? Miksi Maidanin tapahtumat saivat erittäin nopeasti (virallistakin) tukea ulkomailta? Miksi Ranskan keltaliivit eivät saa vastaavaa tukea? Miksi Venezuelan oppositio taas saa? Jos menet peräänkuuluttamaan samoja standardeja eri maihin ja saman näköisiin tilanteisiin, niin Ukrainassakin saat saman, meillekin tutun selityksen nopeati: Höh, nehän ovat ihan eri asioita! Ja samaan pakettiin kuuluu Putinin tai vähintään Venäjän trollin leima ohtaluuhun….no, ainakin julkikuvaan ja maineeseen. Ukrainassa pääsy sille  listalle oli yhteen aikaan tietynlainen ”ansio”, mutta sekin kuulemma meni ihan pilalle kun Tymoshenko, tämä Julia, päätyi listalle. Ja siinä lystissä kerta riittää.

Miksi sotavankeja vaihdettaessa vaihdetaan lähes yksinomaan ukrainalaisia ukrainalaisiin? Ovatko venäläiset niin liukkaita etteivät jää kiinni?  Entä miksi sotatoimia on vain Donbassissa, mutta ei Krimillä? Uskottavan tuntuinen (osa)selitys on se, että Krimin ”luovutus” ja Dondassin ”sota” toimivat hintana siitä, että loput ukrainalaiset pysyvät EU-myönteisinä. Mistäpä nämä EU-myönteiset ihmiset sitten ovat ilmestyneet? Maassa on vuosikymmeniä(!) toiminut tuhansia paikallisradioita, joiden ohjelmatarjontaa ei suomalaistenkaan tarvitse arvailla. Entäs kielikysymys? Hallinto kielsi venäjän kielen käytön jo aikaa sitten. Kuitenkin 60-80% väestöstä puhui ja mahtaa puhua edelleen ainakin kotikielenään venäjää. Julkisesti on kysytty tarvitaanko donbassilaisia vai vain itse Donbass ….luonnonvaroineen?

Loppukevennyksenä (?) kuulimme kysymyksen: Mikä on Ukrainen helpoin vientituote?

Ensin sentään pari sanaa eurooppalaisista työmarkkinoista: Ennen Janukovitshin häätölähtöä noin 10 miljoonaa ihmistä oli jättänyt Ukrainan uuden itsenäisyyden aikana kotimaansa. Suklaapresidentin aikana toiset kymmenen miljoonaa ovat äänestäneet jaloillaan.  Mihin he ovat muuttaneet: Puolet Venäjälle ja puolet erityisesti Eurooppaan, toki kauemmaskin. Yhteistä liki kaikille on se, että työtä on löytynyt vain alle paikallisten sopimuspalkkojen. Ai niin, se arvoitus! Tuote on russofobia.

Tämä Työpaikkojen rauhantoimikunta järjestää muuten taas tammikuussa Ay-väen Rauhanpäivät. Tällä kertaa tapahtuma on Riihimäellä. Siellä pääsee kuulemaan korkeatasoista tietämystä niin meiltä kuin muualtakin.

Mennäänkö porukalla?

Kirjoittaja Ari Sulopuisto


NATO:ttajien aika on, ja oli jo aikaa sitten ohitse!

Millä tavoin koko höpötys aseostoista loppuisi kertalinttuulla? No tietysti jos meille kerrottaisiin se tosiasia, että halutessaan niin naapurimme Venäjä, kuin mikä tahansa muu vallankäyttäjä maailmassa, jolla on hallussaan kyberiskuun tarvittava tietotaito värkkeineen pistäisi maamme hallintaansa alta aikayksikön! Mutta siitä ei puhuta,koska olemme niin naivia sakkia, että pelottelemalla meidät saadaan vaikka avantoon.

Tällä hetkellä valtaa maassamme pitävien intressissä on kapitalismin ja rahanvallan kasvattaminen,koska he kokevat kuuluvansa siihen äveriäiden sakkiin, joka tällä pelillä saa säilyä hyötyjien seurassa omaa kermaosuuttaan nuoleskellen! Heille suurin oikea uhka, todellinen kauhukuva on yhteiskunnan hyvinvoinnin palauttaminen, sillä se tarkoittaisi että he joutuisivat oikeasti sen rahoittamiseen osallistumaan ja ihan sen maksukykynsä mukaan esimerkiksi verotuksen progression kautta. Yhteiskunnallisesti tyhmiähän he tietysti ovat ja kovin lyhytnäköistä etua ajavat. Tämä sakki on ahneudessaan sokeutunut sille tosiasialle, että hyvinvointivaltio takaa myös rikkaalle niin koti- kuin katurauhankin.

Melkoisen kieroutunut pitää olla jos tykkää rahoistaan niin paljon,että tyytyy amerikan malliin niiden seurassa elämään muurien, turvajärjestelmien ja vartioiden piirittämänä ja kustantaman sellaisen sirkuksen, ennemmin kuin ymmärtäisivät nauttia varallisuudestaan maassa jossa lapsia ei tarvitse saatella kouluun ja ikkunasta voi katsella ilman panssarilasia!No olenkin sitä mieltä, että omaisuuden kasaaminen yli oman elämän kestävän tarpeen on jollain tapaa sairasta ja pohjautuu suunnattomaan ja perustelemattomaan uhkakokemukseen, kenties lapsuuden henkiseen heitteillejättöön!

Mutta siihen Suomen maanpuolustukseen ja USA:n intressien vuoksi NATO:ttajiemme lanseeraamaan Venäjä pelkoon tullaksemme paljastettakoon se todellinen heikkous, mikä tekee meistä helppoa riistaa haluavalle ja ihan miltä maailman suunnalta tahansa tulevalle pirulaiselle! Meillä ei ole olemassa vielä mitään toimenpidettä joka turvaisi yhteiskuntamme tietojärjestelmät, tätä on vasta selvitelty asiantuntijoiden toimesta. ( raportti tästä 29.4.2018 )https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/tutkimus-kyberturvallisuuden-strateginen-johtaminen-turvaa-kansallisen-digitaalisen-toimintaympariston Edelleen tilanne on siis ”ehkä,pitää ja pyritään” jne.jne…. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=0b6ad318-f343-4e39-98db-b0f13fe7d498&proposalLanguage=da4408c3-39e4-4f5a-84db-84481bafc744 Tässä makupalaskenaario siitä mitä tuollaisen uhkan toteutuminen tarkoittaa https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259218-sahkot-haviavat-suomi-seis-helvetti-paasee-valloilleen-hurja-skenaario-petteri

Sotatieteiden tohtori, Aalto-yliopiston professori, Instan kyberturvallisuus- ja kehitysjohtaja Jarno Limnéll sanoo asiasta näin: ” –On tärkeää, että Suomessa muodostetaan selkeä käsitys siitä, että missä määrin ja miltä osin Suomen tulee olla omavarainen kyberturvallisuusosaamisen ja alan yritysten omistuksen sekä kriittisten kyberturvallisuusratkaisujen suhteen. Tiivistäen sanoen, tietyt kyberturvallisuuden osa-alueet tulee pitää ”omissa kansallisissa käsissä.” Se mitä hän ei sano, on se fakta että näin ei siis ole, tämä yhteiskunnan osa-alue on myös ja edelleen markkinavoimien ideologian ja suomalaisen poliittisen eliitin huseeraamana yksityisten käsissä!https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/236078-sotatieteiden-tohtori-tietyt-kyberturvallisuuden-osa-alueet-tulee-pitaa-omissa

Edelleen yhteiskunnan perustoiminnot kaikissa olosuhteissa pyörivät yksityisten käsien kautta! Jos kriisitilanteessa,olivatpa syyt kriisiin sitten luonnon tai tahallisesti ihmisten aiheuttamia, loppuu ruoka, energian saanti ja yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin ei päästä tietoverkkojen kautta!Olemme siis kokonaan näiden tietoverkkojen hallinnoijien armoilla keskeisissä, elämällemme välttämättömissä toiminnoissa ja omistajat ovat vain bisnestä tekeviä tahoja! Tietoliikenteen runkoverkkojen tulisi siis olla valtion omistamia ja valtion tulisi rahoittaa ja huolehtia toimintojen varmuudesta ja uhkien eliminoimisesta parhaimman tarjolla olevan osaamisen kautta!

Suoranaista idiotismia edustaa esimerkiksi se että YLE:n jakeluverkon omistaa Digita Oy. Eli nyt YLE:n jakeluverkko on 100 %:sesti ranskalaisessa omistuksessa. Digitan myynti ulkomaalaisille oli suomalaisen huoltovarmuuden suurimpia älyttömyyksiä, sillä kännyköillä ja netin kautta ei tietoverkkokriisin aikana paljoa tiedotella! Toisin sanoen meillä puhutaan ja kohkataan mielikuvituksellisesta, jonkun tahallaan ja omien intressiensä takia kehittelemästä ”uhkasta” ja todellinen turvallisuutemme heikkous on niin keskusteluissa kuin toiminnan osalta lapsen kengissä! Me suostumme tähän,koska tajuntaamme ohjailevat tahallisesti kasvatetut pelot,joiden alle järki ja analyyttinen pohdinta tallaantuu!

Tästä näkökulmassa jo vanhentuneiden, ylikalliiden Hornettien hankkiminen miljardeilla on suoranaista idiotismia ja vaikea uskoa, että kukaan tosissaan uskoisi niiden värkkien tuomaan ”turvallisuuteen”..No paitsi ne mantelitumake kierroksille viritettynä, poliittisen eliitin mukana sätkivät auktoriteettiuskovaiset! https://www.iltalehti.fi/digi/a/201702172200072416Yksikään Hornettien hankkimista kannattava puolue ei tule muuttamaan sosiaaliturvajärjestelmää, eikä jälleenrakentamaan hyvinvointia, heiltä uupuu sekä asiantuntemusta, että vastuuntuntoa. Heitä ei tarvita kansakunnan keulille, ei enää ikinä.Heidän aikansa on ollut ohi jo kauan sitten ja kansan tehtävä on nyt vaalien kautta se heille osoittaa!

Anne Ruuskanen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Turvallisuuspolitiikka ja eduskuntavaalit

SKP:n Iisalmen seudun osasto valitsi vuosikokouksessaan 24.2.2019 Pasi Tervon jatkamaan puheenjohtajana ja Asko Julkusen sihteerinä.

Kokous käsitteli tiedotusvälineissä esillä olevaa uusien hävittäjien hankintaa. Joissakin kannanotoissa on tarvittavien hävittäjien määräksi todettu sata kappaletta. USA:n asetehtaiden tarpeiden osalta Suomeen hankittavien hävittäjien määrä olisi varmaan ainakin kolme sataa kappaletta. Jännityksen lisääntymisestä Itämeren alueella puhutaan paljon. Parasta Suomen osalta on olla tuppaantumatta sinne omine maanpuolustuslaivoineen. Sama koskee lentokoneita. Jännitystä ei synny itsestään. Siihen tarvitaan aseilla pullistelua.

Meidän mielestämme turvallisuuspolitiikan perusta on leipä ja lämpö kaikille maassamme asuville ihmisille. Aseista ja niitä tänne tuovista mahtavista liittolaisista meillä on riittävästi kokemusta.

Suuret sotaharjoitukset Suomessa, auttavatko ne ilmaston lämpenemisen torjuntaa.  Se on nyt muuten muotiaihe kaikessa.

Me emme tarvitse yhtään hävittäjää emmekä yhtään sotalaivaa.

SKP:n Kuopion piirijärjestö on asettanut tähän mennessä eduskuntavaaleihin kaksi ehdokasta Susanna Rissasen ja Anne Ruuskasen.

SKP:n Joensuun piirillä on viisi ehdokasta Toni Kallioinen, Jari Tertsunen, Martti Vaskonen, Ari Sulopuisto ja Hannu Ketoharju.

Viljo Heikkinen

Lapinlahti

AY-väen Rauhanpäiviltä Salosta, päivää!

Ay-väen Rauhanpäivien tapahtumakeskusena Salossa toimi ihan entisen elokuvateatterin näköinen Kulttuuritalo Kiva. Majoitus- ja ruokintapaikkana toimi hotelli Rikala, vain kivenheiton päässä Kivasta. Kivi tosin pitäisi heittää yli Uskelanjoen, jos ylipäätään… Jalan piti kiertää parisataa metriä. Liikunta tekee kuulemma hyvää….

Yksi koko tapahtuman perusajatuksistahan on sen seuraminen, miten ay-liike pitää jäsentensä elinolot siedettävinä. Kun – ei jos – näin tehdään, pysyy maan sisäinen turvallisuus kunnossa.  Järjestäytymisen merkitystä sinänsä ei nykyäänkään ole syytä vähätellä. Onhan järjestäytynyt ja asemastaan tietoinen väki tukenut eduskunnassa esillä olleita lakialotteita ainakin 60 vuotta sitten. Melkoinen osa lakisääteistä sosiaaliturvaamme on historialtaan semmoista.

Viikonvaihteen näkemiset ja kuulemiset osoittivat taas kerran, että periksi ei tarvitse antaa. Meillä Suomessa on monenlaista osaamista, kunhan se vain kertyy oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Siitä oli varsin hyvä esimerkki kehitysjohtaja Mannerveden esitys siitä miten Salo on selvitynyt Nokian kännykkätuotannon loppumisesta seudulla. No, koko kemut ei alkanut sillä, vaan kaupunginhallituksen puheenjohtajattaren perin lavealla kaupungin esittelyllä – kuten viime vuosina näkyy käytännöksi muodostuneen.

Varsinainen alotusrykäys oli neljän järjestön edustajan paneelikeskustelu ”Työn tulevaisuus – tulevaisuuden työ”. Asian tuntemusta oli paikalla Akavasta, Palkansaajien tutkimuslaitokselta, SAK:sta ja STTK:sta. Kertoma ei ollut mitään ay-pomojen hymistelyä tai keskinäistä kehuskelua saavutuksillaan. Aihe kun ei toistaiseksi osoita happanemisen merkkiäkään ja jatkuu jossain muodossa vuoden kuluttua Riihimäellä.

Onko Suomi mureneva oikeusvaltio? Prof. Melin Tampereelta käänsi annetun aiheen uuteen formuun: Miten puolustamme murenevaa oikeusvaltio-Suomea? Tehkäämme siis myönteisiä alotteita sysimään syrjään taantumus! Niinhän edistystä muutenkin tuetaan.

Rauhanpuolustajilla on sen verran juhlavuosi, että pj. Kangaspuro esitti ilman kahisevaa ja varisevaa paperipinkkaakin kelpo kertomuksen järjestön 70-vuotiselta taipaleelta.

Teemaryhmä yksi kuuli Salon kehitysjohtaja Mannerveden kertomuksen Salon seudun kuntien selviämisestä Nokian alas ajosta. Kaikki kehittäjäyt eivät pyörittele vain peukaloitaan.

Toinen oli alustus- ja keskusteluryhmä aiheen ”Eriarvoistava opetussuunnitelma”. Sovittu alustaja oli törmännyt saapumisesteeseen ja niinpä ryhmään kokoontuneet – alan väkeä – hoiti homman keskenään. Toki luvassa olleella psykologi Keltikangas-Järvisellä olisi ollut sanansa sanottavana.

Kolmantena ryhmänä oli tietokirjailija Sainion uusimman kirjan aiheen ”Minne Suomi pommittaa” ympärille koottu ryhmä ”Hävittäjäkaupat uuteen harkintaan”.

Illanvietossa karjahteli osin tanssittavasti ”Amurin Tiikerit”. Mie tosin pakenin saatuani masun sopivan täyteen…No en sentään: Kyllähän illallispöydässä sentään jotain pystyi juttelemaankin.

Aamulla virkuilta heti luulot pois: Katso itse elokuva ”Ei tietä kotiin”. Nyt en tiedä mistä sen löytää, mutta eiköhän aika hoida senkin pulman.

Aamukymmeneltä emeritusprof. Honkasalo ja MEP Kyllönen latelivat tuoretta ja tutkittua tietoa ilmastomuutoksen tuomista haasteista yhteiskunnalle. Kyllönen kertoi myös samoista haasteista kansainvälisille organisaatioille. Aikamoinen suo ja viidakkokin on se…

Ei Rauhanpäiviä ilman tuokiota Rauhankasvatusinstituutin kouluttajan liikutettavana. Miten havaita ja edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työpaikoilla? Liikuttamiseen liittyi jotenkin polttavat istuimet….

Entäs oliko ni mitä sanottavaa kutsutuilla panelisteilla seuraavasta hallitusohjelmasta?

Jaa, mutta hallituspuolueitten edustajathan puuttuivat pöydän takaa. Paikalla olivat RKP, SDP, KD ja VAS. Puuttuivat sieltä myös pienpuolueet. Semmoinen  vaikutelma kyllä jäi, että nykymeno ei tällaisenään jatku, jos suunnitelmat edes suurin piirtein pitävät. Muutama uusi edustaja pienpuolueista teksi varmaan eetwarttia vänkäämässä edustajia pitämään kiinni esim.  vaalilupauksistaan.

Hotelli Rikalan syötäviä ei tarvitse vältellä. Paitsi jos olet laihiksella.

Ari Sulopuisto

Artikkelin kuvat Toivo Koivisto

Professori Harri Melin Rauhanpäivillä (kuva Toivo Koivisto)

Markku Kangaspuro (kuva Toivo Koivisto)

Itsenäisen turvallisuuspolitiikan puolesta!

Hävittäjiin perustuva asejärjestelmä on kallis ja erittäin haavoittuva. Itsenäisen maanpuolustuksen kannalta se on myös ongelmallinen, lentäväthän hävittäjät vain myyjän luvalla. Joten ne eivät ole vaihtoehto sotilaalliselle liittoutumiselle, vaikka näin harhaanjohtavasti meille uskotellaan muun muassa Karjalaisen pääkirjoituksessa (Karjalainen 22.1.) Päinvastoin, ilmavoimien suosikki Hornettien korvaajaksi, F-35 monitoimihävittäjä sitoo meidät osaksi Yhdysvaltojen sotilaallista strategiaa. Se on turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

Halvempi ja toimivampi järjestelmä itsenäisessä maanpuolustuksessa perustuu erilaisiin tykistöaseisiin, raketeista ilmatorjuntaohjuksiin ja panssarin torjuntaan sopiviin ”älyammuksiin”. Nämä eivät tarvitse pitkälle koulutettuja erityisosaajia kuten hävittäjät, vaan tavalliset varusmiehet pystyvät niitä käyttämään. Ne ovat käyttövalmiina ja toimintakunnossa ympäri vuorokauden, toisin kuin hävittäjät. Niitä on myös vaikea paikallistaa ja tuhota sodan oloissa ja ne ovat täysin meidän kontrollissamme.

Hävittäjät soveltuvat suurvaltojen sodankäyntiin. Tosin suurvallatkin ovat siirtymässä ohjuksiin ja miehittämättömiin lennokkeihin, droneihin. Ne vastannevat pääasiassa tulevaisuuden ilmavalvonnastakin, kun robotisaatio etenee vauhdilla sotateknologiassa. Ilmavoimien eläköityneen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan voimakas kehitys käynnistyi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa.

Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin maanpuolustuksenkaan kohdalla. Sen vuoksi Suomen historian suurimmasta asevarusteluhankinnasta on käytävä avoin julkinen keskustelu. Mikä on sen luonnollisempi paikka kuin eduskuntavaalit. Silloin hankkeen maksajat voivat ottaa siihen kantaa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset ovat valveutuneita päättämään itseään koskevista asioista – turvallisuuspolitiikassakin, ei pelkästään johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja sotilaiden pieni piiri.

Hannu Ketoharju

Kuva Martti Vaskonen Mielenosoitus 9.5.2016 Rissalassa USA-vetoisia hävittäjäharjoituksia vastaan.