Valitaanko aluevaaleissa ”kumileimaisimia” vai päättäjiä?

Terveys- ja sosiaalipalveluissa ongelmiin ei ole ajauduttu sattumalta vuodessa tai kahdessa. Lopputulos on ollut lukuisten virheellisten päätösten vääjäämätön tulos, mistä Pohjois-Karjalan sote-kuntayhtymä Siun sote on tyypillisin esimerkki.

Siun soten kriisiin ja pattitilanteeseen on ajauduttu hallintosäännön pohjalta. Tiedottamisesta julkisuuteen vastaa toimitusjohtaja. Tämä takasi sen, että julkisuuskuva oli pitkään kirkas, mutta sillä on pimeä puolensa.

Siun sotessa on töissä yli 7000 henkilöä, siksi tärkeintä on henkilökunnan johtaminen, muuten on luvassa vain ongelmia. Ammattijohtaminen vain arvojärjestykseen perustuvana käskyttämisenä johti kriisiin. Tällä oli koko ajan vahva poliittinen tuki. Kuntavaalit eivät vaikuttaneet kuntayhtymän johtoon. Entiset jatkaa uudella kosmetiikalla.

Kosmetiikka ei riitä palauttamaan luottamusta. Rehellisyys vaatii muutakin. Siun soten kelvoton johtajisto on irtisanottava tai siirrettävä muihin tehtäviin. Se on aluevaaleissa valittavan valtuuston ensimmäinen tehtävä.

Seuraava tehtävä on luottamuksen rakentaminen. Luottamus vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tähän ei julkisuuslaki riitä, vaan hyvinvointialueen johtamiseen on saatava uusi hallintosääntö “liikennesääntö”, mikä hajauttaa valtaa ja tiedonsaantia

S. Marinin hallitus on osoittanut vain 125 miljoonaa euroa tälle vuodelle sotealan palveluvelan purkuun. Se on mitätön summa todellisen tarpeen rinnalla. Kuntavaalien tapaan aluevaaleista muodostuu katteettomien lupausten vuori, ellei ehdokkaat ja äänestäjät vaadi selkeitä esityksiä uudeksi johtamistavaksi.

Rahoituksen ja palveluiden järjestäminen tarpeita vastaavaksi on mahdollista. Tämän osoittaa hävittäjähankinta, mihin löytyi 10 miljardia euroa noin vain läpihuutojuttuna. Nyt valittava hyvinvointialueen valtuusto ei saa olla pelkkä kumileimasin, kuten eduskunta hävittäjähankinnasta päätettäessä.

Martti Vaskonen

aluevaaliehdokas, SKP

Joensuu  

Vaalitorin avoin oppimisympäristö

SKP.n toriteltta muuttui vaalien myötä avoimeksi oppimisympäristöksi. Telttavierailta kysyttiin, kuinka monta työtuntia voi ostaa  hävittäjähankintojen hinnalla, mitkä ovat lähes 10 miljardia euroa? Lähimmäksi oikein vastasivat nuoret ja yksi oikea vastauskin löytyi, kun haettiin hoivatyön pakkauskustannuksia kuntasektorilla (ks. taulukko ja linkki)

https://www.stat.fi/til/ksp/2020/ksp_2020_2021-04-29_tie_001_fi.html

Insinööritieteisiin perehtyneen opettajan laskelma heitti noin kolmekymmentä kertaisesti ja useimmat vastaukset olivat “varmaan hirmu paljon, kauheen paljon, paljon, en osaa laskea”

Pitäisikö tästä kyselyn tuloksesta huolestua? Kyllä. Koska vastaajina oli myös useamman puolueen aktiivi tai kannattaja. Toinen huolestuttava seikka on velanoton lisääminen. Hävittäjähankinta aiotaan toteuttaa valtion budjetin ulkopuolelta, siis selkosuomella velaksi. 

Yhdessä muiden valtion velkojen kanssa uuden velan takaisinmaksuun tarvitaan velkaa, joten kaikki yhdessä tekee julkisten palveluiden turvaamisesta entistä vaikeampaa.

Oman mausteensa keskusteluun hävittäjähankinnoista tuo sekin, että tavallisen työntekijän palkasta ⅔ palautuu veron ja veronluonteisten maksujen kautta yhteiskunnalle. Hävittäjiin upotettavat miljardit häipyvät Suomesta pois, eivätkä jää kiertämään Suomen omassa taloudessa sitä tukien.

Hävittäjähankinnoista luopumalla voitaisiin kuntasektorin palveluihin ostaa yli 300 000 000 työtuntia, mitkä lisäisivät myös ostokykyä ja tukisivat paikallistaloutta.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen