Siun sotesta mainehaitta Pohjois-Karjalalle

Siun sote muuttuu kuntayhtymästä hyvinvointialueeksi. Onko nimenmuutoksella merkitystä kun “pöly laskeutuu” ja samat johtajat jatkavat. Joensuu sai maineen johtavana skini-kaupunkina 1990-luvulla aiheellisesti ja tämä maine on seurannut kaupunkia liki näihin päiviin saakka.  Vastaavasti sote-palvelut tuottava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ei voi vapautua Siun soten luomasta maineesta huonona työnantajana.

Työterveyslaitos näyttäytyy julkisuudessa puolueettomana asiantuntijaorganisaationa, johon luotetaan. Tämä organisaatio suorittaa maksua vastaan “tutkimukseen perustuvia, kokonaisvaltaisia  työhyvinvointikyselyitä”.  Nyt Työterveyslaitoksen työhyvinvointia Siun sotessa kartoittaneet  “Mitä  kuuluu” kyselyt vaikuttavat melkoiselta harhautukselta. Kuinka on mahdollista, että tämä laajasti ja voimallisesti tehty tutkimus, ei kertonut työntekijöille tai julkisesti mitään henkilökunnan todellisesta ylikuormituksesta ja työuupumuksesta? 

Siun soten hallintomalli sisälsi tiedon ja vallan keskittämisen. Tämä hallintomalli heikensi merkittävästi lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Lain tarkoitus on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä. Eri puolueista valitut luottamushenkilöt sulkivat silmänsä lähes täysin ongelmilta. Näin teki myös ammattijärjestöt Lääkäriliittoa ja joitakin työntekijöitä lukuunottamatta.

Nyt työntekijäpulan osalta ollaan tilanteessa, missä “nyt palveluita ei saa rahallakaan” (Karjalainen 19.7.2022), ”Joensuussa potilas odotti jopa 65 tuntia jatkohoitoa” (Yle 8.8.2022). Tämä on myös poliittisten päätösten seurausta. Kaksi vuotta sitten elokuun 7.  päivä astuivat voimaan Siun soten toteuttamat irtisanomiset taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Nämä syyt lienevät olleen vain verho, minkä avulla haluttiin vaientaa Siun soten johtamistapaan kohdistuva kritiikki.  Valitettavasti myös ammattiliittojen tuki irtisanotuille osoittautui heikoksi ja pyrkimys tietojen salaamiseen vastasi Siun soten omaksumaa toimintapaa.

Hyvinvointialue aloittaa ensi vuoden alusta toimintansa ja saa Siun sotelta perinnöksi mainehaitan, minkä korjaaminen vie vuosia nykyisen kokemuksen valossa. Tätä en tietenkään toivo, mutta jokaisen kriisin tausta on ymmärrettävä uusien virheiden välttämiseksi.

Martti Vaskonen


Valitaanko aluevaaleissa ”kumileimaisimia” vai päättäjiä?

Terveys- ja sosiaalipalveluissa ongelmiin ei ole ajauduttu sattumalta vuodessa tai kahdessa. Lopputulos on ollut lukuisten virheellisten päätösten vääjäämätön tulos, mistä Pohjois-Karjalan sote-kuntayhtymä Siun sote on tyypillisin esimerkki.

Siun soten kriisiin ja pattitilanteeseen on ajauduttu hallintosäännön pohjalta. Tiedottamisesta julkisuuteen vastaa toimitusjohtaja. Tämä takasi sen, että julkisuuskuva oli pitkään kirkas, mutta sillä on pimeä puolensa.

Siun sotessa on töissä yli 7000 henkilöä, siksi tärkeintä on henkilökunnan johtaminen, muuten on luvassa vain ongelmia. Ammattijohtaminen vain arvojärjestykseen perustuvana käskyttämisenä johti kriisiin. Tällä oli koko ajan vahva poliittinen tuki. Kuntavaalit eivät vaikuttaneet kuntayhtymän johtoon. Entiset jatkaa uudella kosmetiikalla.

Kosmetiikka ei riitä palauttamaan luottamusta. Rehellisyys vaatii muutakin. Siun soten kelvoton johtajisto on irtisanottava tai siirrettävä muihin tehtäviin. Se on aluevaaleissa valittavan valtuuston ensimmäinen tehtävä.

Seuraava tehtävä on luottamuksen rakentaminen. Luottamus vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tähän ei julkisuuslaki riitä, vaan hyvinvointialueen johtamiseen on saatava uusi hallintosääntö “liikennesääntö”, mikä hajauttaa valtaa ja tiedonsaantia

S. Marinin hallitus on osoittanut vain 125 miljoonaa euroa tälle vuodelle sotealan palveluvelan purkuun. Se on mitätön summa todellisen tarpeen rinnalla. Kuntavaalien tapaan aluevaaleista muodostuu katteettomien lupausten vuori, ellei ehdokkaat ja äänestäjät vaadi selkeitä esityksiä uudeksi johtamistavaksi.

Rahoituksen ja palveluiden järjestäminen tarpeita vastaavaksi on mahdollista. Tämän osoittaa hävittäjähankinta, mihin löytyi 10 miljardia euroa noin vain läpihuutojuttuna. Nyt valittava hyvinvointialueen valtuusto ei saa olla pelkkä kumileimasin, kuten eduskunta hävittäjähankinnasta päätettäessä.

Martti Vaskonen

aluevaaliehdokas, SKP

Joensuu  

Vaalitorin avoin oppimisympäristö

SKP.n toriteltta muuttui vaalien myötä avoimeksi oppimisympäristöksi. Telttavierailta kysyttiin, kuinka monta työtuntia voi ostaa  hävittäjähankintojen hinnalla, mitkä ovat lähes 10 miljardia euroa? Lähimmäksi oikein vastasivat nuoret ja yksi oikea vastauskin löytyi, kun haettiin hoivatyön pakkauskustannuksia kuntasektorilla (ks. taulukko ja linkki)

https://www.stat.fi/til/ksp/2020/ksp_2020_2021-04-29_tie_001_fi.html

Insinööritieteisiin perehtyneen opettajan laskelma heitti noin kolmekymmentä kertaisesti ja useimmat vastaukset olivat “varmaan hirmu paljon, kauheen paljon, paljon, en osaa laskea”

Pitäisikö tästä kyselyn tuloksesta huolestua? Kyllä. Koska vastaajina oli myös useamman puolueen aktiivi tai kannattaja. Toinen huolestuttava seikka on velanoton lisääminen. Hävittäjähankinta aiotaan toteuttaa valtion budjetin ulkopuolelta, siis selkosuomella velaksi. 

Yhdessä muiden valtion velkojen kanssa uuden velan takaisinmaksuun tarvitaan velkaa, joten kaikki yhdessä tekee julkisten palveluiden turvaamisesta entistä vaikeampaa.

Oman mausteensa keskusteluun hävittäjähankinnoista tuo sekin, että tavallisen työntekijän palkasta ⅔ palautuu veron ja veronluonteisten maksujen kautta yhteiskunnalle. Hävittäjiin upotettavat miljardit häipyvät Suomesta pois, eivätkä jää kiertämään Suomen omassa taloudessa sitä tukien.

Hävittäjähankinnoista luopumalla voitaisiin kuntasektorin palveluihin ostaa yli 300 000 000 työtuntia, mitkä lisäisivät myös ostokykyä ja tukisivat paikallistaloutta.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Kuntavaalit 2021 ehdokkaan silmin

Suomen tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan terveys- ja sosiaalipalveluissa tehtiin vuonna 2020 yli 12 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna 2019 ja 16,5 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin vuonna 2018. Tämä siis siitä huolimatta, että puhetta on piisannut hoivatyön ongelmista.

Meillä ongelmat kätketään ja tilannetta kaunistellaan. Vaikka työvoimaa on runsaasti tarjolla, julkisuudessa puhutaan työvoimapulasta. Työvoiman saatavuutta heikentää lyhyet, epämääräiset työsopimukset,  huonot työolosuhteet ja työn kuormittavuus. 

Taulukko Suomen tilastokeskus

Työvoiman saatavuutta terveys- ja sosiaalipalveluissa rajoittaa  työn psyykkinen ja fyysinen kuormittavuus.  Hoitotyössä eettistä stressiä aiheutuu usein työtilanteissa. Kun aikaa on vähän, ketä hoidat ensin? Mitä jätät tekemättä? Ei ole siis ihme, että alalta hakeudutaan pois.

Kevan selvityksen mukaan joka kolmas kuntasektorin työntekijä jää eläkkeelle 10 vuoden kuluessa. Hoiva -nimikkeellä eläköityviä on 43 000 ja heistä joka kolmas jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Sama kohtalo on muillakin kuluttavaa työtä tekevillä. 

Suhteellisesti eniten työkyvyttömyyseläkkeitä alkaa esimerkiksi maatalouslomittajien, siivoojien, kiinteistöhuollon työntekijöiden, avustavien keittiötyöntekijöiden ja sosiaalialan hoitajien ammattiryhmissä. 

Riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on liki olematon upseereilla ja aliupseereilla, vähäistä hallinnon, talouden ja lain asiantuntijoilla. 

Nyt on kysyttävä, minkä vuoksi työtä ei kevennetä ja työaikaa lyhennetä, kun työstä johtuvat sairaudet ovat näin yleisiä? Tämän lisäksi työttömyys on kasvanut sietämättömäksi. Julkisen alan työntekijät jäävät osatyökyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 54,2 vuoden iässä ja pysyvälle täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 59,6-vuotiaana .Miksi ei edes edes yli 50 -vuotiaiden työaikaa lyhennetä tuntuvasti, vaikka työkyvyttömyys menot ovat jo yli  2 miljardia vuodessa.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, kun henkilöllä on diagnisoitu sairaus tai vamma ja hänellä on ollut oikeus sairauspäivärahaan vähintään 300 päivää. Polku työkyvyttömyyseläkkeelle on kivulias ja tietää myös rahahuolia. Esimerkiksi 50 prosentin invaliditeetistä myönnettävä alennus kunnallis- valtionverossa on yhteensä 200-250 euroa vuodessa. Sillä rahalla ei voi alentuneesta työkyvystä johtuvia menoja korvata, elämän laadun heikkenemisestä puhumattakaan. 

Vanhuuseläkeiän nosto on myös aiheuttanut painetta työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen, erityisesti iän ja sen mukana tulevien terveysvaivojen lisääntyessä. Työn keventäminen ja työajan lyhentäminen on avain työkyvyn ylläpitämiseksi.

Kuntatyönantajat ovat olleet on liian passiivisia työajan lyhentämisessä.

Kuntatyönantajien arvovaltaa heikentää myös työnantajien laajat valtuudet työntekijöiden irtisanomisiin Yhteistoimintaneuvotteluissa. Irtisanominen tapahtuu tuotannollisista ja taloudellisista syistä osana YT-neuvotteluja. Usein vasta oikeudessa esitetään perusteita, joita työsopimuslaki sekä työ- ja virkaehtosopimus edellyttää.

Taulukko Työ- ja elinkeinoministeriö

Työttömyyttä Suomessa ja Euroopassa on hoidettu työvoiman tarjontaa lisäämällä.  Meillä Suomessa laajan työttömyyden eli työttömien työnhakijoiden ja työvoimapalveluissa olleiden yhteismäärä oli joulukuun lopussa 465 000, siis lähes puoli miljoonaa henkilöä. Se on paljon maassa, jossa työvoimaan lasketaan 2,7 miljoonaa henkilöä. Näin laskettuna työttömyys on 17 % työvoimasta. 

Oravanpyörää työn, työttömyyden ja työkyvyttömyyden välillä on hidastettava. Tämä vaatii työn ja tuotannon tulosten, työn hedelmien uudelleen jakoa.  Sen voimme aloittaa jo näissä kuntavaaleissa.

Koronakriisistä huolimatta demarivetoinen hallitus on jatkanut Suomen hävittäjähanketta, jolle eduskunta antoi joulukuussa 2020 9,4 miljardin euron tilausvaltuuden. Arviot hävittäjähankkeen elinkaarikustannuksista vaihtelivat eduskuntakeskustelussa 20-30 miljardin euron välillä. SKP näkee, että nämä varat tulee ohjata kuntiin ja ihmisten peruspalveluiden turvaamiseen. Rahaa Suomesta löytyy. On päätettävä halutaanko se käyttää sota-aseisiin vai arjen turvaan.

MARTTI VASKONEN kuntavaalit 2021 numero 429, Suomen kommunistinen puolue

Martti Vaskonen SKP Joensuu

Elokapina vaatii tekoja

Järjestäytyminen vaatii suunnittelua. Nyt torilava tarjosi siihen tilaisuuden Elokapinaan liittyneille.
Kuva Martti Vaskonen

Marraskuussa 2018 Elokapina ( https://rebellion.earth/ ) syntyi Iso-Britanniassa hallitusta vastaan, mikä ei tehnyt riittävästi ilmastomuutoksen torjumiseksi. Liike laajeni nopeasti yli 20 maahan Suomi mukaan luettuna.

Kansainvälinen kapinaviikko näkyi ja kuului Joensuussa 18.4. paikallisten tukihenkilöiden järjestämässä Sukupuuttopuheessa kävelykadulla. Tuulikki Hukka luki osan Suomessa uhanalaiseksi luokitelluista kasvi- ja eläinlajeista. Luenta kesti 25 minuuttia, joten vähäisestä asiasta ei ole kysymys. Tällä hetkellä uhanalaisiksi lajeiksi on arvioitu lähes 2700. Elinympäristön tuhoutumien on seurausta ihmisen toiminasta. Tätä ei vielä yleisesti haluta tunnustaa, mutta muutoksen kieltäminen ei ratkaise ongelmia. Tästä ajatuksesta kaupunkilaisia haluttiin Sukupuuttopuheella muistuttaa.

Elokapina https://extinctionrebellion.fi/ kertoo sivustollaan seuraavasti: ”Elämme keskellä ennennäkemätöntä ekologista kriisiä. Arktiksen ja Etelämantereen jääpeitteet menettävät massaa kasvavalla nopeudella, eläinlajien sukupuuttotahti poikkeaa tuhatkertaisesti normaalista, koralliriutat kuolevat ja kokonaiset ekosysteemit romahtavat. Arvostettujen ilmastotutkijoiden mukaan meillä on vain kuukausia aikaa muuttaa suuntaamme ennen kuin ajaudumme tilanteeseen, josta ei enää ole paluuta.

Yhteiskuntasopimus on rauennut. Hallitukset ovat epäonnistuneet viestimään totuudenmukaista kuvaa maapallon tilanteesta. Ne ovat laiminlyöneet perustuslaillisen velvollisuutensa huolehtia sekä ihmisten että ympäristön hyvinvoinnista, ja epäonnistuneet turvaamaan elinkelpoisen tulevaisuuden tuleville sukupolville. ”

Artikkelikuvassa Sini Pirinen (vasemalla), Tuulia Reponen, Tuulikki Hukka (kuva Martti Vaskonen)

Pirteän Pässin eväät kansanedustajaehdokkaille

Risto Sulkava isännöi ja Jaana Sulkava emännöi Suomen luonnonsuojeluliiton tilaisuuden kansanedustajaehdokkaille Pirteässä Pässissä (kuva Martti Vaskonen)

Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti kansanedustajaehdokkaille evästystilaisuuden, tietopaketin liiton tavoitteista, mitkä koskivat kaivoslakia ja yleistä ympäristönsuojelua. Kutsua noudatti 12 ehdokasta Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. Ehdokkaita myös vaalipaneelina toimineeseen tilaisuuteen Heinäveden Vihtariin, Pirteän Pässin maatilamatkailuyritykseen seurasi puolisen tusinaa äänestäjää.

Nykyinen kaivoslaki säädettiin v. 2011. Tämä kaivoslaki sai laajan kannatuksen eduskunnassa. Tästä voisi päätellä, että laki suojaa hyvin ympäristöä ja merkittävää kansallisomaisuutta, kaivosmineraaleja. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan ulkomaiset kaivosyhtiöt ryhtyivät häikäilemättömästi hyödyntämään heikkoa kaivoslakia tekemällä varauksia, valtauksia ja hakemalla kaivoslupia herkkään tai suojeltuun ympäristöön.

Riskit kaivoslain puutteista olivat tiedossa. Näin asiasta silloin: Lähetekeskustelu Hallituksen esitys HE 273/2009 vp, sivut 14-42.  Hiljattain edesmenneen kansanedustajan Pentti Tiusasen (vas) puheenvuoro oli harvoja ympäristöä puolustavia.

Pentti Tiusanen /vas: ”Arvoisa puhemies! On tänään käyty laajasti keskustelua kaivoslaista. Itse myös otin tämän siirtomaa-ajattelu-käsitteen tähän mukaan siinä mielessä, että maa, joka rakentaa tulevaisuutensa kaivoksille, on todella kuin siirtomaa, kolonia, jonka rikkauksia hyödynnetään. Täällä ministeri Pekkarinenkin kuvasi itse, miten tehokkaasti ja miten paljon tämä hyödyntäminen tapahtuu suomalaisen veronmaksajan suorittamalla infran rakentamisella. Me maksamme infran, ja sitten tulee pahimmassa tapauksessa aika spekulaatioon taipuvainen ulkomaalainen kaivosyhtiö ja tyhjentää alueen, jättää jälkeensä ongelmat. Näitä keskeytyneitä hankkeita on tiedossa toki, ja myöskin niiden kohdalla tämä jälkihoito on jäänyt kesken. Mielestäni tämä asia on hallituksen esityksessä keskeneräisesti valmisteltu. Kahdessa vuodessa pitäisi kunnostaa, mutta mitään varsinaisia velvoitteita ei tähän ole. Uskotaan vain hyvään.”

Jari Tertsunen (keskellä) kannattaa kaivostoiminnan kansallistamista (kuva Martti Vaskonen)

Paine silloin ja nyt on sama. Suomi on ideologisesti vahvasti sitoutunut, alistunut vapaan markkinatalouden, uusliberalismin kannattajaksi. Tämä ei anna sijaa kansallisvaltion ja sen kansalaisten eduille. Tämän ajatuksen tiivisti loistavasti ministeri Berner “En ole koskaan ollut sitä mieltä, että ihminen voidaan asettaa markkinoiden edelle”.  

Mitä voimme tehdä kaivostoiminnalle? Tähän kysymykseen SKP:n ehdokkailla Jari Tertsusella ja Martti Vaskosella oli selkeä vastaus. Kaivosmineraalit sekä kaivostoiminta on palautettava kansallisomaisuudeksi ja sen on oltava ympäristön kannalta turvallista, kansakunnan etua palvelevaa. Aiheesta lisää SKP:n eduskuntavaaliohjelmassa RAHAN VALLASTA KANSAN VALTAAN https://www.skp.fi/ohjelmat 

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.