Markku Ruotsila nimittää Uutissuomalaisen Debatissa (Karjalainen 23.1.) vihervasemmistoa ylimieliseksi ja suvaitsemattomaksi eliitiksi, jonka projektia ei missään enemmistö kannata. Mikä on tämä eliitin projekti?
Ruotsilan mukaan Amerikan ei-konservatiivinen puolikas haluaa valtion hoivaa kehdosta hautaan, opastusta ajattelemaan oikein, elinkeinoelämän kahlitsemista sääntelyllä ja etnisten ja sukupuolivähemmistöjen sekä maahanmuuttajien voimauttamista. Onko ihmisten huolenpidossa ja valistamisessa sekä markkinavoimien rajoittamisessa sitten jotakin väärin? Pitäisikö ihmisten vapaasti antaa, kuten Ruotsila sanoo, puhua omantuntonsa mukaan ilman nimittelyä rasistiksi tai fasistiksi?
Ihmisten mielipiteet ja vakaumukset vaihtelevat eivätkä ole aina eettisesti kestäviä. Pidäkkeetön mielipiteen ilmaisun vapaus ei lisää ymmärrystä ja avointa keskustelua vaan vahvistaa vain sen porukan valtaa, jolla jo on eniten ääntä ja voimaa. Tällöin maan hiljaiset ja alistetut eivät saa ääntään kuuluviin ja jäävät enemmistön syrjimiksi.
Juuri siksi on tärkeää voimaannuttaa vähemmistöjä, sillä vain näin saadaan koko väestön potentiaali käyttöön, ja maan kokonaishyvinvointi paranee.
Samassa Karjalaisessa on pikku-uutinen, jossa Tanskan pääministeri Mette Frederiksen tavoittelee Tanskasta maata, jossa on tulevaisuudessa nolla turvapaikanhakijaa. Hänen mielestään liiat maahantulijat vaarantavat sosiaalisen koheesion.
Wikipedian mukaan sosiaalinen koheesio tarkoittaa ihmisten muodostaman ryhmän tai ihmisjoukon yhteenkuuluvuutta. Siis maan rajat hädänalaisilta sulkemalla väestön yhteenkuuluvuuden kuvitellaan paranevan. Jos tämä on sitä Markku Ruotsilan kuvailemaa sydänmaiden kapinaa, jossa halutaan vain olla rauhassa oma perinteinen elämäntapa säilyttäen, niin ainakaan minä en halua olla sellaisessa nurkkakuntaisuudessa mukana.
Jaana Haverinen
Kirjoittaja Jaana Haverinen (kuva-arkisto Martti Vaskonen)
punaisetsanomat.wordpress.com 