Akkuteollisuus törmäyskurssilla Savossa

Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutkii Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueen kallioperää osana valtakunnallista Akkumineraaliprojektiaan. Projektiin liittyvään GTK:n ja Heinäveden kunnan järjestämään tupailtaan saapui 7.5.2019 lähes neljäkymmentä asianosaista. Kokouspaikkana oli kunnanvaltuustosali.

Heinäveden kunnanvaltuustosalissa käytiin reipasta keskustelua ”tupaillaksi” nimetyssä tapahtumassa kaivostoiminnasta.

Geologi, projektipäällikkö Perttu Mikkola esitteli GTK:n historian, toimintaperiaatteet, rahoituksen ja akkumineraaliprojektin http://projects.gtk.fi/akku/ tavoitteet. Yleiskeskustelun aikana ihmisiä kiinnosti yli 2000 miljoonan vuoden takaisen kallioperän syntyhistoriaa enemmän lähitulevaisuus. Tässä keskustelussa törmäsi länsimaisen yhteiskunnan elintason säilyttäminen ja luontoarvot yhteen.

Geologi Perttu Mikkola myönsi avoimesti, että hän ei hahmottanut vuonna 1994, mitä käytännössä tarkoittaa Euroopan Unioniin liittyminen. Liittyminen tarkoitti sitä, että kaikille ulkomaisille yhtiöille oli annettava samat oikeudet harrastaa mitä tahansa yritystoimintaa Suomessa kuin suomalaisille. Tätä ikävää tosiasiaa ei hahmottanut myöskään valtaosa niistä suomalaisista, jotka silloin marssivat vaaliuurnille äänestämään Unioniin liittymisen puolesta.

Projektipäällikkö Perttu Mikkola GTK.sta luennoi Suomen kallioperästä (kuva Martti Vaskonen)

Kaivostoiminnan idea on kärsinyt pahoin EU:iin liittymisen myötä. Esimerkiksi Suomi maksoi puolet Liittoutuneiden sille määräämistä sotakorvauksista Outokummun kaivoksen kuparilla. Ei työntekijöille maksettujen palkkaverojen tuotolla, vaan kuparista saaduilla myyntivoitoilla. Nyt voitot menevät ulkomaisille sijoittajille joko suoraan tai Suomeen rekisteröidyn tytäryhtiön kautta. Tytäryhtiöt käyttävät hyväkseen niin sanottua verosuunnittelua. Tämä asia on erillisen tutkimisen kohde: onko se veroparatiisien hyödyntämistä vai muuta vastaavaa? Selvää on, että konkurssin myötä lasku kaivosjätteistä jää pysyvästi suomalaisille veronmaksajille.

Geologisen tutkimuskeskuksen rooli

Mikkolan mukaan GTK:lle kuuluu kallioperän tutkiminen ja hyödynnettävien mineraalien etsiminen. Se miten tutkimustuloksia käytetään on poliittisten päätöksentekijöiden asia. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen asiantuntijaorganisaatio. TEM vastaa tutkimustulosten käytöstä ja myynnistä. Mikkola luottaa kaivoslupaviranomaisiin ja ympäristön valvontaan kaivostoiminnan osalta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ( Tukes https://tukes.fi/ ) toimii nykyisen lain määräämänä kaivoslupaviranomaisena. Yhteinen piirre GTK:lle ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle on huoli EU:n ja Saksan vähäisestä omavaraisuudesta akkumineraaleissa. EU on riippuvainen tuonnista grafiitin osalta ja akkuteollisuudessa odottaa 200-300 miljardin euron liiketoiminta lähivuosina.

Vaihtoehdot

Yleisökeskustelussa löytyi vaihtoehtoja autoteollisuuden ehdoilla tapahtuvaan liikenteen kehittämiseen.  Kerskakulutuksesta on tingittävä. Miksi bemarikuski tarvitsee autoonsa 200 hevosvoimaa tuhatta kiloa kohti  (hv/t), kun rekkakuskin on pärjättävä teholla 7 hv/t? Miksi pitkäaikaista hyötyä tuottavat matkailupalvelut, puhdas vesistö ja luonto unohdetaan kaivosteollisuuden pikavoittojen takia? Vastausta näihin kysymyksiin ei saatu, joten on odotettavissa kansalaistoiminnan jatkuvan luonnonsuojelun puolesta.

Kysymykset Perttu Mikkolalle (toinen oikealla) jatkuivat kokouksen jälkeen (kuva Martti Vaskonen)

Pelko kaivostoiminnan aloittamisesta on johtanut kiinteistöjen arvon  menetykseen Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueella. Samoin matkailuun tehtävät investoinnit menettävät tarkoitustaan. Nyt pelkästään Heinäveden luostareissa käy yli 120 tuhatta turistia vuosittain. Valtausalueiden vaikutuksen piiriin jää merkittävät puhtaat järvet kuten Suvasvesi, Varisvesi, Kermajärvi ja luontomatkailijoiden suosima Koloveden kansallispuisto.

GTK:n suunitelmissa on tehdä myös kallioperäkairauksia, joiden arvioitu yhteispituus on 1800 metriä.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Luontokohde keskellä kaupunkia

Varaslampi on harvinainen luontokohde, mikä on vain reilun kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Alueeseen liittyvä  asemalkaava on nyt suunnittelun alla ja asukkaat sen myötä piristyneet keskustelemaan asiasta. Tämä on kaikinpuolin tervetullutta innokkuutta kaupunkilaisten osalta. Alla selontekoa Niinivaara-yhdistyksen ja asukkaiden ajatuksista.

Varaslammen tukkeutunut laskuoja Sortavalankadun länsipuolella (kuva Martti Vaskonen)

Tärkeä osa kaavoitusaluetta on Varaslampi ja siihen liittyvä viher- ja metsäalue. Tämän metsäalueen puut ovat kärsineet lammen veden pysyvästä noususta. Ongelma johtunee lammen laskuojan tukkeutumisesta Sortavalankadun lännen puoleisella osalla.

Tulviva laskuoja (27.4.2019(kuva Martti Vaskonen)

Lammen tulevaisuuden kannalta oleellinen kysymys on, miten sen vedenlaatua voitaisiin korjata? Voisiko lampeen johtaa Pielisjoen vettä happipitoisuuden parantamiseksi? Varaslammen vedenlaadun ja virkistysalueen parantamiseksi tulisi tehdä uusi kunnostussuunitelma.

Hoidettujen puistojen ylläpitäminen vaatii aina paljon resursseja. Puistojen hoitamisen sijasta varat tulisi käyttää Varaslammen rehevöitymisen ja umpeenkasvun pysäyttämiseen. Esimerkiksi Varaslampeen laskevaan ojaan voisi rakentaa enemmän kosteikkoja ja kasvillisuuden poistoa syksyisin tulisi jatkaa.

Pitkospuut 27.4.2019 (kuva Martti Vaskonen)

Pitkospuut 2.6.2016 (kuva Martti Vaskonen)

Alueen virkistyskäyttöä heikentää liikenteen aiheuttama melu. Melukartoitus ja meluntorjuntasuunnitelma tulisi tehdä osana kaavoitusprosessia. Pekkalan sillan ja Imatrantien leventämisen ja perusparannuksen yhteydessä sallittu ajonopeus nousi 60 km:stä 80 km:iin, mikä lisäsi alueen melua huolimatta melukaiteesta. Melua olisi mahdollista vähentää korvaamalla nykyinen betoninen melukaide tehokkaammin melua vähentävällä korkeammalla meluesteellä.  Melua kasvattaa myös Kettuvaarantien ja Sortavalankadun liikenne.

Virkistyskäyttöä kehitettävä

Varaslammen virkistyskäyttöä lisäisi Karjalankadusta alkaen lähtevä ei-talvihoitoinen sorapintainen alle 2 metriä leveä kävelyreitti (Sortavalankadun päähän asti myös pyörätie), mikä olisi kosteikoissa puusiltarakenteinen tai vastaava. Reitti kiertäisi lammen rantoja myötäillen ja siihen liittyisi levähdyspaikaksi  sopivia laitureita 5-6 kappaletta. Reitti olisi lumettomana aikana niin sanotusti esteetön. Pitkospuilla tai esteettömänä puusiltana tehty reitti voisi olla saman tyyppinen kuin esim. Outokummun Särkisalmen esteettömällä kalastuspaikalla, jolloin siellä voisi liikkua myös lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla.

Nuotiopaikka Lammenranta-kadun päässä olisi kunnostetta yleiseen käyttöön.

Kasvit ja eläimet

Varaslammen rantametsät tulisi säilyttää luonnontilaisena virkistysalueena, eikä niitä tulisi muuttaa hoidetuksi puistoksi. Myös Soldaninkadun ja Varaslammen lasku-uoman välinen metsäalue tulisi säilyttää luonnontilaisena, kuten koillisreunan metsäkin. Varaslampi ja sitä ympäröivät metsät ovat monimuotoinen ja arvokas luontokohde lähellä kaupunkia, eikä sen luonnetta tulisi muuttaa.

Varaslammella on havaittu mm. pikkutikka ja satakieli, jotka ovat väheneviä rantametsien lajeja. Pikkutikalle on tärkeää myös runsas lahopuusto. Varaslammen rantakasvillisuusalueet ovat viitasammakon kutualueita. Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin IVa liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen on kielletty. Alueelle on tehty vuonna 2018 luontoselvitys

Varaslampi kesällä 2015 (kuva Martti Vaskonen)

Varaslampi syysasussa vuonna 1989. Kova ranta on muuttunut ajan kuluessa pajuluhdaksi. (kuva Juhani Lumatjärvi)

Soldaninkadun päässä lammen etelärannalla oli vielä vuonna 1989 kovaa rantaa venepaikaksi. Nyt tilalla on upottavaa pajuluhtaa.

Varaslammen asuinalue 

Tonttien käyttö kaavoitusalueella vaihtelee suuresti. Autottomia kotitalouksia on vain kaksi ja lisäksi on yksi puutarhakäytössä ollut tontti. Enimmillään autokatos- tai tallipaikkoja on keskikokoisella omakotitontilla viisi kappaletta. Kaavoittajan mahdollisuus puutarhamaisen rakentamisen edistämiseen ovat siis rajalliset.  Sama koskee myös rivitalotontteja. Kaikilla tonteilla on mahdollisuus rakentaa kahteen kerrokseen, mikä lisää tonttien monipuolista käyttöä mm. puutarhana, mikäli omistaja näin haluaa. Uusien rakennusten pitäisi sulautua olemassa olevaan rakennuskantaan, siten ne voisivat olla mieluiten harjakattoisia, puurakenteisia pientaloja.

Karjalankadun varrella olevaa puistokaistaletta ei tulisi käyttää rakentamiseen, vaan säilyttää puistona.  Tonttitehokkuus Varaslammenkatuun liittyvissä tonteissa on e=0,3. Tonttitehokkuutta nostamalla lukuun e=0,4 saadaan merkittävä lisärakennusoikeus näille tonteille.  Sama e=0,4 tulisi osoittaa myös nykyiseen rivitalojen kortteliin 5106.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen