Ympäristöliike ja rauhanliike kulkevat omia polkujaan juuri nyt, kun tarvittaisiin yhteinen päämäärä, suunta ja tie peruuttamattomien vahinkojen estämiseksi. Nämä kansalaisliikkeet eivät ole muodostuneet poliittiseksi voimaksi, mikä uhkaisi sijoittajien ja sotilaallisten piirien valtaa sekä niiden välinpitämättömyyttä ympäristöstä.
Ympäristöjärjestöistä BirdLife, Greenpeace, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat asettuneet eduskuntavaaleissa 2023 tukemaan kahta eduskuntapuoluetta, mitkä sen mielestä tukevat riittävästi toimia luontokadon ja ilmastokriisin pysäyttämiseksi.
Järjestöiltä jää näkemättä, että kaikki eduskuntapuolueet tukevat asehankintoja, mitkä tämän kokoiselle valtiolle ovat suuruudeltaan maailmanennätysluokkaa. Ympäristön kannalta se tarkoittaa muun muassa tätä: Valtiolla on talousmetsää noin 9 miljoonaa hehtaaria ja niitä hoitava Metsähallitus siirtää valtion kassaan noin 120 miljoonaa euroa vuodessa. F35-hävittäjien ostohinta on sama kuin valtion metsien tuotto 80 vuodessa: 80 x 120 miljoonaa eli yhteensä 9600 miljoonaa.
F-35 hinta on maksettava dollareissa ja tarkoitusta varten on otettu ja otetaan velkaa. Tämä summa vastaa noin neljää Suomen kokemaa pankkikriisiä 1990-luvun alussa, eli noin 4 x 8 miljardia, kun mukaan lasketaan hävittäjien käyttö- ja huoltokulut. Suomessa kriisi oli syvempi kuin missään muussa teollisuusmaassa toisen maailmansodan jälkeen.
Valuuttakurssin muutoksia ja velan hoitokuluja emme nyt tiedä, mutta jokainen euro ja dollari kiskotaan Suomen luonnosta ja työstä. Yksikään puu ei jää kaatamatta tai kivi kääntämättä hävittäjähankintojen kustannusten kattamiseksi. Kansainväliset pankit ja velkojat eivät jaa armolahjoja. EU ajoi Kreikan velkaloukkuun, valtion omaisuuden yksityistämiseen ja yhteiskunnan tuottamien palveluiden murskaamiseen pikavauhtia heti, kun se tuli mahdolliseksi. Me suomalaiset emme halua oppia tästä mitään – miksi?
Rauhanliike kuihtui voimakkaasti Euroopassa, kun se ei pystynyt vaikuttamaan Irakin sodan estämiseksi vuonna 2003. Sodan syyt olivat keksittyjä, epäilyjä kemiallisista- ja joukkotuhoaseista, sekä halusta syrjäyttää Saddam Husseinin hallinto. Suomessa rauhanliikkeen nousua ei tapahtunut edes silloin, kun Suomi kytkettiin osaksi USA:n sotakoneistoa isäntämaasopimuksella ja yhteisillä sotaharjoituksilla.
Piristysruiskeen rauhanliikkeelle antoi Venäjän sotilaalliset operaatiot Ukrainassa 24. helmikuuta 2022 alkaen. Rauhanliikkeen järjestämistä tapahtumista suurimman hyödyn keräsi kuitenkin Nato-jäsenyyttä ajavat poliittiset tahot ja media, mikä nosti juoksuhaudoista ryssävihan. Esimerkiksi rasistina esiintynyt Jussi Halla-aho muuttui hovikelpoiseksi kommentaattoriksi ja erittäin tärkeän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi.
Rauhanliikkeeltä on unohtunut, että maamme liki 80 vuotta kestänyt puolueettomuuspolitiikka on ollut äärimmäisen hedelmällinen. Riippumattomuus antoi kannattavat kauppasuhteet kylmän sodan eri osapuolten kanssa ja erinomaiset mahdollisuudet vakavien jännitteiden purkamiseen Euroopassa.
Tulisi muistaa, että Suomi muutti täysin linjansa turvallisuuspolitiikassa 1940-luvun lopulla. Aseet vaihdettiin diplomatiaan. Välirauha syksyllä 1944 solmittiin tilanteessa, missä kaikilla suomalaisilla oli omakohtaisia kokemuksia sodasta. Valtiojohtoon ja eduskuntaan kuuluvilla oli kokemuksia viidestä sodasta. Lapin sota, jatkosota, talvisota, heimosodat, sisällissota. Kuolleita oli reilusti yli 130 000, samoin invalideja. Se on pienelle kansalle iso luku varsikin, jos siihen liittää aluemenetykset ja Lapin tuhotut rakennukset. Lisäksi meillä oli puolisen miljoonaa asutettavaa.
Tätä kokemusta tulisi viedä eteenpäin vaikean Ukrainan selkkauksen aikana, missä voittajaa ei tiedetä, mutta häviäjät ovat jo selvillä: Ukraina, Venäjä ja Eurooppa. Diplomaatti ja Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Heikki Talvitien arvio on mielestäni osuva: “Nyt olemme siinä vaiheessa, että kaupallis-taloudellinen globalisaatio on tuhottu, Yhdysvaltojen ja lännen pakotteet merkitsevät kauppasotaa Venäjää ja sen eliittiä kohtaan sekä lännen suhtautuminen Kiinaan on muuttunut siinä määrin, että tässäkin voidaan jo puhua kauppasodasta. Mikä kaikkein huonointa, niin myös Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kesken on käyty jo taloudellista sapelinkalistelua protektionismiin viitaten”.
Toivon ja se onkin ainoa vaihtoehto, että ympäristöliike ja rauhanliike yhdistyvät vaihtoehdoksi aseita sekä sotilaallisia toimenpiteitä vaativalle oikeistolle ja erikoiselle muunnokselle, “puna-vihreälle” yhteistyölle eduskunnassa.
SKP ja sen kansanedustajaehdokkaat tekevät mielihyvin yhteistyötä ympäristö- ja rauhanliikkeen kanssa oikeiston ajaman Nato- ja sotapolitiikan torjumiseksi.
Martti Vaskonen
punaisetsanomat.wordpress.com 