Stop Nato – Gashaw Batuni

Yhdysvaltojen johtaman Naton rooli on suomalaisten tajunnassa hämärtynyt, vaikka sen kannatus on varsin heiveröinen läntisen Euroopan ulkopuolella. Ydinaseeton Pohjola ja USArmy go home! sopii myös Suomen turvallisuuspolitiikan lähtökohdaksi.

Stop Nato – mielenosoituksessa 8.10.2022 Helsingin senaatintorilla kurdi, aluevaltuutettu Gashaw Bibani käytti syväluotaavan USA-Nato -kriittisen puheen, mikä on tässä sellaisenaan.

Gashaw Bibani

”Missä tahansa päin maailmaa on sota, siellä on myös Yhdysvallat. 245-vuotisen historiansa aikana Yhdysvallat ei ole ollut sodassa vain 17 vuoteen. 

Toisen maailmansodan lopusta 2000 luvun alkuun amerikkalaiset olivat yli 80 prosentissa maailman aseellisten konfliktien ytimessä. 

Sodat naamioidaan aina myönteiseen kehykseen, olipa kyse ”oikeudenmukaisuuden ylläpitämisen” tai ”humanitaarisen väliintulon”  varjolla, niin Yhdysvallat on käynnistänyt tai sotkeutunut sotiin erittäin korkein kustannuksin. 

Korean sodan aikana yli 3 miljoonaa siviiliä kuoli ja kriittinen infrastruktuuri murskattiin. Vietnamin sodassa kaksi miljoonaa siviiliä kuoli ja vähintään 350 000 tonnia pommeja ja maamiinoja jätti perinnöksi tuhoa. 

Kosovon sodassa Yhdysvaltojen hallitsema Nato pommitti Jugoslavian liittotasavaltaa 78 peräkkäisenä päivänä jättäen jälkeensä täystuhon.

2000-luvun sodat Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa tarkoittavat, että melkein jokainen Yhdysvaltain presidentti toisen maailmansodan jälkeen on julistanut sodan ulkomaille tai osallistunut niihin. Vaikka Yhdysvallat jätti jälkeensä humanitaarisia katastrofeja muihin maihin, se on kuitenkin hyötynyt itse komeasti seikkailuistaan.

Sodat ja vihamielisyydet ovat olleet olennainen osa Amerikan vaurautta useiden vuosien ajan. Voidaan varmaan säälittä todeta, että Sota on yhdysvaltain bisnes.

Natosta puhuttaessa, ei voida sivuuttaa yhdysvaltojen tekemiä sotaretkiä ja sen vaikutuksia. Eikä myöskään muiden sen jäsenvaltioiden tekemiä sotarikoksia. Jokaisen Naton jäsenvaltion kontolla on yksi sun toinen kolonialistinen valloitus, jonka seurauksena tuhansia, ellei miljoonia ole jäänyt kodittomiksi.

Naton rahoitus on maksettu siviilien verellä. Minäkin olen syntynyt maahan, jota minulla ei ollut koskaan oikeus kutsua omakseni. 

Sotahullujen ja kolonialistien testamentti on suuret pakolaismäärät ja traagiset ilmastovaikutukset, jotka jätetään meidän, tavan kansalaisten harteille ratkaistavaksi ja maksettavaksi. 

Eikö ole kummallista, ettei Nato tai sen isäntämaa yhdysvallat ole koskaan kantanut vastuuta Naton jättämistä katastrofeista?

Suomen päätös lähteä Natoon oli hätiköity pelkoreaktio, jonka varjolla sivuutettiin kansan tahto ja Tasavallan presidentin lupaama kansanäänestys. Niinkin perustavalaatuinen päätös syntyi hesarin mielipidekyselyjen ja hyökkäysuhkien liiottelun saattelemana.

On tosi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti koko Euroopan turvallisuustilanteen luonteen, mutta Venjän ja Ukrainan välistä 15 vuotta jatkunutta kiistaa ei meille uutisoitu. Meille ei myöskään uutisoitu Naton petoksia Venäjää kohtaan. 

Venäjän entinen puolustusliitto ”warsowan sopimus” purettiin sillä ehdolla, että Nato ei laajenisi itä-eurooppaan. Näihin ehtoihin myös Putin oli sitoutunut. Näistä Naton sopimusrikoksia ei meille kerrottu avoimesti. Sodalla on aina kahdet kasvot, mutta se joka hallitsee mediaa on omiaan voittamaan kansan puolelleen.

Putinin Ukrainan invaasio on perinpohjin väärin, sillä loppujen lopuksi myös siitä sodasta jää testamentiksi miljoonia pakolaisia, sotauhreja, ilmastovaikutuksia ja mittaamattomasti talousvahinkoa. Perinpohjin väärin on myös Natoittamisen agenda, jonka vuoksi rauhanneuvotteluja on lykätty jo moneen otteeseen.

Moni meistä suomalaisista on sitoutunut rauhanrakentamiseen, pitkän tähtäimen ilmastopolitiikkaan ja ydinaseriisuntaan.

Samaan aikaan epäpyhä natohakemuksemme on johtanut meidät pitkäkyntisen despootti Erdoganin pelinappuloiksi ja kiristyskohteeksi, jolla se vahvistaa omia poliittisia pyrkimyksiään.

Lopuksi,

Mikäli nato-laivan nähdään jo menneen niin Suomen tulisi viivyttelemättä valmistella ehtoja Nato-jäsenyydelle. Sen sijaan, että olisimme rähmällään Turkin edessä tulisi meidän tunnustaa alueemme strateginen tärkeys Natolle. 

Suomi tulee pitää ydinaseettomana alueena, jonka lisäksi meidän tulisi myös kieltää Nato-tukikohtien perustaminen Suomen alueelle ja Naton joukkojen ja laivojen tulo Suomen alueelle.

Suomen tulisi vetää pois jäsenhakemuksensa, ellei näihin ehtoihin suostuta. (Natolle ydinaseet ovat olennainen pelote ja näin keskeinen osa toimintaa.)

Työ ydinsotaa vastaan edellyttää myös oikeudenmukaisen rauhan edistämistä kaikilla konfliktialueilla, sen sijaan että tuetaan sotaa rahallisesti ja poliittisesti välittämättä seurauksista, niinkuin ukrainan kohdalla on tehty.

Tämä saattaa tuntua utopialta. 

Tilanteessa, jossa päättäjistä ja väestöstä suuri osa on sodan hurmoksessa ja ydintuhon mahdollisuuteen suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi.

Juuri siksi kansalaisyhteiskunnan – meidän työllä on väliä ydinsotaa vastaan ja rauhan rakentamisen puolesta!”

Artikkelikuva Toivo Koivisto

Akkuteollisuus törmäyskurssilla Savossa

Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutkii Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueen kallioperää osana valtakunnallista Akkumineraaliprojektiaan. Projektiin liittyvään GTK:n ja Heinäveden kunnan järjestämään tupailtaan saapui 7.5.2019 lähes neljäkymmentä asianosaista. Kokouspaikkana oli kunnanvaltuustosali.

Heinäveden kunnanvaltuustosalissa käytiin reipasta keskustelua ”tupaillaksi” nimetyssä tapahtumassa kaivostoiminnasta.

Geologi, projektipäällikkö Perttu Mikkola esitteli GTK:n historian, toimintaperiaatteet, rahoituksen ja akkumineraaliprojektin http://projects.gtk.fi/akku/ tavoitteet. Yleiskeskustelun aikana ihmisiä kiinnosti yli 2000 miljoonan vuoden takaisen kallioperän syntyhistoriaa enemmän lähitulevaisuus. Tässä keskustelussa törmäsi länsimaisen yhteiskunnan elintason säilyttäminen ja luontoarvot yhteen.

Geologi Perttu Mikkola myönsi avoimesti, että hän ei hahmottanut vuonna 1994, mitä käytännössä tarkoittaa Euroopan Unioniin liittyminen. Liittyminen tarkoitti sitä, että kaikille ulkomaisille yhtiöille oli annettava samat oikeudet harrastaa mitä tahansa yritystoimintaa Suomessa kuin suomalaisille. Tätä ikävää tosiasiaa ei hahmottanut myöskään valtaosa niistä suomalaisista, jotka silloin marssivat vaaliuurnille äänestämään Unioniin liittymisen puolesta.

Projektipäällikkö Perttu Mikkola GTK.sta luennoi Suomen kallioperästä (kuva Martti Vaskonen)

Kaivostoiminnan idea on kärsinyt pahoin EU:iin liittymisen myötä. Esimerkiksi Suomi maksoi puolet Liittoutuneiden sille määräämistä sotakorvauksista Outokummun kaivoksen kuparilla. Ei työntekijöille maksettujen palkkaverojen tuotolla, vaan kuparista saaduilla myyntivoitoilla. Nyt voitot menevät ulkomaisille sijoittajille joko suoraan tai Suomeen rekisteröidyn tytäryhtiön kautta. Tytäryhtiöt käyttävät hyväkseen niin sanottua verosuunnittelua. Tämä asia on erillisen tutkimisen kohde: onko se veroparatiisien hyödyntämistä vai muuta vastaavaa? Selvää on, että konkurssin myötä lasku kaivosjätteistä jää pysyvästi suomalaisille veronmaksajille.

Geologisen tutkimuskeskuksen rooli

Mikkolan mukaan GTK:lle kuuluu kallioperän tutkiminen ja hyödynnettävien mineraalien etsiminen. Se miten tutkimustuloksia käytetään on poliittisten päätöksentekijöiden asia. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen asiantuntijaorganisaatio. TEM vastaa tutkimustulosten käytöstä ja myynnistä. Mikkola luottaa kaivoslupaviranomaisiin ja ympäristön valvontaan kaivostoiminnan osalta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ( Tukes https://tukes.fi/ ) toimii nykyisen lain määräämänä kaivoslupaviranomaisena. Yhteinen piirre GTK:lle ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle on huoli EU:n ja Saksan vähäisestä omavaraisuudesta akkumineraaleissa. EU on riippuvainen tuonnista grafiitin osalta ja akkuteollisuudessa odottaa 200-300 miljardin euron liiketoiminta lähivuosina.

Vaihtoehdot

Yleisökeskustelussa löytyi vaihtoehtoja autoteollisuuden ehdoilla tapahtuvaan liikenteen kehittämiseen.  Kerskakulutuksesta on tingittävä. Miksi bemarikuski tarvitsee autoonsa 200 hevosvoimaa tuhatta kiloa kohti  (hv/t), kun rekkakuskin on pärjättävä teholla 7 hv/t? Miksi pitkäaikaista hyötyä tuottavat matkailupalvelut, puhdas vesistö ja luonto unohdetaan kaivosteollisuuden pikavoittojen takia? Vastausta näihin kysymyksiin ei saatu, joten on odotettavissa kansalaistoiminnan jatkuvan luonnonsuojelun puolesta.

Kysymykset Perttu Mikkolalle (toinen oikealla) jatkuivat kokouksen jälkeen (kuva Martti Vaskonen)

Pelko kaivostoiminnan aloittamisesta on johtanut kiinteistöjen arvon  menetykseen Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueella. Samoin matkailuun tehtävät investoinnit menettävät tarkoitustaan. Nyt pelkästään Heinäveden luostareissa käy yli 120 tuhatta turistia vuosittain. Valtausalueiden vaikutuksen piiriin jää merkittävät puhtaat järvet kuten Suvasvesi, Varisvesi, Kermajärvi ja luontomatkailijoiden suosima Koloveden kansallispuisto.

GTK:n suunitelmissa on tehdä myös kallioperäkairauksia, joiden arvioitu yhteispituus on 1800 metriä.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Kannustusta, arvoisat punaiset toverit!

On hienoa, että tässä maassa vielä tunnustetaan väriä ja aate elää. Olette kaikki, SKP:n paikalliset ehdokkaat, enemmän tai vähemmän tuttuja myös minulle, eri yhteyksistä.

Olen lukenut mielipiteitänne ja tiedän teidän lukeneisuutenne ja käytännön kansalaistoiminnan.

Usein politiikan kiemuroissa on tärkeintä periaatteellisuus ja teoria johon maailmankatsomus perustuu. Nämä teillä ovat hallussa kuten vaihtoehtoiset kehitysmallit – ja suoria esityksiä niiden toteuttamiseksi monella politiikan, talouden ja kulttuurinkin saralla. Vaihtoehto pitääkin olla, sillä rahaahan rikkaalla valtiollamme kyllä on: kyse on sen käytöstä oikeisiin kohteisiin eikä hävittäjähankintoihin tai veronkiertoon.

MARTTI VASKOSEN tunnen teistä pisimmän ajan, ehkä suunnilleen neljännesvuosisadan – tutustuimme melkein heti kun muutin perheineni Joensuuhun. Masi on ay-aktiivi ja monipuolinen kansalaisaktivisti kuten kommunistin tulee ollakin, osaa liikkua eri seuroissa ja kinkereissä. Teimme hyvin paljon yhteistyötä muun muassa Joensuu-liikkeessä vastustaessamme toriparkkia ja pelastaessamme Linnunniemen kartanoa ökykapitalistiselta yksityistämiseltä. Masi oli mukana myös Penttilän Hovin pelastamisyrityksissä ja Yöjuna takaisin-kampanjassa, jota varten mies osti ihan ikioman “veturinkin”. Masin luontoarvot ja ay-toiminta tunnetaan, Varaslammen pihaseminaarit ja bileet ovat myös jääneet mieleen. Hän tulee toimeen varsin monenlaisten ihmisten kanssa, on aina valmis auttamaan enkä ole vielä nähnyt hänen kenellekään hermostuvan.

Myös politiikassa ja eduskunnassa tarvitaan pätevää ja rauhallista osaamista sekä tinkimätöntä toimintaa omien periaatteiden puolesta! Köyhän kansan puolesta. Menestystä, toverit!

Ystävällisin toveriterveisin

Pentti Stranius, Öisinajattelija

Artikkelikuvassa Pentti Stranius Linnunniemen huvilassa (kuva Martti Vaskonen v. 2003)

”Kahvia kuppiin ja huoltoa nuppiin”

Reippaat 25 vuotta Joensuussa toiminut Soroppi on saanut juhlakirjan. Teos on pienimuotoinen tutkimus matalan kynnyksen kansankuppilasta – yhteisöllisten rientojen Soropista. Professori Hannu Itkosen asiantuntemuksella ja johdolla kirjoitettu ja koottu kirja on hyvin lukijaystävällinen ja painottuu Soropin alkuhistoriaan. Hieno kuvitus tuo esiin päähenkilöt, Soropin asiakkaat.

Suomessa perustettiin 1990-luvun lamavuosina paitsi ilmaisen ruuan jakelua, ”leipäjonoja” , myös useita kahvilamallisia kokoontumispaikkoja. Lama iski pahasti köyhimpään väestönosaan, jolla ei ollut usein varaa edes ruokaan. Uudenlaisiin kansankuppiloihin jokainen – asunnoton, työtön, eläkeläinen tai esimerkiksi vapaaehtoistyöstä kiinnostunut kansalainen sai tulla ilman ostopakkoa tapaamaan toisiaan. Joensuussa puuhamies oli mielenterveyysseuran aktivisti Raimo Matikainen, mutta tukea tuli monelta taholta, pääosin vasemmalta laidalta ja lehdistöstä kuten myös sosiaalialan toimijoilta. Pian heräsivät kaupungin päättäjätkin. Toki ennakkoluulojakin oli, pelättiin häiriökäyttäytymistä ja melua: niin sanottu NIMBY-ilmiö (Not In My Back Yard = Ei Minun TakaPihalleni) lisääntyi yhteiskunnan jakaantuessa entistä selkeämmin luokkapohjalta.

Aluksi Soroppikahvila toimi Sairaalakadun kerhohuoneessa, sittemmin Kansalaistalolla Kauppakadulla kunnes vakiintui nykyiseen osoitteeseen Torikadulle kymmenen vuotta sitten.

Taustayhteisöt ovat vaihdelleet, mutta toimintaa on ollut koko ajan. Kuppilan “kiikkutuolivieraat”, Aaro Heikkilästä Ilkka Taipaleeseen keräsivät 1990-luvulla suuren yleisön. “Kulman kundit”, ”Hyttitien hemmot”, ”Aktiiviset Työtähakevat”, ”Puistoterapia” ja “Asunnottomien yö” näkyivät katukuvassa ja Soroppi-toiminta laajeni vuosiksi myös Rantakylään. Pienellä rahalla ja kansalaisaktivismilla on saatu 2000-luvulla paljon aikaan: vertaistukea, kotiapua, polkupyörien vuokrausta, kirpputoria, bingoa,  musiikki-iltoja ja monenlaisia kulttuuri- ja luontoretkiä vähävaraisille. Pienyhdistykset ja marginaalitoimijat ovat saaneet Soropista oman kotipesänsä.

Juhlakirja tuo hyvin esiin toiminnan mittasuhteet ja merkityksen. Matala kynnys, erilaisuus ja suvaitsevaisuus ovat avainsanoja. Viime vuosina Marko Haakanan ja Aino Hirvosen johdolla toiminta on vakiintunut ja monipuolistunut. Esimerkiksi bussiretket ja Markku Kurosen “Viinapiru”-elokuva ovat olleet suosittuja.

Myös lyhytaikaista työllistämistä on voitu harjoittaa. Kahvila on ollut perustoimintaa ja pyöräilykaupungissa pyörien vuokraus ja korjaus tarpeellista. Muistan vuosien takaa kun venäläistuttavani, Petroskoista Joensuuhun muuttanut historianopettaja Mihail sai tilapäistyön Soropista ja pääsi korjaamaan polkupyöriä. Hän osottautui työssään varsin taidokkaaksi, siitä huolimatta että sattuu olemaan sokea…

Pentti Stranius

Riskiyhtiö grafiitin kimpussa


Yhtiöllä on kiire saada kaivoshanke etenemään ja näin vakuuttaa sijoittajat Lontoon pörssissä, arvioi Kainuun Luonnonsuojeluliiton kaivosasiantuntija biokemisti Jari Natunen Pro-Leppävirran kaivosillassa. Hänen mukaansa Beowulf Mining, brittiläis-ruotsalainen yhtiö on ollut vaikeuksissa Ruotsin Kallakissa paikallisen väestön vastustuksen vuoksi tällä vuosikymmenellä. Yhtiön johtokin on jouduttu vaihtamaan ylimielisen käytöksen vuoksi.

Anne Immonen Pro Leppävirta yhteisöstä puheenjohtajan roolissa (kuva Martti Vaskonen)


– Silti se jatkaa Tuusniemellä tutkimuksia ensi kesänä kunnanhallituksen kielteisestä kannasta huolimatta. Sijoittajat eivät välttämättä pidä tällaisesta yhteiskuntasuhteiden vaarantamisesta, joten pieni yhtiö ottaa melkoisen riskin.

– Ilmeisesti yhtiö tarvitsee jotain näyttöä sijoittajia varten ja kiirehtii kaivostoiminnan aloittamisessa. Normaalisti kaivoksen käynnistäminen vie lupa- ja valitusvaiheineen 5-7 vuotta.

Natusen mukaan Heinäveden, Tuusniemen ja Leppävirran grafiittihankkeet kuuluvat yhteen. Kunnilla on mahdollisuus määritellä kaavoitusmonopolinsa avulla muille elinkeinoille tärkeät toiminnot. Hän epäili, ettei näin pieni yhtiö pysty haastamaan kuntaa pelkällä kairaamattomalla kaivoshankkeella.

– Grafiitti on vaarallinen ”pörssimalmi”, pahimmassa tapauksessa muutaman vuoden hype. Parempia hankkeita on tulossa ja vaarana on ylitarjonta markkinoilla.

– Täällä grafiittipitoisuus on pieni, noin 4,5 prosenttia ja laatu heikko. Joten sivukiveä tulee runsaasti avolouhoksesta. Sen korkea rikkipitoisuus on ympäristöongelma ja voi johtaa sulfiittipäästöihin vesistöihin, kuten Talvivaarassa on tapahtunut. Suola on erityisen haitallista jyrkissä rotkosyvänteissä jo pieninä pitoisuuksina.

– Se kerrostuu pohjalle ja tuhoaa kalakannat. Talvivaarassa tästä on kokemusta ja täkäläiset järvet ovat vielä haavoittuvampia. Suvasvesi on Suomen kolmanneksi syvin järvi. Elohopeaa rikastuu kaloihin, myös fosforin ja mangaanin nousua tapahtuu.

Natusen mukaan lisäksi tulevat kaivoksen pöly- ja meluhaitat, maiseman tuhoutuminen, riskit pohjavesien saastumiseen, liikenteen lisääntyminen, tärinä, onnettomuudet. Haitat ulottuvat 50-60 km päähän kaivoksesta. Heinäveden Aitolammen alueella on 500 loma-asuntoa 10 kilometrin säteellä kaavaillusta kaivosalueesta.

Yleisöpuheenvuoroista tuli kelpo lisä tilaisuuden antiin (kuva Martti Vaskonen)

Hänen mukaansa kuntatalouden kannalta on tarkasteltava hyödyt ja haitat. On arvioitava mahdolliset työpaikat, vai tuoko yhtiö ulkomaiset työntekijät. Kaivos maksaa kiinteistöverot ja työntekijät tuloveroja. Louhintakorvaus maanomistajalle on 0,15 prosenttia louhitusta malmista kaivospiirin sisällä.

On arvioitava myös mahdolliset haitat, menetetyt elinkeinot, kiinteistöjen arvonlaskut, kunnan velkaantuminen infraan tehtävien investointien vuoksi, jälkihoito sekä pitkäaikaiset vesistö- ja pohjavesivaikutukset.

– Saattaa käydä niin, ettei kaivos näy alueen taloudessa eikä työllisyydessä niiden parantumisena. Heinävedellä on suuri potentiaali vain ilman kaivosta. Sen vuoksi kansalaisaloitteella Kaivoslaki Nyt on kiire, Natunen totesi lopuksi. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795

Luontomatkailuyrittäjä ja Retkipaikka sivuston perusta Antti Huttunen kysyi alustuksessaan; miten luonnolla on taloudellista arvoa muutenkin kuin raaka-ainelähteenä. Hänen mukaansa ulkomaiset matkailijat toivat Suomeen vuonna 2017 yli miljardi euroa ja matkailu kasvaa maailmassa viiden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2016 se työllisti Suomessa 140 000 henkeä.

– Ulkomaisille matkailijoille Suomessa luonto on tärkein asia jopa Helsingissä. Kolme tärkeintä mielikuvaa on puhtaus, rauha ja hiljaisuus. Sen voi pilata pelkkä tieto kaivosten olemassaolosta alueella.

Huttusen mukaan suunniteltujen kaivosten alueella Savossa on 10 miljoonan potentiaali matkailussa. Malmi loppuu 20 vuodessa, mutta matkailu ei lopu. Se työllistää paikallisia toimijoita ja tuo rahaa aluetalouteen.

– Pitää kysyä, ollaanko vain raaka-aineiden tuottajia, onko kaikki kaupan mistä maksetaan? Matkailussa ja kaivostoiminnassa on kysymys intressien yhteentörmäyksestä. Tarvittaisiinko käyttöön ”matkailuvaltaus”, Huttunen pohdiskeli.

Pro-Leppävirran puolesta tilaisuuden avannut Anne Immonen painotti, että liikkeen tavoitteena on jakaa tietoa siitä, mitä kaivos merkitsee paikallisille asukkaille. Kolikon toisen puolen valottaminen, kun kaivoksia tarjotaan köyhille kunnille pelastuksena työttömyyteen, velkaantumiseen, palvelujen turvaamiseen. Pro-Leppävirta liikkeessä on erilaisia osaajia ja näkemyksiä. Kaikilla on huoli luonnon tulevaisuudesta, Suvasvesi on toinen maailman kahdesta kraaterijärvestä ja Heinäveden reitin alkupää. Suunnitteilla on yhteistyössä muiden alueen Pro-liikkeiden kanssa matkailuseminaari Valamossa maaliskuussa ja Kanavasoutu kesällä.

Hannu Ketoharju

Artikkelikuvassa Pro Leppävirran perustajia Simo Junkkarinen (vasemmalla), Anne Immonen ja Henna Poutiainen (oikealla) sekä keskellä Antti Huttunen ja Jari Natunen. Kuva Martti Vaskonen