Akkuteollisuus törmäyskurssilla Savossa

Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutkii Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueen kallioperää osana valtakunnallista Akkumineraaliprojektiaan. Projektiin liittyvään GTK:n ja Heinäveden kunnan järjestämään tupailtaan saapui 7.5.2019 lähes neljäkymmentä asianosaista. Kokouspaikkana oli kunnanvaltuustosali.

Heinäveden kunnanvaltuustosalissa käytiin reipasta keskustelua ”tupaillaksi” nimetyssä tapahtumassa kaivostoiminnasta.

Geologi, projektipäällikkö Perttu Mikkola esitteli GTK:n historian, toimintaperiaatteet, rahoituksen ja akkumineraaliprojektin http://projects.gtk.fi/akku/ tavoitteet. Yleiskeskustelun aikana ihmisiä kiinnosti yli 2000 miljoonan vuoden takaisen kallioperän syntyhistoriaa enemmän lähitulevaisuus. Tässä keskustelussa törmäsi länsimaisen yhteiskunnan elintason säilyttäminen ja luontoarvot yhteen.

Geologi Perttu Mikkola myönsi avoimesti, että hän ei hahmottanut vuonna 1994, mitä käytännössä tarkoittaa Euroopan Unioniin liittyminen. Liittyminen tarkoitti sitä, että kaikille ulkomaisille yhtiöille oli annettava samat oikeudet harrastaa mitä tahansa yritystoimintaa Suomessa kuin suomalaisille. Tätä ikävää tosiasiaa ei hahmottanut myöskään valtaosa niistä suomalaisista, jotka silloin marssivat vaaliuurnille äänestämään Unioniin liittymisen puolesta.

Projektipäällikkö Perttu Mikkola GTK.sta luennoi Suomen kallioperästä (kuva Martti Vaskonen)

Kaivostoiminnan idea on kärsinyt pahoin EU:iin liittymisen myötä. Esimerkiksi Suomi maksoi puolet Liittoutuneiden sille määräämistä sotakorvauksista Outokummun kaivoksen kuparilla. Ei työntekijöille maksettujen palkkaverojen tuotolla, vaan kuparista saaduilla myyntivoitoilla. Nyt voitot menevät ulkomaisille sijoittajille joko suoraan tai Suomeen rekisteröidyn tytäryhtiön kautta. Tytäryhtiöt käyttävät hyväkseen niin sanottua verosuunnittelua. Tämä asia on erillisen tutkimisen kohde: onko se veroparatiisien hyödyntämistä vai muuta vastaavaa? Selvää on, että konkurssin myötä lasku kaivosjätteistä jää pysyvästi suomalaisille veronmaksajille.

Geologisen tutkimuskeskuksen rooli

Mikkolan mukaan GTK:lle kuuluu kallioperän tutkiminen ja hyödynnettävien mineraalien etsiminen. Se miten tutkimustuloksia käytetään on poliittisten päätöksentekijöiden asia. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen asiantuntijaorganisaatio. TEM vastaa tutkimustulosten käytöstä ja myynnistä. Mikkola luottaa kaivoslupaviranomaisiin ja ympäristön valvontaan kaivostoiminnan osalta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ( Tukes https://tukes.fi/ ) toimii nykyisen lain määräämänä kaivoslupaviranomaisena. Yhteinen piirre GTK:lle ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle on huoli EU:n ja Saksan vähäisestä omavaraisuudesta akkumineraaleissa. EU on riippuvainen tuonnista grafiitin osalta ja akkuteollisuudessa odottaa 200-300 miljardin euron liiketoiminta lähivuosina.

Vaihtoehdot

Yleisökeskustelussa löytyi vaihtoehtoja autoteollisuuden ehdoilla tapahtuvaan liikenteen kehittämiseen.  Kerskakulutuksesta on tingittävä. Miksi bemarikuski tarvitsee autoonsa 200 hevosvoimaa tuhatta kiloa kohti  (hv/t), kun rekkakuskin on pärjättävä teholla 7 hv/t? Miksi pitkäaikaista hyötyä tuottavat matkailupalvelut, puhdas vesistö ja luonto unohdetaan kaivosteollisuuden pikavoittojen takia? Vastausta näihin kysymyksiin ei saatu, joten on odotettavissa kansalaistoiminnan jatkuvan luonnonsuojelun puolesta.

Kysymykset Perttu Mikkolalle (toinen oikealla) jatkuivat kokouksen jälkeen (kuva Martti Vaskonen)

Pelko kaivostoiminnan aloittamisesta on johtanut kiinteistöjen arvon  menetykseen Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueella. Samoin matkailuun tehtävät investoinnit menettävät tarkoitustaan. Nyt pelkästään Heinäveden luostareissa käy yli 120 tuhatta turistia vuosittain. Valtausalueiden vaikutuksen piiriin jää merkittävät puhtaat järvet kuten Suvasvesi, Varisvesi, Kermajärvi ja luontomatkailijoiden suosima Koloveden kansallispuisto.

GTK:n suunitelmissa on tehdä myös kallioperäkairauksia, joiden arvioitu yhteispituus on 1800 metriä.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Kaivostoiminnan idea kestää aikaa huonosti

uraani-areva-kontiolahtiEpäonnisen lapiomies-kullankaivajan kyyneleet ovat ymmärrettäviä, mutta se valitusten ja kyynelten määrä minkä kaivosteollisuus vuodattaa, on kohtuuton.  Esimerkiksi Paavo Lipposen (sdp) hallitus möi nykyrahassa 200 000 euron kauppahinnalla Kittilässä olevan kultaesiintymän, jonka arvo nykyisen omistajan kanadalaisen Agnico Eagle Minesin mukaan on noin 5 miljardia euroa. Tästä huolimatta yhtiö valittaa kovaa kohtaloaan, koska pikavoittoja ei ole tarjottu. Sanomalehti Karjalaisen lisäksi kaivosyhtiöiden valitusvirren ovat nähneet kaikki sähköistä viestintää ja lehtiä lukevat ihmiset ympäri Suomen (Aamulehti, Lapin Kansa, Kaleva, Satakunnan Kansa, Ilkka.fi, Turun Sanomat, Länsi Suomi, Pohjalainen.fi, Kainuun Sanomat, Hämeen Sanomat). Näin kertoo Pro Heinävesi-yhteisö omissa viesteissään (pro heinävesi-Facebook). Kaivostoiminnan idea kestää aikaa huonosti. Ympäristötuhot ovat sen sijaan ihmisen kannalta ikuisia. Puolet ympäristöriskejä aiheuttavasta kullasta kaivetaan, rikastetaan ja jalostetaan harkoiksi sijoittajia varten, sekä haudataan pankkiholviin. Loput kullasta päätyy lähes täysin koruiksi. Miksi kaivosteollisuus Suomessa on hyökkäämässä myös grafiittiesiintymien kimppuun? Vastaukseksi on annettu selitys, koska EU:iin tuodaan  grafiittia, emme voi kieltäytyä näiden esiintymien hyväksikäytöltä. Grafiittia tarvitaan akkuihin ja tässä teollisuudessa on aukeamassa lähivuosina 200-300 miljardin euron liiketoiminta. Oma kysymykseni on: pitääkö meidän uhrata puhdas vesi ja ympäristö sen vuoksi, että saksalaiset saisivat paahtaa pitkin moottoriteitä sähköautoilla 200 km/t? Nyt turvaudutaa bensiiniin ja dieselpolttoöljyyn. Miksi rekka-auton kuljettajalle riittää 7 hevosvoimaa 1000 kilogrammaa kohti (7 hv/t), mutta bemarikuskilla on oltava 200 hv/t? Tiedot juomakelpoisen veden puutteesta ja kuivuuden vaivaamista alueista kaikilla mantereilla kertovat ympäristön suojelun tarpeesta meillä Suomessa. Kauppatavarana grafiittia on maailmalla riittävästi ja kulta on haudattu luonnon toimesta ympäristöystävällisesti. Martti Vaskonen