Pirteän Pässin eväät kansanedustajaehdokkaille

Risto Sulkava isännöi ja Jaana Sulkava emännöi Suomen luonnonsuojeluliiton tilaisuuden kansanedustajaehdokkaille Pirteässä Pässissä (kuva Martti Vaskonen)

Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti kansanedustajaehdokkaille evästystilaisuuden, tietopaketin liiton tavoitteista, mitkä koskivat kaivoslakia ja yleistä ympäristönsuojelua. Kutsua noudatti 12 ehdokasta Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. Ehdokkaita myös vaalipaneelina toimineeseen tilaisuuteen Heinäveden Vihtariin, Pirteän Pässin maatilamatkailuyritykseen seurasi puolisen tusinaa äänestäjää.

Nykyinen kaivoslaki säädettiin v. 2011. Tämä kaivoslaki sai laajan kannatuksen eduskunnassa. Tästä voisi päätellä, että laki suojaa hyvin ympäristöä ja merkittävää kansallisomaisuutta, kaivosmineraaleja. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan ulkomaiset kaivosyhtiöt ryhtyivät häikäilemättömästi hyödyntämään heikkoa kaivoslakia tekemällä varauksia, valtauksia ja hakemalla kaivoslupia herkkään tai suojeltuun ympäristöön.

Riskit kaivoslain puutteista olivat tiedossa. Näin asiasta silloin: Lähetekeskustelu Hallituksen esitys HE 273/2009 vp, sivut 14-42.  Hiljattain edesmenneen kansanedustajan Pentti Tiusasen (vas) puheenvuoro oli harvoja ympäristöä puolustavia.

Pentti Tiusanen /vas: ”Arvoisa puhemies! On tänään käyty laajasti keskustelua kaivoslaista. Itse myös otin tämän siirtomaa-ajattelu-käsitteen tähän mukaan siinä mielessä, että maa, joka rakentaa tulevaisuutensa kaivoksille, on todella kuin siirtomaa, kolonia, jonka rikkauksia hyödynnetään. Täällä ministeri Pekkarinenkin kuvasi itse, miten tehokkaasti ja miten paljon tämä hyödyntäminen tapahtuu suomalaisen veronmaksajan suorittamalla infran rakentamisella. Me maksamme infran, ja sitten tulee pahimmassa tapauksessa aika spekulaatioon taipuvainen ulkomaalainen kaivosyhtiö ja tyhjentää alueen, jättää jälkeensä ongelmat. Näitä keskeytyneitä hankkeita on tiedossa toki, ja myöskin niiden kohdalla tämä jälkihoito on jäänyt kesken. Mielestäni tämä asia on hallituksen esityksessä keskeneräisesti valmisteltu. Kahdessa vuodessa pitäisi kunnostaa, mutta mitään varsinaisia velvoitteita ei tähän ole. Uskotaan vain hyvään.”

Jari Tertsunen (keskellä) kannattaa kaivostoiminnan kansallistamista (kuva Martti Vaskonen)

Paine silloin ja nyt on sama. Suomi on ideologisesti vahvasti sitoutunut, alistunut vapaan markkinatalouden, uusliberalismin kannattajaksi. Tämä ei anna sijaa kansallisvaltion ja sen kansalaisten eduille. Tämän ajatuksen tiivisti loistavasti ministeri Berner “En ole koskaan ollut sitä mieltä, että ihminen voidaan asettaa markkinoiden edelle”.  

Mitä voimme tehdä kaivostoiminnalle? Tähän kysymykseen SKP:n ehdokkailla Jari Tertsusella ja Martti Vaskosella oli selkeä vastaus. Kaivosmineraalit sekä kaivostoiminta on palautettava kansallisomaisuudeksi ja sen on oltava ympäristön kannalta turvallista, kansakunnan etua palvelevaa. Aiheesta lisää SKP:n eduskuntavaaliohjelmassa RAHAN VALLASTA KANSAN VALTAAN https://www.skp.fi/ohjelmat 

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Riskiyhtiö grafiitin kimpussa

Yhtiöllä on kiire saada kaivoshanke etenemään ja näin vakuuttaa sijoittajat Lontoon pörssissä, arvioi Kainuun Luonnonsuojeluliiton kaivosasiantuntija biokemisti Jari Natunen Pro-Leppävirran kaivosillassa. Hänen mukaansa Beowulf Mining, brittiläis-ruotsalainen yhtiö on ollut vaikeuksissa Ruotsin Kallakissa paikallisen väestön vastustuksen vuoksi tällä vuosikymmenellä. Yhtiön johtokin on jouduttu vaihtamaan ylimielisen käytöksen vuoksi.

Anne Immonen Pro Leppävirta yhteisöstä puheenjohtajan roolissa (kuva Martti Vaskonen)

– Silti se jatkaa Tuusniemellä tutkimuksia ensi kesänä kunnanhallituksen kielteisestä kannasta huolimatta. Sijoittajat eivät välttämättä pidä tällaisesta yhteiskuntasuhteiden vaarantamisesta, joten pieni yhtiö ottaa melkoisen riskin.

– Ilmeisesti yhtiö tarvitsee jotain näyttöä sijoittajia varten ja kiirehtii kaivostoiminnan aloittamisessa. Normaalisti kaivoksen käynnistäminen vie lupa- ja valitusvaiheineen 5-7 vuotta.

Natusen mukaan Heinäveden, Tuusniemen ja Leppävirran grafiittihankkeet kuuluvat yhteen. Kunnilla on mahdollisuus määritellä kaavoitusmonopolinsa avulla muille elinkeinoille tärkeät toiminnot. Hän epäili, ettei näin pieni yhtiö pysty haastamaan kuntaa pelkällä kairaamattomalla kaivoshankkeella.

– Grafiitti on vaarallinen ”pörssimalmi”, pahimmassa tapauksessa muutaman vuoden hype. Parempia hankkeita on tulossa ja vaarana on ylitarjonta markkinoilla.

– Täällä grafiittipitoisuus on pieni, noin 4,5 prosenttia ja laatu heikko. Joten sivukiveä tulee runsaasti avolouhoksesta. Sen korkea rikkipitoisuus on ympäristöongelma ja voi johtaa sulfiittipäästöihin vesistöihin, kuten Talvivaarassa on tapahtunut. Suola on erityisen haitallista jyrkissä rotkosyvänteissä jo pieninä pitoisuuksina.

– Se kerrostuu pohjalle ja tuhoaa kalakannat. Talvivaarassa tästä on kokemusta ja täkäläiset järvet ovat vielä haavoittuvampia. Suvasvesi on Suomen kolmanneksi syvin järvi. Elohopeaa rikastuu kaloihin, myös fosforin ja mangaanin nousua tapahtuu.

Natusen mukaan lisäksi tulevat kaivoksen pöly- ja meluhaitat, maiseman tuhoutuminen, riskit pohjavesien saastumiseen, liikenteen lisääntyminen, tärinä, onnettomuudet. Haitat ulottuvat 50-60 km päähän kaivoksesta. Heinäveden Aitolammen alueella on 500 loma-asuntoa 10 kilometrin säteellä kaavaillusta kaivosalueesta.

Yleisöpuheenvuoroista tuli kelpo lisä tilaisuuden antiin (kuva Martti Vaskonen)

Hänen mukaansa kuntatalouden kannalta on tarkasteltava hyödyt ja haitat. On arvioitava mahdolliset työpaikat, vai tuoko yhtiö ulkomaiset työntekijät. Kaivos maksaa kiinteistöverot ja työntekijät tuloveroja. Louhintakorvaus maanomistajalle on 0,15 prosenttia louhitusta malmista kaivospiirin sisällä.

On arvioitava myös mahdolliset haitat, menetetyt elinkeinot, kiinteistöjen arvonlaskut, kunnan velkaantuminen infraan tehtävien investointien vuoksi, jälkihoito sekä pitkäaikaiset vesistö- ja pohjavesivaikutukset.

– Saattaa käydä niin, ettei kaivos näy alueen taloudessa eikä työllisyydessä niiden parantumisena. Heinävedellä on suuri potentiaali vain ilman kaivosta. Sen vuoksi kansalaisaloitteella Kaivoslaki Nyt on kiire, Natunen totesi lopuksi. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795

Luontomatkailuyrittäjä ja Retkipaikka sivuston perusta Antti Huttunen kysyi alustuksessaan; miten luonnolla on taloudellista arvoa muutenkin kuin raaka-ainelähteenä. Hänen mukaansa ulkomaiset matkailijat toivat Suomeen vuonna 2017 yli miljardi euroa ja matkailu kasvaa maailmassa viiden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2016 se työllisti Suomessa 140 000 henkeä.

– Ulkomaisille matkailijoille Suomessa luonto on tärkein asia jopa Helsingissä. Kolme tärkeintä mielikuvaa on puhtaus, rauha ja hiljaisuus. Sen voi pilata pelkkä tieto kaivosten olemassaolosta alueella.

Huttusen mukaan suunniteltujen kaivosten alueella Savossa on 10 miljoonan potentiaali matkailussa. Malmi loppuu 20 vuodessa, mutta matkailu ei lopu. Se työllistää paikallisia toimijoita ja tuo rahaa aluetalouteen.

– Pitää kysyä, ollaanko vain raaka-aineiden tuottajia, onko kaikki kaupan mistä maksetaan? Matkailussa ja kaivostoiminnassa on kysymys intressien yhteentörmäyksestä. Tarvittaisiinko käyttöön ”matkailuvaltaus”, Huttunen pohdiskeli.

Pro-Leppävirran puolesta tilaisuuden avannut Anne Immonen painotti, että liikkeen tavoitteena on jakaa tietoa siitä, mitä kaivos merkitsee paikallisille asukkaille. Kolikon toisen puolen valottaminen, kun kaivoksia tarjotaan köyhille kunnille pelastuksena työttömyyteen, velkaantumiseen, palvelujen turvaamiseen. Pro-Leppävirta liikkeessä on erilaisia osaajia ja näkemyksiä. Kaikilla on huoli luonnon tulevaisuudesta, Suvasvesi on toinen maailman kahdesta kraaterijärvestä ja Heinäveden reitin alkupää. Suunnitteilla on yhteistyössä muiden alueen Pro-liikkeiden kanssa matkailuseminaari Valamossa maaliskuussa ja Kanavasoutu kesällä.

Hannu Ketoharju

Artikkelikuvassa Pro Leppävirran perustajia Simo Junkkarinen (vasemmalla), Anne Immonen ja Henna Poutiainen (oikealla) sekä keskellä Antti Huttunen ja Jari Natunen. Kuva Martti Vaskonen