Hyökkäysaseiden hyötysuhde olematon


Armeijan ja sotilasliiton (Saksa) hyöty Suomen valtiorajojen muuttamiseen ja pinta-alan lisäämiseen on ollut haitallinen. Ainoa kerta kun Suomi itsenäisyytensä aikana on pitkä aikasesti laajentunut tapahtui 101 vuotta sitten neuvotteluissa, joita kävi Etelä-Suomea hallinnut Kansanvaltuuskunta. Suomi ja Venäjä perustivat selvittelykomitean, jonka työn tuloksena 1. maaliskuuta 1918 allekirjoitettiin sopimus Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä. Rajasopimuksella Suomeen liitettiin Petsamo, joka siihen mennessä ei ollut koskaan kuulunut Suomen alueeseen. Näin maamme sai yhteyden jäämerelle luottamukseen perustuvan diplomatian avulla. Suomi puolestaan luovutti Neuvosto-Venäjälle Inon linnakkeen, joka oli tärkeä Pietarin puolustuksen kannalta.

Petsamon alue menetettiin pysyvästi kahden hävityn ja yhden voitetun sodan jälkeen. Voitettu sota oli Lapin sota, joka päättyi huhtikuussa v. 1945. Näin saavutettu rauhan tila loi Suomelle täysin uuden tilanteen. Liittoutuneet kielsivät Suomelta hyökkäykseen tarvittavat  pommikoneet ja sukellusveneet. Maanpuolustukseen tarvittavia aseita sallittiin, mutta niiden määrää rajoitettiin. Siviileiden tehtäväksi jäi selvittää sotapolitiikan sotkut. Tätä manasi presidentti Juho Kusti Paasikivi, jonka päiväkirjat julkaistiin vasta 30 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Viiveellä oli hyvä syy, koska “Suomen kansa ei olisi kestänyt totuutta”.

Totuutta ei Suomen kansa tunnu kestävän nytkään. Kuskin paikalle turvallisuuspolitiikassa on istutettu kenraalikunta, jonka perinteisiin kuuluu vähäinen ymmärrys talouspolitiikasta ja hyvä ymmärrys korruption tuomista henkilökohtaisista eduista. Perinteisiin kuuluu myös se, että kansalaiset siivoavat sotkut ja maksavat laskun.

Hyökkäysaseisiin kuuluu hävittäjähankinnat, kansankielellä hornetit, joita on uskottavan puolustuksen nimissä ostettava tolkuton määrä. Ja ehdottomasti ne on varustettava ilmasta maahan ammuttavilla ohjuksilla. Ja ohjukset voi olla (tulee olla?) ydinkärjillä varustettuja. Ja ilmatankkausta on harjoiteltava yhdessä USArmyn kanssa, koska kauas on pitkä matka. Ja vaihtoehtoa tälle ei ole, koska se on trollien juttuja.

Olisiko syytä palata yläilmoista normaalin diplomatian ja vuoropuhelun tilaan ja hylätä kenraalikunnan voitontavoittelu?

Teksti ja artikkelikuva Martti Vaskonen