Suomi karkuteillä ydinasekieltosopimuksesta

121 politiikan, tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kehottaa Suomen eduskuntaa ja hallitusta toimimaan ydinasekieltosopimukseen liittymisen puolesta, nyt kun YK:n ydinaseet kieltävä sopimus astui voimaan 22.1.2021. ”Ydinasekieltosopimuksesta oletetaan muodostuvan osa kansainvälistä lainsäädäntöä, joka asettaa normin myös sopimukseen kuulumattomille maille”, toteaa ICAN Finland -verkoston koordinaattori Kati Juva. 

Sitäkin ihmeellisempää tämä Suomen pidättyväisyys on, kun suomalaisten suuri enemmistö, yli 80 prosenttia ihmisistä kannattaa sopimusta. Sopimuksen on allekirjoittanut maailman valtioiden suuri enemmistö . Yksikään ydinasevaltioista ei ole sitä allekirjoittanut.

Sopimusta ajanut International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) -järjestö sai vuonna 2017 Nobelin rauhanpalkinnon.

Voisiko Suomen pidättyvyyden taustalla olla sama ”tekijä”, joka vaikutti Ruotsiin? Sen on epäilty joutuneen kovan ulkopuolisen painostuksen kohteeksi, kun se oli mukana neuvotteluissa – toisin kuin Suomi – ja ilmoitti liittyvänsä sopimukseen. 


Svenska Dagbladet raportoi vuoden 2017 elokuussa, että Yhdysvaltain silloinen puolustusministeri James Mattis varoitti kirjeessään puolustusministeri Peter Hultqvistille, että Ruotsin liittyminen ydinkieltosopimukseen vaarantaisi läheisen puolustusyhteistyön Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. 

Ruotsalaisen lehdistön mukaan vastaavia varoituksia tuli vuoden 2017 aikana useaan otteeseen Yhdysvalloista ja muista Nato-maista.  Ruotsi ”vetikin länget pään yli” ja luopui allekirjoituksesta. 

Puolustusministeri Mattis kävi myös Suomessa puolustusministeri Jussi Niinistön ja presidentti Sauli Niinistön vieraana vuoden 2017 lopulla. 

Suomen kantaan vaikuttaa tietenkin myös maamme historian suurin asekauppa. Ilmavoimien himoitseman F-35 koneen hankintaa ei saa vaarantaa poikkipuolisella asenteella Yhdysvaltojen ydinaseisiin. 

Nato-kumppanuudessa, jatkuvissa yhteisissä sotaharjoituksissa ja kilpavarustelussa menetämme ulkopoliittista liikkumavaraa ja mahdollisuuden harjoittaa itsenäistä rauhanpolitiikkaa. Joudumme suurvaltojen pelinappulaksi.

Hannu Ketoharju

Hävittäjähankinnalla ei tieteellistä pohjaa

Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen tiivistää kolumnissaan (Savon Sanomat 18.1.) ”Tieto itsessään ei takaa hyvinvointia ja sivistystä, vaan se, kuinka tieto käytetään kaikkien hyväksi ja on kaikkien saatavilla. Tätä edistää myös opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan vetämä Tutkitun tiedon teemavuosi 2021” Mönkkösen vaatimukseen, että ”tietoa pitää puolustaa laajasti ja sen pitää johtaa myös rationaaliseen käyttäytymiseen ja päätöksiin” voi yhtyä.

Sen toivoisin näkyvän myös Suomen historian kalleimmassa kaupassa, ilmavoimien kymmenien miljardien hävittäjäkaupassa. Sen seurauksena jo tämän vuoden puolustusbudjetti on kasvanut 50,4 prosenttia, lähes viiteen miljardiin.  

Tutkija Eero Lehto Palkansaajien tutkimuslaitoksesta on useampaan otteeseen arvostellut HX-kauppaa sen kansantaloudelle aiheuttamien riskien vuoksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan asevarusteluun käytetyt varat ovat heikentäneet talouskasvua koulutusleikkausten vuoksi. Hänen mukaansa julkisille hankinnoille tavallista kustannus-hyötyanalyysia ei ole nyt tehty. Hornetien hankinnassa 90-luvun alussa sellainen vielä tehtiin.

Pääesikunnan entisen suunnittelupäällikön eversti Pertti Tervosen mukaan päätös hävittäjien hankinnasta on tehty ilman tieteellistä selvitystä niiden tarpeesta. Olisi pitänyt käsitellä kaikki ilmapuolustuksen osatekijät ja tehdä sen pohjalta esitys kokonaisratkaisuksi.

VT Pekka Visurin mukaan Suomella on halvempia ja toimivampia ratkaisuja oman maan puolustukselle. Vaarana on, että kauaskantoisia ja kalliita ratkaisuja tehdään nopeasti vanhentuvien oletusten perusteella. Hän siteeraa yhdysvaltalaiskenraalin Mark Milleyn arvioita sodan luonteen perustavasta muutoksesta lähimpien 10-15 vuoden aikana. Ratkaisevia tulevat olemaan tekoälyyn perustuvalla tiedustelulla täsmäohjatut ohjukset, lennokit ja muut uuden teknologian tuotteet. Tällöin esimerkiksi miehitettyjen lentokoneiden ja raskaiden panssarijoukkojen merkitys vähenee tuntuvasti. 

Visurin mukaan mitään erityistä sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa EU:ssa ei tarvitse kokea, sillä esimerkiksi Venäjään nähden EU-maiden sotilasmenot ovat noin nelinkertaiset. 

Näiden seikkojen vuoksi pitäisin järkevänä lykätä HX-kauppaa ja selvittää se kunnolla tieteelliseen tietoon perustuen. Kanadakin jäädytti oman hävittäjäkauppansa kalleuden vuoksi ja jatkoi Hornettien käyttöikää kymmenellä vuodella. Onko Suomellakaan varaa virheinvestointiin, varsinkaan näin korona-aikana?

Hannu Ketoharju

Artikkelikuva vuodelta 2016, jolloin USAn hävittäjät tulivat Rissalan lentotukikohtaan omalla ilmoituksellaan. Ilmatankkaus kuului harjoituksiin (arkistokuva Martti Vaskonen)

Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön

Moni on varmaan ihmetellyt, kuinka Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen sotavoimat voivat ilmaantua toistuvasti Suomen maaperälle harjoittelemaan. Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa keväällä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2 000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”

Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa ”Minne Suomi pommittaa?”.  Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.

Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani.  Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.

Miettivätkö 19 Nato-maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin” toisin kuin Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin – ainakin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM -ohjukset ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.
Sainiota lukiessa pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa – julkisuudesta puhumattakaan.
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.

Hannu Ketoharju

Kuva Martti Vaskonen: Pentti Sainio Joensuussa 16.1.2019