Palkkakuopasta joukkohautaan?

Matalapalkkaiset naiset ja miehet ovat vasta nähneet unta tasa-arvosta. Tuloerojen taustalla on prosenttimääräiset palkankorotukset, mitkä johtavat myöhemmin mataliin eläkkeisiin ja muihin palkkaan sidottuihin maksuihin.

Työtätekeviä naisia on ammattiliitoissa 800 tuhatta ja myös miesten ammateissa järjestäytyminen on suurta. Tästä huolimatta muutosta parempaan ei ole tapahtunut, vaan päinvastoin työelämä on pahentunut.

Suomi on luopunut kansallisten sekä kansalaisten edun ajamisesta ja siirtynyt palvelemaan kansainvälisiä sijoittajia vapaan markkinatalouden ihanteiden mukaisesti. Nämä ihanteet tiivisti ministeri Berner eduskunnassa seuraavasti: En ole koskaan ollut sitä mieltä, että ihmiset voidaan asettaa markkinoiden edelle. Aikaisemmin Björn Wahlroos selkeytti asiaa näin: Yrityksillä ei ole yhteiskuntavastuuta.

Miljonäärien iloksi eriarvoisuutta halutaan lisätä. Lisätä täytyy myös heikosti koulutettujen määrää, jotta rikkaitten ja köyhien välinen ero säilyisi pitkälle tulevaisuuteen, sukupolvesta toiseen. Tästä varoitti taas kerran kasvatustieteen emeritusprfessori Kari Uusikylä: Jokainen maallikokin ymmärtää, että suuret leikkaukset vaikuttavat kouluun, opetukseen ja oppilaiden hyvinvointiin…Opettajien ammattitaito on korvattu hallinnon vastuuttomilla visioilla (Karjalainen 2.4.2019).

Toisinkin voidaan valita. Tarvitsemme tulojen uusjakoa. Kansalliset ja kansalaisten edut on turvattava. Kerskakulutus ja hävittäjämiljardit hyötykäyttöön.

Martti Vaskonen SKP:n eduskuntavaaliehdokas 72 Savo-Karjala

Yhteisin tavoittein ääniä vasemmistopuolueille

Kävelykadulla Joensuussa 16.3. testattiin Joensuun Joukkovoiman puuhamiesten turnauskestävyyttä hyytävässä viimassa. Tilaisuudessa kannustettiin ihmisiä äänestämään vaaleisssa. Samalla tehtiin tunnetuksi ehdokkaita, jotka ovat sitoutuneet Vapaiden valtakunnan työelämätavoitteisiin katso https://www.vapaidenvaltakunta.fi/meilletarkeaa.

Puuhamiesten joukosta löytyi Ari Sulopuisto, Hannu Ketoharju, Mauri Väisänen, Jussi Leinonen, Juha Pakarinen ja Martti Vaskonen

Avaimia yhteiskuntavaikuttamiseen

Helmikuun lopussa pidetty JHL:n kurssi Yhteiskuntapolitiikka – avaimia yhteiskunnan ymmärtämiseen oli nimensä veroinen. Ei pelkästään kurssin valmistelun puolesta, vaan myös osanottajien. Koulutukseen osallistui pitkän linjan konkareita, sote-veteraaneja ja nuorempia pätkätyö-veteraaneja. Peilien taakse on nähty ja koettu työelämän nurja puoli. Tästä löytyikin vahva näkemys sille, kuinka asiat voi hoitaa paremmin.

Kokemusasiantuntemusta selkosuomeksi (kuva Martti Vaskonen)

Tätä työelämän viestiä käytiin kertomassa eduskunnassa SDP:een ryhmälle ja SAK:ssa Sinikka Näätsaaren vieraana. JHL:n opistossa kurssia vetänyt Tapani Eskola sai yllättävän monta puheenvuoroa pidetyksi loppuun asti, mitä on pidettävä merkittävänä saavutuksena. Sitä ei olisi varmaankaan tullut, ilman vahvaa yhteiskuntavaikuttamisen kokemusta.

Ryhmämme SAK:ssa sosiaaliturvakeskustelussa (kuva Martti Vaskonen)


Teksti ja kuvat kurssilainen Martti Vaskonen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Stop työehtojen polkemiselle


Suuret hoivayritykset eivät hoida vanhuksia asianmukaisesti, ja samoin ne kohtelevat omia työntekijöitään. Yksityisissä hoivayrityksissä nähdään kilpailuttamisen ikävät seuraukset. Alan palkat ovat jopa satoja euroja matalammat verrattuna kunta-alan työehtosopimukseen ja työehtojen polkeminen on yleistä.
Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta sovelletaan mm. vanhustenhuollossa, varhaiskasvatuksessa, mielenterveyskuntoutujien ja nuorten parissa tehtävässä työssä.

Yksityisissä hoivayrityksissä sijaisia ja keikkalaisia palkattaessa suositaan runkosopimuksia, joissa jokaista työvuoroa varten voidaan solmia erillinen määräaikainen työsopimus. Runkosopimuksia käytetään vaikka työvoiman tarve olisi jatkuvaa.

Tällä tavoin siirretään yrittäjäriskiä työntekijälle ja kierretään sairausajan palkanmaksua ja vuosilomasäännöksiä. Työehtosopimuksen mukaan työntekijä saa täyden palkan sairausajalta, kun työsuhde on jatkunut keskeytyksittä kuukauden. Palkkansa säilyttääkseen työntekijän on siis työskenneltävä myös sairaana, mikä selittää yksityisen hoiva-alan matalampia sairauspoissaoloja. Työntekijöitä myös painostetaan tasoittamaan syntyneitä ylitöitä ilman korotettua tuntipalkkaa ns. tunti tunnista periaatteella.
Julkisen sektorin palvelujen kilpailuttaminen tulee työntekijöille kalliiksi. Keski-Pohjanmaan keskussairaala Kokkolassa kilpailuttaa tänä keväänä siivous- ja sairaala-apulaistehtävät. Tehtäviä hoitavat SOLin siistijät kirjoittivat sairaalan johdolle kannanoton, jossa he vaativat, ettei kilpailutuksen tulos perustu työsuhde-etujen heikentämiseen.
Edellisen kilpailutuksen 2015 SOL voitti, ja työntekijät, jotka saivat pitää työpaikkansa ja siirtyivät yritykseen, aloittivat uusina. Tuntipalkka laski, ensimmäinen sairauslomapäivä tuli palkattomaksi, lomat paloivat, lomakorvaus jäi saamatta ja työterveyshuolto heikkeni. Nyt on sama uhka edessä taas ja kaikista pahimpana pelkona irtisanominen. 
Jatkuva kilpailutus tuhlaa niin yritysten voimavaroja kuin työntekijöiden motivaatiota. Järkevintä ja reiluinta olisi palauttaa kaikki talossa tehtävät työt talon omien työntekijöiden hoidettavaksi. Työilmapiiri ja työssä jaksaminen paranisi, ja työn laatu ja tulos kohenisi. Hoiva-alalle kilpailutus ei sovi lainkaan. Silloin halvimmalla hoitava yritys tekee tulosta säästämällä sekä työntekijöidensä että hoidettaviensa kustannuksella.

Kirjoittaja Jaana Haverinen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

AY-väen Rauhanpäiviltä Salosta, päivää!

Ay-väen Rauhanpäivien tapahtumakeskusena Salossa toimi ihan entisen elokuvateatterin näköinen Kulttuuritalo Kiva. Majoitus- ja ruokintapaikkana toimi hotelli Rikala, vain kivenheiton päässä Kivasta. Kivi tosin pitäisi heittää yli Uskelanjoen, jos ylipäätään… Jalan piti kiertää parisataa metriä. Liikunta tekee kuulemma hyvää….

Yksi koko tapahtuman perusajatuksistahan on sen seuraminen, miten ay-liike pitää jäsentensä elinolot siedettävinä. Kun – ei jos – näin tehdään, pysyy maan sisäinen turvallisuus kunnossa.  Järjestäytymisen merkitystä sinänsä ei nykyäänkään ole syytä vähätellä. Onhan järjestäytynyt ja asemastaan tietoinen väki tukenut eduskunnassa esillä olleita lakialotteita ainakin 60 vuotta sitten. Melkoinen osa lakisääteistä sosiaaliturvaamme on historialtaan semmoista.

Viikonvaihteen näkemiset ja kuulemiset osoittivat taas kerran, että periksi ei tarvitse antaa. Meillä Suomessa on monenlaista osaamista, kunhan se vain kertyy oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Siitä oli varsin hyvä esimerkki kehitysjohtaja Mannerveden esitys siitä miten Salo on selvitynyt Nokian kännykkätuotannon loppumisesta seudulla. No, koko kemut ei alkanut sillä, vaan kaupunginhallituksen puheenjohtajattaren perin lavealla kaupungin esittelyllä – kuten viime vuosina näkyy käytännöksi muodostuneen.

Varsinainen alotusrykäys oli neljän järjestön edustajan paneelikeskustelu ”Työn tulevaisuus – tulevaisuuden työ”. Asian tuntemusta oli paikalla Akavasta, Palkansaajien tutkimuslaitokselta, SAK:sta ja STTK:sta. Kertoma ei ollut mitään ay-pomojen hymistelyä tai keskinäistä kehuskelua saavutuksillaan. Aihe kun ei toistaiseksi osoita happanemisen merkkiäkään ja jatkuu jossain muodossa vuoden kuluttua Riihimäellä.

Onko Suomi mureneva oikeusvaltio? Prof. Melin Tampereelta käänsi annetun aiheen uuteen formuun: Miten puolustamme murenevaa oikeusvaltio-Suomea? Tehkäämme siis myönteisiä alotteita sysimään syrjään taantumus! Niinhän edistystä muutenkin tuetaan.

Rauhanpuolustajilla on sen verran juhlavuosi, että pj. Kangaspuro esitti ilman kahisevaa ja varisevaa paperipinkkaakin kelpo kertomuksen järjestön 70-vuotiselta taipaleelta.

Teemaryhmä yksi kuuli Salon kehitysjohtaja Mannerveden kertomuksen Salon seudun kuntien selviämisestä Nokian alas ajosta. Kaikki kehittäjäyt eivät pyörittele vain peukaloitaan.

Toinen oli alustus- ja keskusteluryhmä aiheen ”Eriarvoistava opetussuunnitelma”. Sovittu alustaja oli törmännyt saapumisesteeseen ja niinpä ryhmään kokoontuneet – alan väkeä – hoiti homman keskenään. Toki luvassa olleella psykologi Keltikangas-Järvisellä olisi ollut sanansa sanottavana.

Kolmantena ryhmänä oli tietokirjailija Sainion uusimman kirjan aiheen ”Minne Suomi pommittaa” ympärille koottu ryhmä ”Hävittäjäkaupat uuteen harkintaan”.

Illanvietossa karjahteli osin tanssittavasti ”Amurin Tiikerit”. Mie tosin pakenin saatuani masun sopivan täyteen…No en sentään: Kyllähän illallispöydässä sentään jotain pystyi juttelemaankin.

Aamulla virkuilta heti luulot pois: Katso itse elokuva ”Ei tietä kotiin”. Nyt en tiedä mistä sen löytää, mutta eiköhän aika hoida senkin pulman.

Aamukymmeneltä emeritusprof. Honkasalo ja MEP Kyllönen latelivat tuoretta ja tutkittua tietoa ilmastomuutoksen tuomista haasteista yhteiskunnalle. Kyllönen kertoi myös samoista haasteista kansainvälisille organisaatioille. Aikamoinen suo ja viidakkokin on se…

Ei Rauhanpäiviä ilman tuokiota Rauhankasvatusinstituutin kouluttajan liikutettavana. Miten havaita ja edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työpaikoilla? Liikuttamiseen liittyi jotenkin polttavat istuimet….

Entäs oliko ni mitä sanottavaa kutsutuilla panelisteilla seuraavasta hallitusohjelmasta?

Jaa, mutta hallituspuolueitten edustajathan puuttuivat pöydän takaa. Paikalla olivat RKP, SDP, KD ja VAS. Puuttuivat sieltä myös pienpuolueet. Semmoinen  vaikutelma kyllä jäi, että nykymeno ei tällaisenään jatku, jos suunnitelmat edes suurin piirtein pitävät. Muutama uusi edustaja pienpuolueista teksi varmaan eetwarttia vänkäämässä edustajia pitämään kiinni esim.  vaalilupauksistaan.

Hotelli Rikalan syötäviä ei tarvitse vältellä. Paitsi jos olet laihiksella.

Ari Sulopuisto

Artikkelin kuvat Toivo Koivisto

Professori Harri Melin Rauhanpäivillä (kuva Toivo Koivisto)

Markku Kangaspuro (kuva Toivo Koivisto)