SKP:n ehdokastentti Joensuussa

SKP:n joensuulaiset ehdokkaat olivat Arto Heikkilän tentittävänä Joensuussa 6.4. vaalitorilla. Ehdokkailta puristeltiin vastauksia myös toriteltalla keskipäivän aikaan. Äänestäjien luottamus politiikkaan on heikolla pohjalla. Äänestäjiltä puuttuu kuluttajansuoja. Sen saivat kuulla kaikki läsnäolleet.

Jari Tertsunen Joensuun torilavalla (kuva Martti Vaskonen)

Jari Tertsunen haluaa muuttaa lakia aktiivimallista, koska Suomen hallitus ja eduskunta ovat aktiivimalli-lainsäädännöllä lähteneet nöyryyttämään kansalaisia, pakottamalla työttömät näennäisiin koulutuksiin, palkattomiin työkokeiluihin, 0-tuntisopimuksiin ja muihin työttömyystilastoja kaunisteleviin kikkoihin. Kansalaisten yritys korjata täysin epäonnistunut lainsäädäntö-aloite heitettiin suoraan roskakoriin.

Toni Kallioinen vaalitorilla

Toni Kallioinen on 31-vuotias opiskelija ja ehdokkaana SKP:ssa muun muassa opiskelijoille tuttujen toimeentulovaikeuksien takia. SKP:lla on hyvä ohjelma minkä mukaan toimeentuloturva ja sekava tukien viidakko on korjattava säätämällä 1200 euron veroton perusturva. Se taataan kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille ja muuten maassa vakituisesti asuville ja oleskeluluvan saaneille niissä elämänntilanteissa, joissa heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään tai saada muutoin riittävää toimeentuloa työttömyyden myyden,opiskelun, sairauden, vanhuuden tai muun syyn vuoksi.

Martti Vaskonen (kuva Jari Tertsunen)

Martti Vaskonen on kyllästynyt rikkaita suosivaan verotukseen. Pääomaan kohdistuvat verot ovat Suomessa huomattavasti alemmat kuin EU:ssa keskimäärin. Tämä on johtanut julkisten palvelujen rajuun karsintaan ja huonoihin työehtoihin etenkin vanhus- ja terveyspalveluissa. Valtion kassa kartuisi 5ooo miljoonalla eurolla, jos verotus pääomatuloille olisi sama EU maiden kanssa. Jo tällä summalla korjattaisiin vanhus- ja terveyspalvelut ja rahaa jäisi vielä runsaasti perusturvan korottamiseen. Lisäksi on käytettävissä muita keinoja oikeudenmukaisen verotuksen toteuttamiseksi.

Ari Sulopuisto SKP:n ehdokas numero 70 Savo Karjala

Ari Sulopuisto SKP:n ehdokas 70 puuttui vuorollaan vastottain tietoonsa tulleeseen väärinkäytöstapaukseen paikallisessa alakoulussa. Syynä oli ollut: ”kun ei uskontotunnilla ennätä”! Oppiaineita tulee opettaa niille suunnitelluilla ja varatuilla tunneilla. Hän kannustaa nyt ja tulevaisuudessa koululaisten vanhempia ja toki itseään oppilaita pitämään kiinni oikeudestaan saada sen aineen opetusta mitä pitääkin. Väärinkäytöksistä on syytä ja hyvä ilmoittaa joko AVI:iin tai Kantelupukille. Eikä ole huono keksintö soittaa paikalliselle vapaa-ajattelijayhdistyksellekään…Kaikki käyvät sähköisesti. Puhelimessa on tietysti mukavampi jutella, elävän ihmisen kanssa….Helppo ja yksinkertainen ratkaisu olisi avata ET kaikille oppilaille. Nythän seurakunnan jäsenet eivät edes vanhempiensa luvalla voi osallistua kyseisille oppitunneille.

Vallitsee myös melko erikoinen epäsuhta: Koulaisten vanhemmista on useita prosenttiyksiköitä pienempi osa kirkon jäseniä kuin heidän lapsiaan. Ovat siis itse eronneet, mutta eivät ole erottaneet lapsiaan. Tilanne tuottaa vaivaa ja päänvaivaa sekä koululle että lapsille itselleen sekä pahimmillaan liki jokaviikkoisen luvankyseluruljanssin koulun ja kodin välille. Ihan turhaan.

Kyseltiin myös perään, millaisia uhkakuvia kehiteltiin 1960-luvulla, kun työväki alotteli siirtymistä viisipäiväiseen ja 40-tuntiseen työviikkoon? Nykyään työn tuottavuus on aivan eri tasolla kun viisi vuosikymmentä sitten. Silloin tekivät ensimmäiset sähkökäyttöiset käsityökalut vasta tuloaan rakennustyömaille. Silti kauhistellaan, ettei työaikoja mitenkään voida lyhentää, pikemminkin päin vastoin.

Hannu Ketoharju SKP:n ehdokas numero 67

Hannu Ketoharju tuomitsi hävittäjähankinnat omassa puheenvuorossaan vaalitorilla

-Emme tarvitse hävittäjiä, emme tarvitse asevarustelua.

-Meillä Suomessa ei ole mitään vaatimuksia naapureidemme suuntaan. Kukaan ei ole esittänyt mitään vaatimuksia meille. Hävittäjäkauppaa tarvitsee Yhdysvaltojen aseteollisuus voittojensa turvaamiseksi. Hävittäjiä ja asevarustelua tarvitsevat kaikkien maiden asetehtailijat ja -kauppiaat. Niitä tarvitsevat kaikkien maiden sotapoliitikot. Hävittäjät ovat osa Yhdysvaltojen sotilasstrategiaa. Meidät sidotaan niillä osaksi suurvallan politiikkaa. Suomen maanpuolustus ei tarvitse hävittäjiä, jotka lentävät vain myyjän luvalla. Muutama kone riittää ilmavalvontaan rauhan aikana.

-Suomella on omat maavoimat, jotka vastaavat alueellisesta maanpuolustuksesta. Niiden ilmatorjunta, muut tykistö- ja rakettiaseet toimivat tarvittaessa varusmiehillä ympäri vuorokauden. Sitä on meidän itsenäinen maanpuolustuksemme. Se on ulkopolitiikan ja diplomatian tukena. Meidän turvallisuutemme perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, uskottavaan ulkopolitiikkaan ja hyviin naapuruussuhteisiin. Hävittäjien kytkykauppa rapakon takaiseen suurvaltaan ei niitä paranna.

– Sipilän hajonneen hallituksen suunnittelema 10 miljardin hävittäjäkauppa on tällä hetkellä Euroopan suurimpia asekauppoja. Se vie viidenneksen Suomen valtion budjetista. Hävittäjien elinkaarikustannukset ovat 30 vuoden ajalta vähintään 30 miljardia. Se on puolet Kataisen ja Sipilän hallitusten koulutusleikkauksista. Se on saman verran, mikä tarvitaan vanhusten hoidon nostamiseen pohjoismaiselle tasolle. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa hävittäjäkauppaan. Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin.

-Todellinen turvallisuusuhka on ilmastokriisi ja yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvu. Hävittäjämiljardit tarvitaan ilmastokriisin ratkaisuun. Tarvitaan investointeja raideliikenteeseen, uusiutuvaan energiaan, ekologiseen tuotantoon. Ne investoinnit työllistävät. Valtiovalta saa niihin edullisimman rahoituksen ja se voi tehdä pitkän ajan investointeja. Yksityiset yhtiöt eivät niitä tee, ne saalistavat lyhytaikaisia voittoja. On syytä muistaa, että nykyisestä sähköntuotannon kapasiteetista ainakin kaksi kolmannesta on tehty valtion ja kuntien omilla investoinneilla.

-Hävittäjien sijaan rahat tarvitaan hyötykäyttöön.

Artikkelikuvassa vaalitenttiä torilavalla juontanut Arto Heikkilä, kuva Jari Tertsunen

TYÖTTÖMYYS, AKTIIVISUUS JA VAALI

Olen työttömänä seurannut eduskuntavaaleihin liittyvää keskustelua ja odottanut milloin työttömien asiat nousevat vihdoinkin palstoille.

Eipä eduskuntavaaliehdokkaita paljon taida kiinnostaa, miten työtön kanssasisko tai -veli, yhteiskunnassa porskuttaa.

Valtionhoitajapuolueiden järjetön luomus, aktiivimalli tukileikkuri, muka patistaa työttömät työhön. Ja mihin työhön arvoisat kansanedustajat ja -ehdokkaat?

Kelan tilastojen mukaan tukileikkuri on kohdistunut kaikkein kipeimmin iäkkäisiin miehiin, itseni kaltaisiin, joilla parasta ennen päiväys alkaa koputella ovella.

Me kelan peruspäivärahalla(30,89 €) keplottelevat, työtä vieroksuvat vanhat herrat vähennämme kulutusta sitä mukaa, kun leikkuri kimppuun iskee.

Emme sairastu silloin kun, lääkäriä on haettava yhteispäivystyksestä (41,20€, poliklinikka maksu). Jätämme hankkimatta ne lääkkeet apteekista, joiden syömättä jättäminen ehkä vähiten uhkaa hengissäpysymistä. Ikävä kyllä eduskunta jätti hyväksymättä eutanasialain, joka olisi tarjonnut pysyvän ratkaisun työttömyysongelmaan.

Harrastin aktiivisuutta kun kansalaisaloitteeseen kerättiin nimiä, aloitteen allekirjoitti yli 140000 kansalaista. Eduskunta vähät välitti aloitteesta ja äänesti sen kumoon.

Kuinkas me työttömät sitten harrastamme aktiivisuutta, kun asetumme tasavertaisina kansalaisina ehdolle eduskuntavaaleissa. Pankit tarjoaa ehdokkaille vaalilainaa, me työttömät emme ole sen palvelun piirissä, kun pankkikortinkaan saaminen ei ole itsestään selvää.

Itsensä markkinointi vaikkapa kauppatorilla maksaa toripaikkamaksun.

Eduskunta on käytännössä säätiöinyt itsensä, pyrkimällä sisäsiittoisesti täydentämään itse itsensä. Eduskuntapuolueiden vaalitentti, – vaalipaneli, -sitä ja tätä ja kansa maksaa puoluetukiaisina, yle-verona. Tulee väistämättä mieleen kysymys, olemmeko todella tasavertaisia kansalaisia, niinkuin perustuslaki asian säätää? Edellisen hallituksen yksi suurimpia huveja tuntui olevan perustuslain halveeraaminen. Näin sen taitaa olla tässä demokratia kysymyksessäkin. Vielä on kuitenkin tämän verran vaihtoehtoa tarjolla.

TYÖTÖN, vaikka keskusvaalilautakunta nimikettä ei vaaliasiakirjoihin hyväksykkään.

Jari Tertsunen, työtön, eduskuntavaaliehdokas N:o 71, SKP