Sanna Marinin lähtöalusta Tampereella

Politiikan kentällä voi tehdä rakettimaisia nousuja Sanna Marinin tapaan, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onko Tampere oikea lähtöalusta politiikan tähtiradalle?

Tuttavani kertoi yllättäneensä kaverinsa, koska oli tiukkojen kuulustelujen jälkeen päässyt jäseneksi vaikutusvaltaiseen SDP:n yhdistykseen parikymmentä vuotta sitten. Kuulustelijat olivat “vanhoja äijiä”, jotka hallinnoivat mm. arvokkaita kiinteistöjä Tampereella. Jäsenyyttä puolsi tuttavani isän merkittävä rooli Joensuun SDP:n toiminnassa, mistä hänellä oli perintönä SDP uskollisuutta.

Yhdistyksiä on moneen lähtöön. Mitätön ei ole Sanna Marinin Tampereen Työväenyhdistys. Yhdistyksen jäseniä on ollut kaupunginvaltuutettuina ja kansanedustajina. Tällä hetkellä Pirkanmaalaisista kansanedustajista Sanna Marin ja Pia Viitanen ovat yhdistyksen jäseniä, pormestari Lauri Lyly on myös yhdistyksen jäsen. 

Mainittakoon Lauri Lylyn ansioksi tässä yhteydessä seuraavaa: Suomessa pieni- ja keskituloisia kurittava talouspolitiikka ei olisi mahdollista, ellei sille löytyisi tukea SAK:n johtajilta. Työnantajat ja sijoittajat ovat tyytyväisiä. Iltalehden pääkirjoitus (6.6.2016): “Puheenjohtaja Lauri Lylyn kausi SAK:n puheenjohtajana päättyy komeasti….Eläkeratkaisussa työeläkeikää nostettiin ja kilpailukykysopimuksessa lisättiin työntekijöiden työaikaa ja sosiaalimaksuja”.

Lauri Lylyn siirtyminen Tampereen pormestariksi sekä Sanna Marinin nousu pääministeriksi kertoo median ja poliittisen vallan liitosta, missä äänestäjät ovat niin sanottua ”vaalikarjaa”, jonka mielipiteet ovat helposti muokattavissa halutuksi.

Selkeästi on nähtävissä, että Sanna Marinin taidot riittävät oikeistolle ja sitä tukevalle “työväenliikkeelle”. Marinin osaaminen ei palvele kansakunnan enemmistöä heikko-osaisista puhumattakaan.  Julkisuus näpertelee julkisuuskuvasta ja kannatusprosenteista, eikä politiikan sisällöstä, kuten pitäisi tehdä. Kansalaistoiminta ja eduskuntavaalit 2023 voivat muuttaa ratkaisevasti tulevaisuutta, mikä on välttämätöntä.

Martti Vaskonen

Yhdysvallat on demonisoinut itse itsensä


Keskustelu suomettumisesta on virinnyt jälleen Ylen uutuussarjan myötä. Ben Zyskowicz sanoi  perjantaina 14.1. Ruben Stillerin haastattelussa, että suomettumisen aika on ohitse, mutta ilmiöön hänen mukaansa liittynyt USA:n demonisointi vaikuttaa edelleen suomalaisten kielteisiin natokantoihin.

Natomielisille USA:n kritiikki on poliittisesti hyödyllistä liittää suomettumiseen, josta kaikki haluavat irtisanoutua. Kuitenkin “demonisoinnistaan” USA on itse vastuussa omilla toimillaan. Kylmän sodan aikana se ei ollut itäistä kilpakumppaniaan moraalisempi toimija kotimaassaan tai maailmalla. Amerikan alkuperäisasukkaiden kansanmurhalle ja afrikkalaisten orjuudelle perustuvasta syntytarinastaan puhumattakaan.

Läpi 1900-luvun USA nujersi kotimaassaan väkivaltaisesti ammattiyhdistys- ja kansalaisliikkeitä ja murhasi niiden johtajia. Martin Luther Kingin, Malcolm X:n tai Fred Hamptonin salamurhien jäljet johtivat suoraan tiedustelupalveluihin. Murhien tilaajia ei ole saatu oikeuden eteen ja ratkaisevia todisteet pysyvät tänäkin päivänä salattuina. Vuonna 1985 poliisi lentopommitti Philadelphiassa kokonaisen naapuruston maan tasalle tavoitteenaan erään kansalaisliikkeen tuhoaminen. 

Vaikka värillisten kansalaisoikeusliike saavutti voittoja, rakennettiin maassa viime vuosisadalla  maailman suurin yksityinen vankilajärjestelmä, jonne pienituloisia ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia suljetaan nykyäänkin vuosikausiksi pienimmistäkin rikoksista. Tänä päivänä USA:n vankiloissa viruu 2,19 miljoonaa ihmistä. Enemmän kuin missään muussa maassa. 

USA:n toiminta ulkomailla on oma lukunsa. Vietnamin sodassa se oli suoraan vastuussa yli 3 miljoonan ihmisen kuolemasta. Läpi globaalin etelän se tuki suoraan ja tiedustelupalveluidensa avustuksella lukuisia verenhimoisia despootteja. Esimerksiksi Indonesiassa USA:n nukkehallitsija Sukarno murhasi yli miljoona ihmistä vuosien 1965-66 kommunistivainoissa. Etelä-Amerikkaa USA piti omana etupiirinään, jossa se murhautti johtajia ja järjesteli vallankaappauksia täysin oman mielensä mukaan, mistä tunnetuin esimerkki lienee Chilessä tapahtunut vallankaappaus 1973. Kuolonuhreja tuli jälleen kymmeniä tuhansia.

Kylmän sodan päättyminen ei muuttanut USA:ta maailmanparantajavaltioksi. Sodat ja salamurhat ovat jatkuneet entiseen tahtiin. Afghanistainin ja Irakin hävittämien ja miehitys synnyttivät edelleen jatkuvan arabien diasporan, ja nostivat raunioista ISIS:in kaltaisia ääriliikkeitä. Samaan aikaan USA:n liittolaisvallat Israel ja Saudi Arabia käyvät omia sotiaan, jonka uhreina on kokonaiset kansakunnat Jemenissä ja Palestiinassa. Syyria ja Libya on ajettu jatkuvaan sisällissotaan. Kuolonuhrien kokonaismäärässä ollaan jälleen miljoonaluokassa.

Sitä, että lausuu ääneen USA:n tekoja ja niiden seurauksia, ei voida pitää demonisoimisena. Sen sijaan USA:n toimien arvostelijoiden huitominen leimakirveillä, ja poliitikkojen vaikeneminen suurvallan sota- ja valtapolitiikasta muistuttaa suuresti suomettumisen käytäntöjä. Näyttääkin siltä, että rähmälläänolo on suomalaisen ulkopolitiikan peruspilari.

Kirjoittaja Viljami Vaskonen

Naton lobbauksessa mukana monia tahoja

Karjalaisen pääkirjoituksessa (27.10.) iloittiin EVA:n kyselystä, jonka mukaan Nato-jäsenyyden vastustus on vähentynyt parilla prosentilla. Karjalaisen mukaan Nato on monenkeskinen kriisinhallinta- ja yhteistyöjärjestö, jossa Suomikin voisi luontevasti olla täysjäsen.


Suomessa on vahva natolobby, joka koostuu oikeistopoliitikoista, puolustushallinnon korkeista virkamiehistä ja johtavista sotilaista. Se on aktiivisesti ajanut natojäsenyyttä 90-luvun alusta lähtien. Hornet-kauppa oli merkittävä avaus, joka johti natokumppanuuteen ja vei meidät Afganistaniin. Ukrainan kriisi tuli kuin taivaanlahjana ja Venäjän uhalla pelottelu on tavallista. Jo vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan suurimpien lehtien päätoimittajat kannattivat Suomen natojäsenyyttä.

Mediassa ei vahingossakaan tuoda julki perusasioita Suomen geopoliittisesta asemasta. Itämeren kautta tapahtuu lähes puolet Venäjän ulkomaankaupasta ja vielä suurempi osuus Pietarin talousalueen kaupasta. Vaikea uskoa, että Venäjä haluaisi sotilaallista kriisiä alueelle kuin äärimmäisessä tilanteessa. Onhan Venäjän sotilaallinen voima vain neljäs osa EU-maiden sotavoimasta. Moskovassa Nato näyttäytyy vihollisena. Alueen vakauden kannalta on sekä Venäjän että Suomen yhteinen intressi, ettei Venäjä koe sotilaallista uhkaa Suomen alueen kautta.

Suomen tekemät sotilaalliset sopimukset johtavien natomaiden kanssa ovat johtaneet jatkuvaan vieraiden joukkojen harjoitteluun Suomen alueella. Niiden merkityksestä Suomen ulkopoliittiseen asemaan ei ole käyty julkisuudessa minkäänlaista keskustelua. Tosin eduskuntaakin on pidetty pimennossa. Nato-option vuoksi Suomi ei pysty edes allekirjoittamaan YK:n ydinaseidenkieltosopimusta, vaikka yli 80 prosenttia kansalaisista sitä hallitukselta odottaa.

Ymmärrettävästi nämä seikat herättävät epätietoisuutta Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Liittoutumattomuuden kannatus kaipaisi vahvistuakseen johtavien poliitikkojen selkeää tukea. Onko poliitikoilla kyseessä rohkeuden vai ymmärryksen puute? Tunnetaanko riittävän hyvin sotilaallisen liittoutumattomuuden perusteita, jotta kyettäisiin asettumaan julkisesti ja selvästi natolobbya vastaan? Se vaatisikin kyllä rohkeutta. Silloinhan voisi todella joutua suurten mediatalojen sylkykupiksi politiikassa.

Kirjoittaja Hannu Ketoharju

Artikkelikuva Martti Vaskonen

Tarvitaan radikaaleja keinoja ympäristökriisin pysäyttämiseksi

Ympäristökriisi lienee suurin kriisi ihmiskunnan historiassa. Tämä on ollut jo pitkään tiedossa mutta vasta viimeisten vuosien aikana on alettu tehdä jotain sen yhden osa-alueen korjaamiseksi eli ilmastokriisin. Meidän on tehtävä jotain eikä yksilön valinnat ratkaise mitään. On tehtävä koko yhteiskunnan kattava järjestelmän muutos.

Teollisuutta ja tuotantoa on supistettava. Nykyinen liika tuotanto johtaa liika kulutukseen, joka johtaa taas tuotannon kasvamiseen. Tämä kehitys on pysäytettävä ja alettava tuottamaan tarpeen mukaan ei yritysten etujen mukaan. On säädettävä lailla, kuinka kauan kunkin tuotteen tule kestää sekä määrättävä, että toimivan tai korjauskelpoisen tilalle ei saa hankkia uutta. Verotuksella näitä ei voi ohjata, sillä ne olisivat tasaveroja ja osuisi näin voimakkaimmin pienituloisiin ja köyhiin.

Talouskasvun ihannoinnista on luovuttava. Talouskasvu perustuu ympäristön ja ihmisten kasvavalle riistolle, josta todellisuudessa hyötyy vain murto-osa kansalaisista. Vähenevistä luonnonvaroista pitäisi pitää kiinni ja käyttää vain pakollisen verran.

Ruokaa tuotetaan 10 miljardille ihmiselle mutta nälkää näkee satoja miljoonia ihmisiä ja korona on pahentanut tilannetta. Ruoan tuotanto on nykyisellään kuormittavaa ympäristölle. Eläimille syötetään ihmisille kelpaavaa ruokaa, jotta nämä sitten puolestaan voidaan syödä. Tämä ei tarkoita, että lihaa ei saisi syödä tai maitotuotteita käyttää, mutta niiden käyttöä on vähennettävä. Vähentäminen on tehtävä tuotantoa vähentämällä ja valistamalla, sillä hinnan korotukset johtaisivat vain siihen, että lihasta ja maitotuotteista tulisi rikkaiden herkku.

Mitä on tehtävä?

Tarvitaan systeemin muutos, joka ei perustu jatkuvan talouskasvun ihanteeseen rajallisessa maailmassa. Niin sanottu viherpesu on lopetettava ja siirryttävä oikeasti kestäviin ratkaisuihin. Tuotannossa on siirryttävä koko yhteiskunnan kattavaan suunnitelmatalouteen, jossa tuotetaan sen verran, kun on pakko, jotta tarpeet saadaan tyydytetyksi.

Päästöjä on vähennettävä. Sotateollisuus ja armeijat ovat aikamme pahimpia saastuttajia. Näitä ei edes sisällytetä kansainvälisiin ilmastosopimuksiin. Kansainvälinen aseistariisunta on tähän ainoa ratkaisu. Autoilua tulee vähentää rajoituksin ja kielloin ei kustannuksia lisäämällä, sillä se koskee pahiten maaseudun köyhään väestöön. Myös sähköautot kuluttavat luonnonvaroja eivätkä ole päästöttömiä. Kuitenkin ne ovat huomattavasti parempia erityisesti päästöjen kannalta kuin nykyiset polttomoottori autot. Päästöjen vähentämisen lisäksi on kasvatettava hiilinieluja.

Toni Kallioinen

Artikkelin kuvat Martti Vaskonen

Onko huolenpidossa jotain väärää?


Markku Ruotsila nimittää Uutissuomalaisen Debatissa (Karjalainen 23.1.) vihervasemmistoa ylimieliseksi ja suvaitsemattomaksi eliitiksi, jonka projektia ei missään enemmistö kannata. Mikä on tämä eliitin projekti? 


Ruotsilan mukaan Amerikan ei-konservatiivinen puolikas haluaa valtion hoivaa kehdosta hautaan, opastusta ajattelemaan oikein, elinkeinoelämän kahlitsemista sääntelyllä ja etnisten ja sukupuolivähemmistöjen sekä maahanmuuttajien voimauttamista. Onko ihmisten huolenpidossa ja valistamisessa sekä markkinavoimien rajoittamisessa sitten jotakin väärin? Pitäisikö ihmisten vapaasti antaa, kuten Ruotsila sanoo, puhua omantuntonsa mukaan ilman nimittelyä rasistiksi tai fasistiksi? 
Ihmisten mielipiteet ja vakaumukset vaihtelevat eivätkä ole aina eettisesti kestäviä. Pidäkkeetön mielipiteen ilmaisun vapaus ei lisää ymmärrystä ja avointa keskustelua vaan vahvistaa vain sen porukan valtaa, jolla jo on eniten ääntä ja voimaa. Tällöin maan hiljaiset ja alistetut eivät saa ääntään kuuluviin ja jäävät enemmistön syrjimiksi.


Juuri siksi on tärkeää voimaannuttaa vähemmistöjä, sillä vain näin saadaan koko väestön potentiaali käyttöön, ja maan kokonaishyvinvointi paranee.
Samassa Karjalaisessa on pikku-uutinen, jossa Tanskan pääministeri Mette Frederiksen tavoittelee Tanskasta maata, jossa on tulevaisuudessa nolla turvapaikanhakijaa. Hänen mielestään liiat maahantulijat vaarantavat sosiaalisen koheesion.


Wikipedian mukaan sosiaalinen koheesio tarkoittaa ihmisten muodostaman ryhmän tai ihmisjoukon yhteenkuuluvuutta. Siis maan rajat hädänalaisilta sulkemalla väestön yhteenkuuluvuuden kuvitellaan paranevan. Jos tämä on sitä Markku Ruotsilan kuvailemaa sydänmaiden kapinaa, jossa halutaan vain olla rauhassa oma perinteinen elämäntapa säilyttäen, niin ainakaan minä en halua olla sellaisessa nurkkakuntaisuudessa mukana. 

Jaana Haverinen

Kirjoittaja Jaana Haverinen (kuva-arkisto Martti Vaskonen)

Hävittäjähankinnalla ei tieteellistä pohjaa

Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen tiivistää kolumnissaan (Savon Sanomat 18.1.) ”Tieto itsessään ei takaa hyvinvointia ja sivistystä, vaan se, kuinka tieto käytetään kaikkien hyväksi ja on kaikkien saatavilla. Tätä edistää myös opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan vetämä Tutkitun tiedon teemavuosi 2021” Mönkkösen vaatimukseen, että ”tietoa pitää puolustaa laajasti ja sen pitää johtaa myös rationaaliseen käyttäytymiseen ja päätöksiin” voi yhtyä.

Sen toivoisin näkyvän myös Suomen historian kalleimmassa kaupassa, ilmavoimien kymmenien miljardien hävittäjäkaupassa. Sen seurauksena jo tämän vuoden puolustusbudjetti on kasvanut 50,4 prosenttia, lähes viiteen miljardiin.  

Tutkija Eero Lehto Palkansaajien tutkimuslaitoksesta on useampaan otteeseen arvostellut HX-kauppaa sen kansantaloudelle aiheuttamien riskien vuoksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan asevarusteluun käytetyt varat ovat heikentäneet talouskasvua koulutusleikkausten vuoksi. Hänen mukaansa julkisille hankinnoille tavallista kustannus-hyötyanalyysia ei ole nyt tehty. Hornetien hankinnassa 90-luvun alussa sellainen vielä tehtiin.

Pääesikunnan entisen suunnittelupäällikön eversti Pertti Tervosen mukaan päätös hävittäjien hankinnasta on tehty ilman tieteellistä selvitystä niiden tarpeesta. Olisi pitänyt käsitellä kaikki ilmapuolustuksen osatekijät ja tehdä sen pohjalta esitys kokonaisratkaisuksi.

VT Pekka Visurin mukaan Suomella on halvempia ja toimivampia ratkaisuja oman maan puolustukselle. Vaarana on, että kauaskantoisia ja kalliita ratkaisuja tehdään nopeasti vanhentuvien oletusten perusteella. Hän siteeraa yhdysvaltalaiskenraalin Mark Milleyn arvioita sodan luonteen perustavasta muutoksesta lähimpien 10-15 vuoden aikana. Ratkaisevia tulevat olemaan tekoälyyn perustuvalla tiedustelulla täsmäohjatut ohjukset, lennokit ja muut uuden teknologian tuotteet. Tällöin esimerkiksi miehitettyjen lentokoneiden ja raskaiden panssarijoukkojen merkitys vähenee tuntuvasti. 

Visurin mukaan mitään erityistä sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa EU:ssa ei tarvitse kokea, sillä esimerkiksi Venäjään nähden EU-maiden sotilasmenot ovat noin nelinkertaiset. 

Näiden seikkojen vuoksi pitäisin järkevänä lykätä HX-kauppaa ja selvittää se kunnolla tieteelliseen tietoon perustuen. Kanadakin jäädytti oman hävittäjäkauppansa kalleuden vuoksi ja jatkoi Hornettien käyttöikää kymmenellä vuodella. Onko Suomellakaan varaa virheinvestointiin, varsinkaan näin korona-aikana?

Hannu Ketoharju

Artikkelikuva vuodelta 2016, jolloin USAn hävittäjät tulivat Rissalan lentotukikohtaan omalla ilmoituksellaan. Ilmatankkaus kuului harjoituksiin (arkistokuva Martti Vaskonen)

Tiekkarikerho käynnistyy

Joensuussa alkaa Demokraattisen Sivistysliiton Tiekkarikerho. Kerran kuussa, kuukauden ensimmäisenä tiistaina kokoontuvassa kerhossa käsitellään uusimman Tiedonantajan sisältöä. Jokainen osallistuja voi nostaa keskusteluun itseään kiinnostavan lehden artikkelin ja sitä voidaan ruotia yhdessä.

Tavoitteena on paneutua politiikkaan tavallista ”kapakkakeskustelua” syvällisemmin ja antaa eväitä politiikan ilmiöiden ymmärtämiseen. Tänä päivänä oikeistolainen maailmankuva hallitsee tiedonvälitystä ja alistaa meidät oikeistohegemoniaan. Kaikki politiikasta kiinnostuneet ovat tervetulleita ruotimaan ajankohtaisia asioita ja etsimään vastavoimaa, eikä tarvitse olla edes lehden tilaaja.

Ensimmäinen kokoontuminen on Vaskosella, Lammenranta 4 B, ti 1.10. klo 18.

Tervetuloa!

Lisätietoja marttivaskonen@gmail.comhttps://www.skp.fi/artikkelit/tiedonantajakerho-k-ynnistyy-joensuussa

Luontokohde keskellä kaupunkia

Varaslampi on harvinainen luontokohde, mikä on vain reilun kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Alueeseen liittyvä  asemalkaava on nyt suunnittelun alla ja asukkaat sen myötä piristyneet keskustelemaan asiasta. Tämä on kaikinpuolin tervetullutta innokkuutta kaupunkilaisten osalta. Alla selontekoa Niinivaara-yhdistyksen ja asukkaiden ajatuksista.

Varaslammen tukkeutunut laskuoja Sortavalankadun länsipuolella (kuva Martti Vaskonen)

Tärkeä osa kaavoitusaluetta on Varaslampi ja siihen liittyvä viher- ja metsäalue. Tämän metsäalueen puut ovat kärsineet lammen veden pysyvästä noususta. Ongelma johtunee lammen laskuojan tukkeutumisesta Sortavalankadun lännen puoleisella osalla.

Tulviva laskuoja (27.4.2019(kuva Martti Vaskonen)

Lammen tulevaisuuden kannalta oleellinen kysymys on, miten sen vedenlaatua voitaisiin korjata? Voisiko lampeen johtaa Pielisjoen vettä happipitoisuuden parantamiseksi? Varaslammen vedenlaadun ja virkistysalueen parantamiseksi tulisi tehdä uusi kunnostussuunitelma.

Hoidettujen puistojen ylläpitäminen vaatii aina paljon resursseja. Puistojen hoitamisen sijasta varat tulisi käyttää Varaslammen rehevöitymisen ja umpeenkasvun pysäyttämiseen. Esimerkiksi Varaslampeen laskevaan ojaan voisi rakentaa enemmän kosteikkoja ja kasvillisuuden poistoa syksyisin tulisi jatkaa.

Pitkospuut 27.4.2019 (kuva Martti Vaskonen)
Pitkospuut 2.6.2016 (kuva Martti Vaskonen)

Alueen virkistyskäyttöä heikentää liikenteen aiheuttama melu. Melukartoitus ja meluntorjuntasuunnitelma tulisi tehdä osana kaavoitusprosessia. Pekkalan sillan ja Imatrantien leventämisen ja perusparannuksen yhteydessä sallittu ajonopeus nousi 60 km:stä 80 km:iin, mikä lisäsi alueen melua huolimatta melukaiteesta. Melua olisi mahdollista vähentää korvaamalla nykyinen betoninen melukaide tehokkaammin melua vähentävällä korkeammalla meluesteellä.  Melua kasvattaa myös Kettuvaarantien ja Sortavalankadun liikenne.

Virkistyskäyttöä kehitettävä

Varaslammen virkistyskäyttöä lisäisi Karjalankadusta alkaen lähtevä ei-talvihoitoinen sorapintainen alle 2 metriä leveä kävelyreitti (Sortavalankadun päähän asti myös pyörätie), mikä olisi kosteikoissa puusiltarakenteinen tai vastaava. Reitti kiertäisi lammen rantoja myötäillen ja siihen liittyisi levähdyspaikaksi  sopivia laitureita 5-6 kappaletta. Reitti olisi lumettomana aikana niin sanotusti esteetön. Pitkospuilla tai esteettömänä puusiltana tehty reitti voisi olla saman tyyppinen kuin esim. Outokummun Särkisalmen esteettömällä kalastuspaikalla, jolloin siellä voisi liikkua myös lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla.

Nuotiopaikka Lammenranta-kadun päässä olisi kunnostetta yleiseen käyttöön.

Kasvit ja eläimet

Varaslammen rantametsät tulisi säilyttää luonnontilaisena virkistysalueena, eikä niitä tulisi muuttaa hoidetuksi puistoksi. Myös Soldaninkadun ja Varaslammen lasku-uoman välinen metsäalue tulisi säilyttää luonnontilaisena, kuten koillisreunan metsäkin. Varaslampi ja sitä ympäröivät metsät ovat monimuotoinen ja arvokas luontokohde lähellä kaupunkia, eikä sen luonnetta tulisi muuttaa.

Varaslammella on havaittu mm. pikkutikka ja satakieli, jotka ovat väheneviä rantametsien lajeja. Pikkutikalle on tärkeää myös runsas lahopuusto. Varaslammen rantakasvillisuusalueet ovat viitasammakon kutualueita. Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin IVa liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen on kielletty. Alueelle on tehty vuonna 2018 luontoselvitys

Varaslampi kesällä 2015 (kuva Martti Vaskonen)
Varaslampi syysasussa vuonna 1989. Kova ranta on muuttunut ajan kuluessa pajuluhdaksi. (kuva Juhani Lumatjärvi)

Soldaninkadun päässä lammen etelärannalla oli vielä vuonna 1989 kovaa rantaa venepaikaksi. Nyt tilalla on upottavaa pajuluhtaa.


Varaslammen asuinalue 

Tonttien käyttö kaavoitusalueella vaihtelee suuresti. Autottomia kotitalouksia on vain kaksi ja lisäksi on yksi puutarhakäytössä ollut tontti. Enimmillään autokatos- tai tallipaikkoja on keskikokoisella omakotitontilla viisi kappaletta. Kaavoittajan mahdollisuus puutarhamaisen rakentamisen edistämiseen ovat siis rajalliset.  Sama koskee myös rivitalotontteja. Kaikilla tonteilla on mahdollisuus rakentaa kahteen kerrokseen, mikä lisää tonttien monipuolista käyttöä mm. puutarhana, mikäli omistaja näin haluaa. Uusien rakennusten pitäisi sulautua olemassa olevaan rakennuskantaan, siten ne voisivat olla mieluiten harjakattoisia, puurakenteisia pientaloja.

Karjalankadun varrella olevaa puistokaistaletta ei tulisi käyttää rakentamiseen, vaan säilyttää puistona.  Tonttitehokkuus Varaslammenkatuun liittyvissä tonteissa on e=0,3. Tonttitehokkuutta nostamalla lukuun e=0,4 saadaan merkittävä lisärakennusoikeus näille tonteille.  Sama e=0,4 tulisi osoittaa myös nykyiseen rivitalojen kortteliin 5106.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Perinteistä vappujuhlaa työväenjärjestöillä

Vappu alkoi Punaisen hautamuistomerkillä Siilaisella. Aatteensa puolesta kaatuneita kukilla muistivat paikalliset työväenjärjestöt, SKP, JAP, SDP, Vasemmistoliitto ja Vasemmistonuoret. Joensuun Puhallinorkesterin kvintetti juhlisti tilaisuutta soittamalla ensin surumarssin ja pääteeksi perinteisen Valoon sävelmän.

SKP:n edustajana kukkien laskun suoritti Tuija Kuivalainen ja juhlapuheen käytti Jari Tertsunen (kuva Martti Vaskonen)

Jari Tertsusen puhe muistomerkillä

Toverit!

Olemme kokoontuneet tänne vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkille taas vappuna 2019.

Tapahtumat sata ja yksi vuotta sitten lähtivät liikkeelle leivän puutteesta ja oikeudenmukaisemman maailman tavoitteesta.

Nämä kysymykset ovat samat, jotka ovat ajankohtaisia tämänkin päivän Suomessa ja maailmassa. Sadat tuhannet suomalaiset ovat työttömänä, puoli miljoonaa suomalaista elää virallisesti määritellyn köyhyysrajan alapuolella.

Yhteiskunnallinen tulonjako on kehittynyt suuntaan, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Istuneet hallitukset ovat tuhonneet hyvinvointivaltiota pörssikapitalistien ja raharikkaiden ehdoilla.

Suomalainen demokratia on tilassa, jossa yhteiskunnallista edistystä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoista tulonjakoa ajavat voimat on eristetty yhteikunnan virallisten arvokeskustelujen ulkopuolelle. Mielestäni demokratian ihanteiden mukaista ei ole se, että eduskunnan ulkopuolinen oppositio on vaiennettu vallassa olevan eduskunnan toimesta.

Yhteiskunnan eliitti, eduskuntapuolueet, työmarkkinajärjestöt mukaanlukien myös ammattiyhdistysliike on valjastettu kansainvälisen suurpääoman etujen ajamiseen.

Saman aikaisesti suomen vähävaraisten, työttömien, eläkeläisten ja työssäkäyvien oikeuksia, esim. lakko-aikeutta, sosiaaliturvaa, terveydenhoitoa ja palkka- ja eläketasoa on alennettu mm. ammattiyhdistysliikkeen tuella. Oikeusturva on ostettavissa, jos siihen on varaa.

Elämme samojen taistelukysymysten edessä kuin näissä kummuissa lepäävät toverit reilu sata vuotta sitten.

Olisi aika kertoa meille kaikille sisällissodan jälkimainingeissa eri vuosikymmeninä eläneille se vaiettu totuus sodasta.

Virallinen, se valkoinen totuus, jota suomalainen koululaitos, kirkko ja armeija on jo vuosisadan toitottanut, on uusimpien tutkimusten pohjalta osoittautumassa petokseksi, harkituksi historian väärentämiseksi.

Eikö meidän kaikkien, punaisten, valkoisten ja meidän minun kaltaisteni, joilla ei omassa suvussa ole kytköksiä kumpaankaan sodan osapuoleen, olisi helpompi elää elämää, kun sotatraumat käsiteltäisiin avoimesti historiallisten dokumenttien pohjalta.

Etelä-Afrikan täysin avoin sotatila saatiin estettyä totuuskomission avulla. Totuuskomission tapainen toiminta saattaisi toimia vielä, vaikka sodasta onkin kulunut vuosisata. Sodan jälkiseuraukset kuitenkin edelleen elävät erinäisenä vihan ilmentyminä.

Itä-Suomen Vasemmistonuorten kukat laski Viljami Vaskonen (kuva Martti Vaskonen)
Vuosittainen kunniakäynti Punaisten hautamuistomerkillä on toistaiseksi ainoa työväenjärjestöjen yhteinen tapahtuma Joensuussa (kuva Martti Vaskonen)
SKP:n vappupöydällä oli tarjolla siman ja pullien lisäksi kirjallisuutta ja Tiedonantajan Eurovaaliextra 2019 (kuva Martti Vaskonen)
Pentti Stranius (oikealla) kannattaa työväenliikeeltä voimakkaampia kannaottoja ja toimintaa. Tätä ajatusta kannattaa myös SKP:n eurovaaliehdokas Toni Kallioinen, kuvan reunassa vasemmalla. (kuva Martti Vaskonen)
Keskustan juhlapuhuja eurovaaliehdokas, kansanedustaja Pekka Puska tyhjensi torin (kuva Martti Vaskonen)

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen. Artikkelikuvassa Joensuun Puhallinorkesterin kvintetti.