SKP tukee politiikan suunnanmuutosta

Kuluva hallituskausi on ollut ristiriitojen täyttämää aikaa. Toisaalta vallassa on ollut äärimmäisen työläisvastainen ja kylmäverinen porvarihallitus, joka on leikannut sosiaaliturvasta ja koulutuksesta, sekä panostanut aseilla turvallisuuteen ja suojelupoliisin valtuuksien sekä rahavarojen kasvattamiseen. Toisaalta olemme olleet kaduilla vastustamassa hallituksen politiikkaa suurimmissa leikkausten vastaisissa mielenosoituksissa vuosikymmeniin.


Katujen vaatimukset on vietävä eduskuntaan. SKP on valmis tukemaan politiikan suunnanmuutosta, jota katujen mielenosoitukset, ay-liikkeen protestit ja muut ovat jo pitkään vaatineet. Suunta on muutettava perusteita myöten.
Nyt tarvittava politiikan suunnanmuutos ei ole pieni. Juha Sipilän hallitus on monessa mielessä vain jatkanut edeltävien hallitusten valitsemalla linjalla. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan suomalaista politiikkaa on hallinnut kokoomuksen politiikka: se on asettanut tavoitteet ja määrännyt tahdin.


Suomessa on vallinnut uusliberaali konsensus, jossa muut ovat hiljaisesti hyväksyneet kokoomuksen politiikan, vaikka se on hyödyttänyt vain harvoja. Lähes kaikki puolueet ovat hyväksyneet EU:n talouspolitiikan,valtiovarainministeriön arviot kestävyysvajeesta, kuntien palveluiden keskittämisen ja kilpailuttamisen, hävittäjähankintojen tarpeellisuuden ja niin edelleen. Tämän takia ne eivät ole kyenneet haastamaan kokoomuksen linjauksia.

Maamme varallisuus on kasautunut rikkaimman 10 prosentin käsiin, ja suurimman osan tulojen kasvusta on saanut osakseen rikkain yksi prosentti. Työväkeä on kyykytetty ennätyksellisen paljon. Kiky-sopimus, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan keston lyhennys, aktiivimalli ja esitys irtisanomisen helpottamisesta osassa yrityksissä, ovat kaikki yhdistyneet pyrkimykseen rajoittaa ay-liikkeen valtaa, jotta se on saatu nielemään palkankorotusten nollalinja ja jatkuvasti huononevat työehdot.


Nyt on aika tuoda katujen, työpaikkojen, lähiöiden ja muiden nyt päätöksenteosta syrjäytettyjen ääni kuuluviin: tämä ei enää käy!

Komunistiset tavoitteet

Isot massat ovat havahtuneet vaatimaan kommunistiseen talousjärjestelmään kuuluvia tavoitteita; hoivalla ei saa tavoitella voittoa; sähkön siirtohinnat on laitettava sääntelyn alle; palkalla pitää tulla toimeen jne.

Siinä kohtaa kun tulee paikka äänestää kommunistia, osa on kauhuissaan, kommunistia! Sehän on paha! Nii-in, sanoo kuka? No ne samat tahot jotka haluavat jatkaa voiton tekemistä ihmisen hoivan tarpeella, haluavat vapaasti maksattaa sähkön siirrosta mitä lystää – vapaan markkinatalouden kannattajat siis. Heille kommunismi on paha, mutta sitä se ei ole meille tavallisille ihmisille jotka täällä taaperretaan. Siitä kertoo jo sosialistisen Suomen hyvinvointivaltiomalli 80-luvulla, aikaa ennen kuin vapaat markkinat päästettiin apajille temmeltämään meidän kustannuksella.

Jos nyt kuitenkin päätät olla rohkea ja päättelet että kommunistisia ja sosialistisia tavoitteita ajaa parhaiten juuri kommuinsti, niin olen ehdolla Savo-Karjalan vaalipiirissä nro 68. Kurkkaa vaaliohjelma https://www.skp.fi/eduskuntavaaliohjelma2019

Kirjoittaja Susanna Rissanen
SKP ehdokas nro 68 Savo-Karjala

Hoivasuhmurointi jatkuu

Tiedättekö miten paljon turhauttaa seurata vierestä katastrofin tapahtumista. Olen kirjoittanut tästä aiheesta usein, ensimmäisen kerran jo melkein 10 vuotta sitten, ja kirjoitan taas. EsperiCaren ongelmat olivat odotettavissa. Samoja ongelmia on nähty mm. Attendolla, Mehiläisellä ja muilla isoilla toimijoilla. Kaava on hyvin yksinkertainen, kilapailutuksissa pärjää ne jotka saavat hinnan painettua mahdollisimman alas keinolla millä tahansa. Tavat joilla se tehdään ovat lähinnä työntekijöiden halpuuttaminen ja verojen välttely, sekä kustannusriskien siirtäminen yhteiskunnalle. Tämä tarkoittaa että sopivissa kohdin käytetään valtion tarjoamia vuokratiloja ja keskitytään vain potilaisiin joista saa varmasti valtiolta vaivatta maksun. Eettisesti toimivat pienet yritykset joko ostetaan osaksi isoa ketjua, tai näännytetään markkinoilta kilpailutuksissa. 


Valtio, eli me, maksamme yksityisille siitä että ne järjestävät palveluitaan. Yksityisen hintaan lisätään työntekijöiden palkan, tilojen vuokrien ja toiminnan normaalin ylläpitämisen lisäksi myös palkkiot johtoportaalle ja tuotot osakkaille. Julkisella sektorilla veronmaksajien rahat käytetään vain toimintaan ja kehitykseen, ulkopuolisille sijoittajille ei makseta osinkoja.
Julkiselle puolelle laitettu raha jää kiertoon paikallistalouteen. Yksityinen sektori sen sijaan syytää rahaa sinne missä osakkaita tai hallintoa sattuu olemaan. Verot tietysti kierretään esimerkiksi Cayman-saarien kautta, jotta hinta saadaan painettua alas ja maksimoitua voitot sijoittajille. Kaikki tuo raha on pois paikallistalouden kierrosta. Yksityistäminen ja kilpailutus lisää myös valtion kustannuksia valvonnan tarpeen lisääntyessä. Tämäkin on nyt nähty AVI:n ollessa pulassa nykyisillä valvontaresursseillaan. 


Julkisen sektorin ensisijainen tarkoitus hyvinvointivaltiossa on yhteisvastuullisesti pitää huolta siitä kansanosasta jotka huolenpitoa tarvitsevat. Yksityisen puolen tehtävä on ensisijassa tuottaa voittoa. Tämä on juuri näin yksinkertaista, ja juuri siksi nämä palvelut on pidettävä julkisella puolella. Kilpailutus ei sovi peruspalveluihin joilla turvataan ihmisten hyvinvointi.
EsperiCaresta irtisanoutunut Marja Aarnio-Isohanni jatkaa kokoomuksen SOTE-työryhmässä, tässä työryhmässä vilisee kesken kauden rahakkaisiin yksityisiin hoivabisneksiin hypänneitä. Hyvä-veli-verkosto toimii yhä röyhkeämmin yrittämättä edes piilotella suhmurointiaan.

Susanna Rissanen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Päättäkää elämmekö hyvinvointivaltiossa vai vapaassa markkinataloudessa

Susanna Rissanen

Nuorten mielenterveysongelmat räjähtäneet käsiin, lapsiperheiden pahoinvointi kasvaa, näin huutavat otsikot. Asiantuntijoita marssitetaan kertomaan ennaltaehkäisevien palveluiden tarpeesta. Moniko tulee ajatelleeksi mitä ne ennaltaehkäisevät palvelut sitten ovat. Ovatko ne jotain ns. matalan kynnyksen palveluja, jota marssitaan hakemaan jostain? Voivat ne olla sitäkin, mutta ennen kaikkea ennaltaehäisevät palvelut ovat yhteiskunna rakenteissa sisällä. Ne ovat palveluja, joita ei erikseen haeta, vaan ne tulevat automaationa kaikille. Tällaisia ovat Suomessa olleet esimerkiksi laadukas ja hyvin resurssoitu koulujärjestelmä, riittävän toimeentulon turvaaminen kaikista pienituloisimmellekin, toimivat palvelut lähellä, kaikkien saatavilla oleva terveydenhoito ja kohtuulliset hoitokustannukset. 


Näistä ennaltaehkäisevistä palveluista on viety resursseja jatkuvasti viime vuosina, ei ole mitenkään yllättävää että pahoinvointi yhteiskunnassa on samaan tahtiin kasvanut. Se on hinta mikä maksetaan hyvinvointivaltion purkamistalkoissa. Puhutaan kasvavassa määrin yksilönvastuusta ja valinnanvapaudesta – uusliberalismista. Kauniita termejä, joiden sisään kätketään se, että yhteiskunta ei ota vastuuta, jokainen pärjätköön itse, tuli mitä tuli. Mallia otetaan yhdysvalloista, jossa yksilönvastuun seurauksena huono-osaisuus periytyy ja esimerkiksi yhden sukulaisen vakava sairastuminen voi vaatia koko suvun omaisuuden myymistä terveydenhoitokulujen kattamiseksi. Yhteiskunnan sairasvakuutusjärjestelmän puuttuessa, on sairasvakuutusten hinnat pilvissä, siksi edes kaikilla töissä käyvillä ei ole vakuutusta sairastumisen varalle. Jotain mikä Suomessa on jokaisella yhteiskunnan järjestämänä. Työssäkäyvä köyhä on vapailla markkinoilla yhteiskunnan normaali. Töitä saa teettää niin huonoilla ehdoilla, että yrittäjäksi ryhtyvät joutuvat tehdä ympäripyöreää päivää pystytäkseen vastaamaan siihen mitä suuremmat kilpailijat pystyvät tarjoamaan. Sillä erolla, että kun suuren firman duunari ei enää jaksa, niin hänen tilalleen otetaan uusi uupumaan, yrittäjän uuvahtaessa ei tule ketään.


On aika saada laaja muutos yhteiskunnassa takaisin hyvinvointivaltion kehittämiseen. Eduskuntapuolueiden piirileikki oppositiossa-hallituksessa ei tuo mitään muutosta. Muutos tulee äänestämällä eduskunnan ulkopuolisia päättämään. 


Susanna Rissanen, yhteiskunta-alan erityisasiantuntija, uusio-suurperheen ja erityislapsen äiti, joka on erittäin huolissaan kaikkien lasten tulevaisuudesta.