Sanna Marinin lähtöalusta Tampereella

Politiikan kentällä voi tehdä rakettimaisia nousuja Sanna Marinin tapaan, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onko Tampere oikea lähtöalusta politiikan tähtiradalle?

Tuttavani kertoi yllättäneensä kaverinsa, koska oli tiukkojen kuulustelujen jälkeen päässyt jäseneksi vaikutusvaltaiseen SDP:n yhdistykseen parikymmentä vuotta sitten. Kuulustelijat olivat “vanhoja äijiä”, jotka hallinnoivat mm. arvokkaita kiinteistöjä Tampereella. Jäsenyyttä puolsi tuttavani isän merkittävä rooli Joensuun SDP:n toiminnassa, mistä hänellä oli perintönä SDP uskollisuutta.

Yhdistyksiä on moneen lähtöön. Mitätön ei ole Sanna Marinin Tampereen Työväenyhdistys. Yhdistyksen jäseniä on ollut kaupunginvaltuutettuina ja kansanedustajina. Tällä hetkellä Pirkanmaalaisista kansanedustajista Sanna Marin ja Pia Viitanen ovat yhdistyksen jäseniä, pormestari Lauri Lyly on myös yhdistyksen jäsen. 

Mainittakoon Lauri Lylyn ansioksi tässä yhteydessä seuraavaa: Suomessa pieni- ja keskituloisia kurittava talouspolitiikka ei olisi mahdollista, ellei sille löytyisi tukea SAK:n johtajilta. Työnantajat ja sijoittajat ovat tyytyväisiä. Iltalehden pääkirjoitus (6.6.2016): “Puheenjohtaja Lauri Lylyn kausi SAK:n puheenjohtajana päättyy komeasti….Eläkeratkaisussa työeläkeikää nostettiin ja kilpailukykysopimuksessa lisättiin työntekijöiden työaikaa ja sosiaalimaksuja”.

Lauri Lylyn siirtyminen Tampereen pormestariksi sekä Sanna Marinin nousu pääministeriksi kertoo median ja poliittisen vallan liitosta, missä äänestäjät ovat niin sanottua ”vaalikarjaa”, jonka mielipiteet ovat helposti muokattavissa halutuksi.

Selkeästi on nähtävissä, että Sanna Marinin taidot riittävät oikeistolle ja sitä tukevalle “työväenliikkeelle”. Marinin osaaminen ei palvele kansakunnan enemmistöä heikko-osaisista puhumattakaan.  Julkisuus näpertelee julkisuuskuvasta ja kannatusprosenteista, eikä politiikan sisällöstä, kuten pitäisi tehdä. Kansalaistoiminta ja eduskuntavaalit 2023 voivat muuttaa ratkaisevasti tulevaisuutta, mikä on välttämätöntä.

Martti Vaskonen

PKKS keskussairaalan julkisivu on kunnossa -varsinaiset työt odottavat

Pohjois-Karjalan keskussairaalan julkisivu on kunnossa. Se mitä on julkisivun takana kaipaa vielä paljon korjattavaa henkilöjohtamisen ja rakentamisen osalta. 

Keskussairaalan alue Tikkamäellä on tupaten täynnä rakennuksia. Rakennettuja neliöitä, kerrosneliömetrejä (112 384 m2) on enemmän kuin tontissa on pinta-alaa (94 801 m2). Sairaala-alueelle on keskitetty kaikki mahdollinen toiminta ja samalla on unohdettu, että jo nyt tehdyt rakennukset vaativat aika-ajoin laajoja peruskorjauksia, eli alue on ikuinen työmaa. Ahdas sairaala-alue nostaa pysyvästi rakennusten ja alueen huoltokustannuksia.

Sairaala-aluetta olisi tullut harkiten laajentaa ja soveltuvia toimintoja siirtää mm. Juhanalan koulun tontille. Nyt näille tonteille rakennetaan asuinkerrostaloja 10 000 kerrosneliömetrin verran. Tämä on Joensuun kaupungille onnistunut kauppa ja varma tulonlähde kiinteistöveron myötä. Kovin korrektia toimintaa tämä kuitenkaan ei ole koko  maakuntaa ajatellen.  

Liikennesuma ja sumppu Tikkamäelle voimistuu entisestään. Jo nyt Tikkamäentien sairaalan kohdalla kulkee lähes 6000 ajoneuvoa arkivuorokaudessa. Uudella rakentamisella onnistutaan luomaan parhaimmillaan trendikästä kaupunkikuvaa ja haluttuja asuntoja hyvätuloisille. Miten maakunta ja kaupunkilaiset voivat tässä strategiassa? Sitä voimme miettiä heikentyvien sote-palveluiden varjossa.

Martti Vaskonen

Siun sotesta mainehaitta Pohjois-Karjalalle

Siun sote muuttuu kuntayhtymästä hyvinvointialueeksi. Onko nimenmuutoksella merkitystä kun “pöly laskeutuu” ja samat johtajat jatkavat. Joensuu sai maineen johtavana skini-kaupunkina 1990-luvulla aiheellisesti ja tämä maine on seurannut kaupunkia liki näihin päiviin saakka.  Vastaavasti sote-palvelut tuottava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ei voi vapautua Siun soten luomasta maineesta huonona työnantajana.

Työterveyslaitos näyttäytyy julkisuudessa puolueettomana asiantuntijaorganisaationa, johon luotetaan. Tämä organisaatio suorittaa maksua vastaan “tutkimukseen perustuvia, kokonaisvaltaisia  työhyvinvointikyselyitä”.  Nyt Työterveyslaitoksen työhyvinvointia Siun sotessa kartoittaneet  “Mitä  kuuluu” kyselyt vaikuttavat melkoiselta harhautukselta. Kuinka on mahdollista, että tämä laajasti ja voimallisesti tehty tutkimus, ei kertonut työntekijöille tai julkisesti mitään henkilökunnan todellisesta ylikuormituksesta ja työuupumuksesta? 

Siun soten hallintomalli sisälsi tiedon ja vallan keskittämisen. Tämä hallintomalli heikensi merkittävästi lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Lain tarkoitus on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä. Eri puolueista valitut luottamushenkilöt sulkivat silmänsä lähes täysin ongelmilta. Näin teki myös ammattijärjestöt Lääkäriliittoa ja joitakin työntekijöitä lukuunottamatta.

Nyt työntekijäpulan osalta ollaan tilanteessa, missä “nyt palveluita ei saa rahallakaan” (Karjalainen 19.7.2022), ”Joensuussa potilas odotti jopa 65 tuntia jatkohoitoa” (Yle 8.8.2022). Tämä on myös poliittisten päätösten seurausta. Kaksi vuotta sitten elokuun 7.  päivä astuivat voimaan Siun soten toteuttamat irtisanomiset taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Nämä syyt lienevät olleen vain verho, minkä avulla haluttiin vaientaa Siun soten johtamistapaan kohdistuva kritiikki.  Valitettavasti myös ammattiliittojen tuki irtisanotuille osoittautui heikoksi ja pyrkimys tietojen salaamiseen vastasi Siun soten omaksumaa toimintapaa.

Hyvinvointialue aloittaa ensi vuoden alusta toimintansa ja saa Siun sotelta perinnöksi mainehaitan, minkä korjaaminen vie vuosia nykyisen kokemuksen valossa. Tätä en tietenkään toivo, mutta jokaisen kriisin tausta on ymmärrettävä uusien virheiden välttämiseksi.

Martti Vaskonen


Valitaanko aluevaaleissa ”kumileimaisimia” vai päättäjiä?

Terveys- ja sosiaalipalveluissa ongelmiin ei ole ajauduttu sattumalta vuodessa tai kahdessa. Lopputulos on ollut lukuisten virheellisten päätösten vääjäämätön tulos, mistä Pohjois-Karjalan sote-kuntayhtymä Siun sote on tyypillisin esimerkki.

Siun soten kriisiin ja pattitilanteeseen on ajauduttu hallintosäännön pohjalta. Tiedottamisesta julkisuuteen vastaa toimitusjohtaja. Tämä takasi sen, että julkisuuskuva oli pitkään kirkas, mutta sillä on pimeä puolensa.

Siun sotessa on töissä yli 7000 henkilöä, siksi tärkeintä on henkilökunnan johtaminen, muuten on luvassa vain ongelmia. Ammattijohtaminen vain arvojärjestykseen perustuvana käskyttämisenä johti kriisiin. Tällä oli koko ajan vahva poliittinen tuki. Kuntavaalit eivät vaikuttaneet kuntayhtymän johtoon. Entiset jatkaa uudella kosmetiikalla.

Kosmetiikka ei riitä palauttamaan luottamusta. Rehellisyys vaatii muutakin. Siun soten kelvoton johtajisto on irtisanottava tai siirrettävä muihin tehtäviin. Se on aluevaaleissa valittavan valtuuston ensimmäinen tehtävä.

Seuraava tehtävä on luottamuksen rakentaminen. Luottamus vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tähän ei julkisuuslaki riitä, vaan hyvinvointialueen johtamiseen on saatava uusi hallintosääntö “liikennesääntö”, mikä hajauttaa valtaa ja tiedonsaantia

S. Marinin hallitus on osoittanut vain 125 miljoonaa euroa tälle vuodelle sotealan palveluvelan purkuun. Se on mitätön summa todellisen tarpeen rinnalla. Kuntavaalien tapaan aluevaaleista muodostuu katteettomien lupausten vuori, ellei ehdokkaat ja äänestäjät vaadi selkeitä esityksiä uudeksi johtamistavaksi.

Rahoituksen ja palveluiden järjestäminen tarpeita vastaavaksi on mahdollista. Tämän osoittaa hävittäjähankinta, mihin löytyi 10 miljardia euroa noin vain läpihuutojuttuna. Nyt valittava hyvinvointialueen valtuusto ei saa olla pelkkä kumileimasin, kuten eduskunta hävittäjähankinnasta päätettäessä.

Martti Vaskonen

aluevaaliehdokas, SKP

Joensuu  

Älä jatka paha sote, tule hyvä sote!

Sote keskustelua seuranneet tietävät, että tulevissa aluevaaleissa ympäri Suomen valitaan aluevaltuustot, jotka johtavat ”hyvinvointipalveluita”. Pohjois-Karjalan kriisiin ajautunut sotekuntayhtymä Siun sote aloitti jo viisi vuotta sitten, ajautui kriisiin ja diktaattorin valtuudet saanut johto on vastuussa tapahtuneesta. Poliittinen tuki tällä johtamistavalle, käskyttämiselle ja uhkailulle on ollut vankkumaton. Siksi vaatimus ja tunnus: Alä jatka paha sote, tule hyvä sote! on perusteltu. Siun soten henkilökunnalta on viety motivaatio ja alata hakeudutaan pois. Palveluiden saatavuudesta kärsii potilaat ja asikkaat.

Voimme valita myös toisin. On tarve murtaa se poliittinen tuki Siun soten johtamisjärjestelmältä, mikä on johtanut nykyiseen Paha-soteen Pohjois-Karjalassa.

KIrjoittaja Martti Vaskonen

Onko ammattiliiton jäsenellä kuluttajansuojaa?


Ihmisen arkikokemus määrää mitä hän ajattelee ympäristöstään, myymälöistä, julkisista ja yksityisistä palveluista. Mihin lokeroon ammattiliitot kuuluvat? Onko se kommunistista potaskaa vai jotain parempaa?

Uset ammattiliitot ovat ajautuneet ongelmiin, koska niiden viesteihin ei enää luoteta. Ammattiliitot näyttäytyvät vain laitoksina, mitkä takaavat paremman päivärahan työttömyysjaksolta.

JHL kertoo omalla etusivullaan netissä, että siihen kuulumalla “saat reilun palkan ja muut ehdot työstäsi”. Todellisuudessa voit saada sen minimipalkan, minkä työehtosopimus sallii ja piste.

Myös se että saat muut reilut ehdot työstäsi on kaukainen haave.  Työnantajan direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus takaa sen, että työnantajalla on oikeus valvoa ja johtaa työtä mielivaltaisesti tai muodollisesti henkilökuntaa osallistamalla. Lain ja sopimusten rajat venyvät ja paukkuvat. Harmaata aluetta riittää harhailtavaksi vuodesta toiseen.

Hyöty työn tuottavuuden kasvusta, “samassa ajassa enemmän” on mennyt työnantajien hyödyksi. Onko se reilua? Onko se reilua, että julkisen sektorin kuluttavissa ammateissa joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennen eläkeikää joka kolmannen kohdalla. Niin sanottuja terveyden takaavia “suojatyöpaikkoja” löytyy vain johtotehtävissä ja sotilasammateissa. 

Onko se reilua, että työaikaasi on pidennetty ja lomarahojasi leikattu? Onko reilua, että uuden työaikalain mukaan työnantajan mahdollisuudet teettää ylityötä kasvavat sadan vuoden takaisesta 200 tunnin enimmäismäärästä noin 400 tuntiin vuodessa.

Uusi työaikalaki on niin heikosti kirjoitettu, ettei sitä valvova viranomainen AVI pysty tulkitsemaan. Meni vähän kuin kuuluisa kikysopimus. Ei oikein tiedetä mitä on tehty.

Se että ammattiyhdistysliike kamppailisi lyhyemmän työajan puolesta on vielä utopiaa. JHL:n näkyvin valtakunnallinen kamppailu on kerran vuodessa järjestettävä Nenäpäivä. 

Auttaisiko ammattiliittoja, jos punaiset nenät kaivettaisiin esille kymmenen kertaa vuodessa. Saisiko se työläiset hylkäämään YTK:n ja järjestäytymään voimaksi, mikä vakavissaan ajaa parempia työehtoja?

Voimme  kamppailla hyvistä työehdoista ja ottaa reilun askeleen vasemmalle. Mitään estettä sille ei ole. Hyvä kaikkia kuluttavaa työtä tekevien yhteinen vaatimus ja tunnus on jo olemassa. Se voidaan toteuttaa ansiotasoa alentamatta. Tunnus kuuluu: 30 tuntia viikossa riittää!

Martti Vaskonen

SKP:n ay-ryhmä pj

Tuhoisaa ympäristön suojelua autoteollisuudelta

Luonto lehti pyytää ehdokkaaksi turhaketta vuodelle 2022 (tosin sivusto on huonosti päivitetty). Pikkukrääsän sijasta turhake-ehotukseni liittyy autoteollisuuden ylivaltaan liikkumisessa, mihin keskivertokansalaiselta uppoaa 1/10 tuloista.

Eli ehdotan vuoden turhakkeeksi autoja, missä on yli 20 hv moottori. Muussa tapuksessa käy näin : Mercedes-Benz tuo uuden 300 hevosvoimaisen (hv, 224 kW) karvalakkimallin täyssähköisenä ja paremmalle väelle 500 hv (373 kW) ilmastonmuutosta torjumaan, kuten EU vaatii.

Noilla nykyisten uusien autojen tehoilla saa jo supertehokkaasti renkaita jauhettua ja ongelmia kasvatettua. Siis henkilöautossa on saman verran tehoa kuin rekassa. Rekkakuskilla on käytössään 7 hv / tonni, kerskakulutus kuskilla 200 hv / tonni. Pientä rajaa hyvät eu-fanit ja jarruja autoteollisuuden ylivallalle. Pyydän lajitovereita osallistumaan turhake-ehotukseen pienitehoisten autojen puolesta. Ne ovat halpoja valmistaa, kuluttavat vain murto-osan luonnonvaroja ja samalla saamme turvallisemman liikenneympäristön.

Artikkelikuvan huolto/maastoauto voisi toimia myös biokaasulla, mutta EU:n ja sen autotelollisuuden ohjaamana vain sähköautoja suositaan verotuksessa. Kuvan auto on ollut käytössä yli 20 vuotta ja hyvällä huollolla ikää tulee vastaavasti lisää.

Vanhoja autoja muutetaan (konvertoidaan) biokaasuautoiksi ja siihen saa toistaiseksi tukea. Trafilta. Aiheesta kirjoitaa mm. Länsiväylä . Myös maatalouden tukea biokaasun tuotantoon on lisätty mutta mahdollisuus biokaasun käyttöön liikenteessä on epävarmoissa käsissä, eli EU:n komission antamissa säännöksissä. 

Suomessa hallitus noudattaa omissa kansallisissa asetuksissaan näitä komission säännöksiä, mitkä muuttuvat parin vuoden kuluttua. Tällä hetkellä maatilat voivat käyttää investointituen avulla tuotetun biokaasun oman tilansa työkoneissa, mutta eivät voi myydä sitä liikenteessä käytettäväksi. Myyntiä varten maatilojen pitäisi perustaa yritys, mikä tarkoittaisi pienempää investointitukea.

Teksti ja kuva Martti Vaskonen

Vaalitorin avoin oppimisympäristö

SKP.n toriteltta muuttui vaalien myötä avoimeksi oppimisympäristöksi. Telttavierailta kysyttiin, kuinka monta työtuntia voi ostaa  hävittäjähankintojen hinnalla, mitkä ovat lähes 10 miljardia euroa? Lähimmäksi oikein vastasivat nuoret ja yksi oikea vastauskin löytyi, kun haettiin hoivatyön pakkauskustannuksia kuntasektorilla (ks. taulukko ja linkki)

https://www.stat.fi/til/ksp/2020/ksp_2020_2021-04-29_tie_001_fi.html

Insinööritieteisiin perehtyneen opettajan laskelma heitti noin kolmekymmentä kertaisesti ja useimmat vastaukset olivat “varmaan hirmu paljon, kauheen paljon, paljon, en osaa laskea”

Pitäisikö tästä kyselyn tuloksesta huolestua? Kyllä. Koska vastaajina oli myös useamman puolueen aktiivi tai kannattaja. Toinen huolestuttava seikka on velanoton lisääminen. Hävittäjähankinta aiotaan toteuttaa valtion budjetin ulkopuolelta, siis selkosuomella velaksi. 

Yhdessä muiden valtion velkojen kanssa uuden velan takaisinmaksuun tarvitaan velkaa, joten kaikki yhdessä tekee julkisten palveluiden turvaamisesta entistä vaikeampaa.

Oman mausteensa keskusteluun hävittäjähankinnoista tuo sekin, että tavallisen työntekijän palkasta ⅔ palautuu veron ja veronluonteisten maksujen kautta yhteiskunnalle. Hävittäjiin upotettavat miljardit häipyvät Suomesta pois, eivätkä jää kiertämään Suomen omassa taloudessa sitä tukien.

Hävittäjähankinnoista luopumalla voitaisiin kuntasektorin palveluihin ostaa yli 300 000 000 työtuntia, mitkä lisäisivät myös ostokykyä ja tukisivat paikallistaloutta.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Kuntavaalit 2021 ehdokkaan silmin

Suomen tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan terveys- ja sosiaalipalveluissa tehtiin vuonna 2020 yli 12 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna 2019 ja 16,5 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin vuonna 2018. Tämä siis siitä huolimatta, että puhetta on piisannut hoivatyön ongelmista.

Meillä ongelmat kätketään ja tilannetta kaunistellaan. Vaikka työvoimaa on runsaasti tarjolla, julkisuudessa puhutaan työvoimapulasta. Työvoiman saatavuutta heikentää lyhyet, epämääräiset työsopimukset,  huonot työolosuhteet ja työn kuormittavuus. 

Taulukko Suomen tilastokeskus

Työvoiman saatavuutta terveys- ja sosiaalipalveluissa rajoittaa  työn psyykkinen ja fyysinen kuormittavuus.  Hoitotyössä eettistä stressiä aiheutuu usein työtilanteissa. Kun aikaa on vähän, ketä hoidat ensin? Mitä jätät tekemättä? Ei ole siis ihme, että alalta hakeudutaan pois.

Kevan selvityksen mukaan joka kolmas kuntasektorin työntekijä jää eläkkeelle 10 vuoden kuluessa. Hoiva -nimikkeellä eläköityviä on 43 000 ja heistä joka kolmas jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Sama kohtalo on muillakin kuluttavaa työtä tekevillä. 

Suhteellisesti eniten työkyvyttömyyseläkkeitä alkaa esimerkiksi maatalouslomittajien, siivoojien, kiinteistöhuollon työntekijöiden, avustavien keittiötyöntekijöiden ja sosiaalialan hoitajien ammattiryhmissä. 

Riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on liki olematon upseereilla ja aliupseereilla, vähäistä hallinnon, talouden ja lain asiantuntijoilla. 

Nyt on kysyttävä, minkä vuoksi työtä ei kevennetä ja työaikaa lyhennetä, kun työstä johtuvat sairaudet ovat näin yleisiä? Tämän lisäksi työttömyys on kasvanut sietämättömäksi. Julkisen alan työntekijät jäävät osatyökyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 54,2 vuoden iässä ja pysyvälle täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 59,6-vuotiaana .Miksi ei edes edes yli 50 -vuotiaiden työaikaa lyhennetä tuntuvasti, vaikka työkyvyttömyys menot ovat jo yli  2 miljardia vuodessa.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, kun henkilöllä on diagnisoitu sairaus tai vamma ja hänellä on ollut oikeus sairauspäivärahaan vähintään 300 päivää. Polku työkyvyttömyyseläkkeelle on kivulias ja tietää myös rahahuolia. Esimerkiksi 50 prosentin invaliditeetistä myönnettävä alennus kunnallis- valtionverossa on yhteensä 200-250 euroa vuodessa. Sillä rahalla ei voi alentuneesta työkyvystä johtuvia menoja korvata, elämän laadun heikkenemisestä puhumattakaan. 

Vanhuuseläkeiän nosto on myös aiheuttanut painetta työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen, erityisesti iän ja sen mukana tulevien terveysvaivojen lisääntyessä. Työn keventäminen ja työajan lyhentäminen on avain työkyvyn ylläpitämiseksi.

Kuntatyönantajat ovat olleet on liian passiivisia työajan lyhentämisessä.

Kuntatyönantajien arvovaltaa heikentää myös työnantajien laajat valtuudet työntekijöiden irtisanomisiin Yhteistoimintaneuvotteluissa. Irtisanominen tapahtuu tuotannollisista ja taloudellisista syistä osana YT-neuvotteluja. Usein vasta oikeudessa esitetään perusteita, joita työsopimuslaki sekä työ- ja virkaehtosopimus edellyttää.

Taulukko Työ- ja elinkeinoministeriö

Työttömyyttä Suomessa ja Euroopassa on hoidettu työvoiman tarjontaa lisäämällä.  Meillä Suomessa laajan työttömyyden eli työttömien työnhakijoiden ja työvoimapalveluissa olleiden yhteismäärä oli joulukuun lopussa 465 000, siis lähes puoli miljoonaa henkilöä. Se on paljon maassa, jossa työvoimaan lasketaan 2,7 miljoonaa henkilöä. Näin laskettuna työttömyys on 17 % työvoimasta. 

Oravanpyörää työn, työttömyyden ja työkyvyttömyyden välillä on hidastettava. Tämä vaatii työn ja tuotannon tulosten, työn hedelmien uudelleen jakoa.  Sen voimme aloittaa jo näissä kuntavaaleissa.

Koronakriisistä huolimatta demarivetoinen hallitus on jatkanut Suomen hävittäjähanketta, jolle eduskunta antoi joulukuussa 2020 9,4 miljardin euron tilausvaltuuden. Arviot hävittäjähankkeen elinkaarikustannuksista vaihtelivat eduskuntakeskustelussa 20-30 miljardin euron välillä. SKP näkee, että nämä varat tulee ohjata kuntiin ja ihmisten peruspalveluiden turvaamiseen. Rahaa Suomesta löytyy. On päätettävä halutaanko se käyttää sota-aseisiin vai arjen turvaan.

MARTTI VASKONEN kuntavaalit 2021 numero 429, Suomen kommunistinen puolue

Martti Vaskonen SKP Joensuu

SKP:n Kuopion ja Joensuun piirijärjestöt yhdistyvät

Lauantain kokouksessa 9.1.2021 päätettiin yhdistää SKP:n Kuopion ja Joensuun piirijärjestöjen toiminta. SKP:n kannattajat eivät ole löytäneet puoluetta, vaikka sille on selvästi tarvetta. Suomen valtioneuvostossa, hallituksessa nimet vaihtuvat, mutta valtaosalle väestöstä se tietää vain kurjuuden jatkumista.

Yhdistymällä Suomen kommunistisen puolueen Savo-Karjalan piirijärjestöksi entiset järjestöt pystyvät kohentamaan opinto- ja kokoustoimintaa sekä lisämään tapaamisia siellä missä ihmisten arki on ja ennen kaikkea oppimaan itse kansalaisten kokemuksista.

Päätökset SKP:n Kuopion ja Joensuun piirijärjestöjen yhdistämisestä on tehty ja pohja yhteistyölle vahvistui yksituumaisesti. (kuva Martti Vaskonen)

Suomen kommunistinen puolue liitetään uudelleen puoluerekisteriin. Tätä varten SKP:n jäsenet keräsivät lain mukaiset yli 5000 kannattajakorttia oikeusministeriön tarkastettavaksi. Kortteja allekirjoittavat tutut ja tuntemattomat kodeissa ja kaduilla. Keräyksestä tulikin lähtölaukaus laajemmalle yhteistyölle uusien kannattajien myötä.

DSL:n pääsihteeri ja SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen Jari Karttunen edustaa perinteistä rahtiliikennettä kuljettamalla tietoa sekä piirijärjestöihin että keskustoimistoon. (kuva Martti Vaskonen)

Kokouksessa käsiteltiin SKP:n puolueohjelman uudistamista. Jari Karttunen ohjelmaryhmän vetäjänä sai tehtäväkseen kokoukselta luoda lyhyt 2-4 sivuinen ohjelma, missä on esitetty selkeästi puolueen keskeiset tavoitteet. Laajat katsaukset tulee esittää erillisissä asiakirjoissa. Myös tässä asiassa kokous oli yksimielinen ja tulevaisuuteen suuntautuva. Piirien yhteiseksi verkkolehdeksi valittiin Punaiset Sanomat, jota on aikaisemmin käytetty vaaleissa ja myös paperilehtenä yli 10 vuotta. Verkkolehden ylläpitäjäna jatkaa Martti Vaskonen.