Valitaanko aluevaaleissa ”kumileimaisimia” vai päättäjiä?

Terveys- ja sosiaalipalveluissa ongelmiin ei ole ajauduttu sattumalta vuodessa tai kahdessa. Lopputulos on ollut lukuisten virheellisten päätösten vääjäämätön tulos, mistä Pohjois-Karjalan sote-kuntayhtymä Siun sote on tyypillisin esimerkki.

Siun soten kriisiin ja pattitilanteeseen on ajauduttu hallintosäännön pohjalta. Tiedottamisesta julkisuuteen vastaa toimitusjohtaja. Tämä takasi sen, että julkisuuskuva oli pitkään kirkas, mutta sillä on pimeä puolensa.

Siun sotessa on töissä yli 7000 henkilöä, siksi tärkeintä on henkilökunnan johtaminen, muuten on luvassa vain ongelmia. Ammattijohtaminen vain arvojärjestykseen perustuvana käskyttämisenä johti kriisiin. Tällä oli koko ajan vahva poliittinen tuki. Kuntavaalit eivät vaikuttaneet kuntayhtymän johtoon. Entiset jatkaa uudella kosmetiikalla.

Kosmetiikka ei riitä palauttamaan luottamusta. Rehellisyys vaatii muutakin. Siun soten kelvoton johtajisto on irtisanottava tai siirrettävä muihin tehtäviin. Se on aluevaaleissa valittavan valtuuston ensimmäinen tehtävä.

Seuraava tehtävä on luottamuksen rakentaminen. Luottamus vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tähän ei julkisuuslaki riitä, vaan hyvinvointialueen johtamiseen on saatava uusi hallintosääntö “liikennesääntö”, mikä hajauttaa valtaa ja tiedonsaantia

S. Marinin hallitus on osoittanut vain 125 miljoonaa euroa tälle vuodelle sotealan palveluvelan purkuun. Se on mitätön summa todellisen tarpeen rinnalla. Kuntavaalien tapaan aluevaaleista muodostuu katteettomien lupausten vuori, ellei ehdokkaat ja äänestäjät vaadi selkeitä esityksiä uudeksi johtamistavaksi.

Rahoituksen ja palveluiden järjestäminen tarpeita vastaavaksi on mahdollista. Tämän osoittaa hävittäjähankinta, mihin löytyi 10 miljardia euroa noin vain läpihuutojuttuna. Nyt valittava hyvinvointialueen valtuusto ei saa olla pelkkä kumileimasin, kuten eduskunta hävittäjähankinnasta päätettäessä.

Martti Vaskonen

aluevaaliehdokas, SKP

Joensuu  

Älä jatka paha sote, tule hyvä sote!

Sote keskustelua seuranneet tietävät, että tulevissa aluevaaleissa ympäri Suomen valitaan aluevaltuustot, jotka johtavat ”hyvinvointipalveluita”. Pohjois-Karjalan kriisiin ajautunut sotekuntayhtymä Siun sote aloitti jo viisi vuotta sitten, ajautui kriisiin ja diktaattorin valtuudet saanut johto on vastuussa tapahtuneesta. Poliittinen tuki tällä johtamistavalle, käskyttämiselle ja uhkailulle on ollut vankkumaton. Siksi vaatimus ja tunnus: Alä jatka paha sote, tule hyvä sote! on perusteltu. Siun soten henkilökunnalta on viety motivaatio ja alata hakeudutaan pois. Palveluiden saatavuudesta kärsii potilaat ja asikkaat.

Voimme valita myös toisin. On tarve murtaa se poliittinen tuki Siun soten johtamisjärjestelmältä, mikä on johtanut nykyiseen Paha-soteen Pohjois-Karjalassa.

KIrjoittaja Martti Vaskonen

Onko ammattiliiton jäsenellä kuluttajansuojaa?


Ihmisen arkikokemus määrää mitä hän ajattelee ympäristöstään, myymälöistä, julkisista ja yksityisistä palveluista. Mihin lokeroon ammattiliitot kuuluvat? Onko se kommunistista potaskaa vai jotain parempaa?

Uset ammattiliitot ovat ajautuneet ongelmiin, koska niiden viesteihin ei enää luoteta. Ammattiliitot näyttäytyvät vain laitoksina, mitkä takaavat paremman päivärahan työttömyysjaksolta.

JHL kertoo omalla etusivullaan netissä, että siihen kuulumalla “saat reilun palkan ja muut ehdot työstäsi”. Todellisuudessa voit saada sen minimipalkan, minkä työehtosopimus sallii ja piste.

Myös se että saat muut reilut ehdot työstäsi on kaukainen haave.  Työnantajan direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus takaa sen, että työnantajalla on oikeus valvoa ja johtaa työtä mielivaltaisesti tai muodollisesti henkilökuntaa osallistamalla. Lain ja sopimusten rajat venyvät ja paukkuvat. Harmaata aluetta riittää harhailtavaksi vuodesta toiseen.

Hyöty työn tuottavuuden kasvusta, “samassa ajassa enemmän” on mennyt työnantajien hyödyksi. Onko se reilua? Onko se reilua, että julkisen sektorin kuluttavissa ammateissa joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennen eläkeikää joka kolmannen kohdalla. Niin sanottuja terveyden takaavia “suojatyöpaikkoja” löytyy vain johtotehtävissä ja sotilasammateissa. 

Onko se reilua, että työaikaasi on pidennetty ja lomarahojasi leikattu? Onko reilua, että uuden työaikalain mukaan työnantajan mahdollisuudet teettää ylityötä kasvavat sadan vuoden takaisesta 200 tunnin enimmäismäärästä noin 400 tuntiin vuodessa.

Uusi työaikalaki on niin heikosti kirjoitettu, ettei sitä valvova viranomainen AVI pysty tulkitsemaan. Meni vähän kuin kuuluisa kikysopimus. Ei oikein tiedetä mitä on tehty.

Se että ammattiyhdistysliike kamppailisi lyhyemmän työajan puolesta on vielä utopiaa. JHL:n näkyvin valtakunnallinen kamppailu on kerran vuodessa järjestettävä Nenäpäivä. 

Auttaisiko ammattiliittoja, jos punaiset nenät kaivettaisiin esille kymmenen kertaa vuodessa. Saisiko se työläiset hylkäämään YTK:n ja järjestäytymään voimaksi, mikä vakavissaan ajaa parempia työehtoja?

Voimme  kamppailla hyvistä työehdoista ja ottaa reilun askeleen vasemmalle. Mitään estettä sille ei ole. Hyvä kaikkia kuluttavaa työtä tekevien yhteinen vaatimus ja tunnus on jo olemassa. Se voidaan toteuttaa ansiotasoa alentamatta. Tunnus kuuluu: 30 tuntia viikossa riittää!

Martti Vaskonen

SKP:n ay-ryhmä pj

Tuhoisaa ympäristön suojelua autoteollisuudelta

Luonto lehti pyytää ehdokkaaksi turhaketta vuodelle 2022 (tosin sivusto on huonosti päivitetty). Pikkukrääsän sijasta turhake-ehotukseni liittyy autoteollisuuden ylivaltaan liikkumisessa, mihin keskivertokansalaiselta uppoaa 1/10 tuloista.

Eli ehdotan vuoden turhakkeeksi autoja, missä on yli 20 hv moottori. Muussa tapuksessa käy näin : Mercedes-Benz tuo uuden 300 hevosvoimaisen (hv, 224 kW) karvalakkimallin täyssähköisenä ja paremmalle väelle 500 hv (373 kW) ilmastonmuutosta torjumaan, kuten EU vaatii.

Noilla nykyisten uusien autojen tehoilla saa jo supertehokkaasti renkaita jauhettua ja ongelmia kasvatettua. Siis henkilöautossa on saman verran tehoa kuin rekassa. Rekkakuskilla on käytössään 7 hv / tonni, kerskakulutus kuskilla 200 hv / tonni. Pientä rajaa hyvät eu-fanit ja jarruja autoteollisuuden ylivallalle. Pyydän lajitovereita osallistumaan turhake-ehotukseen pienitehoisten autojen puolesta. Ne ovat halpoja valmistaa, kuluttavat vain murto-osan luonnonvaroja ja samalla saamme turvallisemman liikenneympäristön.

Artikkelikuvan huolto/maastoauto voisi toimia myös biokaasulla, mutta EU:n ja sen autotelollisuuden ohjaamana vain sähköautoja suositaan verotuksessa. Kuvan auto on ollut käytössä yli 20 vuotta ja hyvällä huollolla ikää tulee vastaavasti lisää.

Vanhoja autoja muutetaan (konvertoidaan) biokaasuautoiksi ja siihen saa toistaiseksi tukea. Trafilta. Aiheesta kirjoitaa mm. Länsiväylä . Myös maatalouden tukea biokaasun tuotantoon on lisätty mutta mahdollisuus biokaasun käyttöön liikenteessä on epävarmoissa käsissä, eli EU:n komission antamissa säännöksissä. 

Suomessa hallitus noudattaa omissa kansallisissa asetuksissaan näitä komission säännöksiä, mitkä muuttuvat parin vuoden kuluttua. Tällä hetkellä maatilat voivat käyttää investointituen avulla tuotetun biokaasun oman tilansa työkoneissa, mutta eivät voi myydä sitä liikenteessä käytettäväksi. Myyntiä varten maatilojen pitäisi perustaa yritys, mikä tarkoittaisi pienempää investointitukea.

Teksti ja kuva Martti Vaskonen

Vaalitorin avoin oppimisympäristö

SKP.n toriteltta muuttui vaalien myötä avoimeksi oppimisympäristöksi. Telttavierailta kysyttiin, kuinka monta työtuntia voi ostaa  hävittäjähankintojen hinnalla, mitkä ovat lähes 10 miljardia euroa? Lähimmäksi oikein vastasivat nuoret ja yksi oikea vastauskin löytyi, kun haettiin hoivatyön pakkauskustannuksia kuntasektorilla (ks. taulukko ja linkki)

https://www.stat.fi/til/ksp/2020/ksp_2020_2021-04-29_tie_001_fi.html

Insinööritieteisiin perehtyneen opettajan laskelma heitti noin kolmekymmentä kertaisesti ja useimmat vastaukset olivat “varmaan hirmu paljon, kauheen paljon, paljon, en osaa laskea”

Pitäisikö tästä kyselyn tuloksesta huolestua? Kyllä. Koska vastaajina oli myös useamman puolueen aktiivi tai kannattaja. Toinen huolestuttava seikka on velanoton lisääminen. Hävittäjähankinta aiotaan toteuttaa valtion budjetin ulkopuolelta, siis selkosuomella velaksi. 

Yhdessä muiden valtion velkojen kanssa uuden velan takaisinmaksuun tarvitaan velkaa, joten kaikki yhdessä tekee julkisten palveluiden turvaamisesta entistä vaikeampaa.

Oman mausteensa keskusteluun hävittäjähankinnoista tuo sekin, että tavallisen työntekijän palkasta ⅔ palautuu veron ja veronluonteisten maksujen kautta yhteiskunnalle. Hävittäjiin upotettavat miljardit häipyvät Suomesta pois, eivätkä jää kiertämään Suomen omassa taloudessa sitä tukien.

Hävittäjähankinnoista luopumalla voitaisiin kuntasektorin palveluihin ostaa yli 300 000 000 työtuntia, mitkä lisäisivät myös ostokykyä ja tukisivat paikallistaloutta.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Kuntavaalit 2021 ehdokkaan silmin

Suomen tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan terveys- ja sosiaalipalveluissa tehtiin vuonna 2020 yli 12 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna 2019 ja 16,5 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin vuonna 2018. Tämä siis siitä huolimatta, että puhetta on piisannut hoivatyön ongelmista.

Meillä ongelmat kätketään ja tilannetta kaunistellaan. Vaikka työvoimaa on runsaasti tarjolla, julkisuudessa puhutaan työvoimapulasta. Työvoiman saatavuutta heikentää lyhyet, epämääräiset työsopimukset,  huonot työolosuhteet ja työn kuormittavuus. 

Taulukko Suomen tilastokeskus

Työvoiman saatavuutta terveys- ja sosiaalipalveluissa rajoittaa  työn psyykkinen ja fyysinen kuormittavuus.  Hoitotyössä eettistä stressiä aiheutuu usein työtilanteissa. Kun aikaa on vähän, ketä hoidat ensin? Mitä jätät tekemättä? Ei ole siis ihme, että alalta hakeudutaan pois.

Kevan selvityksen mukaan joka kolmas kuntasektorin työntekijä jää eläkkeelle 10 vuoden kuluessa. Hoiva -nimikkeellä eläköityviä on 43 000 ja heistä joka kolmas jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Sama kohtalo on muillakin kuluttavaa työtä tekevillä. 

Suhteellisesti eniten työkyvyttömyyseläkkeitä alkaa esimerkiksi maatalouslomittajien, siivoojien, kiinteistöhuollon työntekijöiden, avustavien keittiötyöntekijöiden ja sosiaalialan hoitajien ammattiryhmissä. 

Riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on liki olematon upseereilla ja aliupseereilla, vähäistä hallinnon, talouden ja lain asiantuntijoilla. 

Nyt on kysyttävä, minkä vuoksi työtä ei kevennetä ja työaikaa lyhennetä, kun työstä johtuvat sairaudet ovat näin yleisiä? Tämän lisäksi työttömyys on kasvanut sietämättömäksi. Julkisen alan työntekijät jäävät osatyökyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 54,2 vuoden iässä ja pysyvälle täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 59,6-vuotiaana .Miksi ei edes edes yli 50 -vuotiaiden työaikaa lyhennetä tuntuvasti, vaikka työkyvyttömyys menot ovat jo yli  2 miljardia vuodessa.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, kun henkilöllä on diagnisoitu sairaus tai vamma ja hänellä on ollut oikeus sairauspäivärahaan vähintään 300 päivää. Polku työkyvyttömyyseläkkeelle on kivulias ja tietää myös rahahuolia. Esimerkiksi 50 prosentin invaliditeetistä myönnettävä alennus kunnallis- valtionverossa on yhteensä 200-250 euroa vuodessa. Sillä rahalla ei voi alentuneesta työkyvystä johtuvia menoja korvata, elämän laadun heikkenemisestä puhumattakaan. 

Vanhuuseläkeiän nosto on myös aiheuttanut painetta työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen, erityisesti iän ja sen mukana tulevien terveysvaivojen lisääntyessä. Työn keventäminen ja työajan lyhentäminen on avain työkyvyn ylläpitämiseksi.

Kuntatyönantajat ovat olleet on liian passiivisia työajan lyhentämisessä.

Kuntatyönantajien arvovaltaa heikentää myös työnantajien laajat valtuudet työntekijöiden irtisanomisiin Yhteistoimintaneuvotteluissa. Irtisanominen tapahtuu tuotannollisista ja taloudellisista syistä osana YT-neuvotteluja. Usein vasta oikeudessa esitetään perusteita, joita työsopimuslaki sekä työ- ja virkaehtosopimus edellyttää.

Taulukko Työ- ja elinkeinoministeriö

Työttömyyttä Suomessa ja Euroopassa on hoidettu työvoiman tarjontaa lisäämällä.  Meillä Suomessa laajan työttömyyden eli työttömien työnhakijoiden ja työvoimapalveluissa olleiden yhteismäärä oli joulukuun lopussa 465 000, siis lähes puoli miljoonaa henkilöä. Se on paljon maassa, jossa työvoimaan lasketaan 2,7 miljoonaa henkilöä. Näin laskettuna työttömyys on 17 % työvoimasta. 

Oravanpyörää työn, työttömyyden ja työkyvyttömyyden välillä on hidastettava. Tämä vaatii työn ja tuotannon tulosten, työn hedelmien uudelleen jakoa.  Sen voimme aloittaa jo näissä kuntavaaleissa.

Koronakriisistä huolimatta demarivetoinen hallitus on jatkanut Suomen hävittäjähanketta, jolle eduskunta antoi joulukuussa 2020 9,4 miljardin euron tilausvaltuuden. Arviot hävittäjähankkeen elinkaarikustannuksista vaihtelivat eduskuntakeskustelussa 20-30 miljardin euron välillä. SKP näkee, että nämä varat tulee ohjata kuntiin ja ihmisten peruspalveluiden turvaamiseen. Rahaa Suomesta löytyy. On päätettävä halutaanko se käyttää sota-aseisiin vai arjen turvaan.

MARTTI VASKONEN kuntavaalit 2021 numero 429, Suomen kommunistinen puolue

Martti Vaskonen SKP Joensuu

SKP:n Kuopion ja Joensuun piirijärjestöt yhdistyvät

Lauantain kokouksessa 9.1.2021 päätettiin yhdistää SKP:n Kuopion ja Joensuun piirijärjestöjen toiminta. SKP:n kannattajat eivät ole löytäneet puoluetta, vaikka sille on selvästi tarvetta. Suomen valtioneuvostossa, hallituksessa nimet vaihtuvat, mutta valtaosalle väestöstä se tietää vain kurjuuden jatkumista.

Yhdistymällä Suomen kommunistisen puolueen Savo-Karjalan piirijärjestöksi entiset järjestöt pystyvät kohentamaan opinto- ja kokoustoimintaa sekä lisämään tapaamisia siellä missä ihmisten arki on ja ennen kaikkea oppimaan itse kansalaisten kokemuksista.

Päätökset SKP:n Kuopion ja Joensuun piirijärjestöjen yhdistämisestä on tehty ja pohja yhteistyölle vahvistui yksituumaisesti. (kuva Martti Vaskonen)

Suomen kommunistinen puolue liitetään uudelleen puoluerekisteriin. Tätä varten SKP:n jäsenet keräsivät lain mukaiset yli 5000 kannattajakorttia oikeusministeriön tarkastettavaksi. Kortteja allekirjoittavat tutut ja tuntemattomat kodeissa ja kaduilla. Keräyksestä tulikin lähtölaukaus laajemmalle yhteistyölle uusien kannattajien myötä.

DSL:n pääsihteeri ja SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen Jari Karttunen edustaa perinteistä rahtiliikennettä kuljettamalla tietoa sekä piirijärjestöihin että keskustoimistoon. (kuva Martti Vaskonen)

Kokouksessa käsiteltiin SKP:n puolueohjelman uudistamista. Jari Karttunen ohjelmaryhmän vetäjänä sai tehtäväkseen kokoukselta luoda lyhyt 2-4 sivuinen ohjelma, missä on esitetty selkeästi puolueen keskeiset tavoitteet. Laajat katsaukset tulee esittää erillisissä asiakirjoissa. Myös tässä asiassa kokous oli yksimielinen ja tulevaisuuteen suuntautuva. Piirien yhteiseksi verkkolehdeksi valittiin Punaiset Sanomat, jota on aikaisemmin käytetty vaaleissa ja myös paperilehtenä yli 10 vuotta. Verkkolehden ylläpitäjäna jatkaa Martti Vaskonen.

Akkuteollisuus törmäyskurssilla Savossa

Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutkii Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueen kallioperää osana valtakunnallista Akkumineraaliprojektiaan. Projektiin liittyvään GTK:n ja Heinäveden kunnan järjestämään tupailtaan saapui 7.5.2019 lähes neljäkymmentä asianosaista. Kokouspaikkana oli kunnanvaltuustosali.

Heinäveden kunnanvaltuustosalissa käytiin reipasta keskustelua ”tupaillaksi” nimetyssä tapahtumassa kaivostoiminnasta.

Geologi, projektipäällikkö Perttu Mikkola esitteli GTK:n historian, toimintaperiaatteet, rahoituksen ja akkumineraaliprojektin http://projects.gtk.fi/akku/ tavoitteet. Yleiskeskustelun aikana ihmisiä kiinnosti yli 2000 miljoonan vuoden takaisen kallioperän syntyhistoriaa enemmän lähitulevaisuus. Tässä keskustelussa törmäsi länsimaisen yhteiskunnan elintason säilyttäminen ja luontoarvot yhteen.

Geologi Perttu Mikkola myönsi avoimesti, että hän ei hahmottanut vuonna 1994, mitä käytännössä tarkoittaa Euroopan Unioniin liittyminen. Liittyminen tarkoitti sitä, että kaikille ulkomaisille yhtiöille oli annettava samat oikeudet harrastaa mitä tahansa yritystoimintaa Suomessa kuin suomalaisille. Tätä ikävää tosiasiaa ei hahmottanut myöskään valtaosa niistä suomalaisista, jotka silloin marssivat vaaliuurnille äänestämään Unioniin liittymisen puolesta.

Projektipäällikkö Perttu Mikkola GTK.sta luennoi Suomen kallioperästä (kuva Martti Vaskonen)

Kaivostoiminnan idea on kärsinyt pahoin EU:iin liittymisen myötä. Esimerkiksi Suomi maksoi puolet Liittoutuneiden sille määräämistä sotakorvauksista Outokummun kaivoksen kuparilla. Ei työntekijöille maksettujen palkkaverojen tuotolla, vaan kuparista saaduilla myyntivoitoilla. Nyt voitot menevät ulkomaisille sijoittajille joko suoraan tai Suomeen rekisteröidyn tytäryhtiön kautta. Tytäryhtiöt käyttävät hyväkseen niin sanottua verosuunnittelua. Tämä asia on erillisen tutkimisen kohde: onko se veroparatiisien hyödyntämistä vai muuta vastaavaa? Selvää on, että konkurssin myötä lasku kaivosjätteistä jää pysyvästi suomalaisille veronmaksajille.

Geologisen tutkimuskeskuksen rooli

Mikkolan mukaan GTK:lle kuuluu kallioperän tutkiminen ja hyödynnettävien mineraalien etsiminen. Se miten tutkimustuloksia käytetään on poliittisten päätöksentekijöiden asia. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen asiantuntijaorganisaatio. TEM vastaa tutkimustulosten käytöstä ja myynnistä. Mikkola luottaa kaivoslupaviranomaisiin ja ympäristön valvontaan kaivostoiminnan osalta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ( Tukes https://tukes.fi/ ) toimii nykyisen lain määräämänä kaivoslupaviranomaisena. Yhteinen piirre GTK:lle ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle on huoli EU:n ja Saksan vähäisestä omavaraisuudesta akkumineraaleissa. EU on riippuvainen tuonnista grafiitin osalta ja akkuteollisuudessa odottaa 200-300 miljardin euron liiketoiminta lähivuosina.

Vaihtoehdot

Yleisökeskustelussa löytyi vaihtoehtoja autoteollisuuden ehdoilla tapahtuvaan liikenteen kehittämiseen.  Kerskakulutuksesta on tingittävä. Miksi bemarikuski tarvitsee autoonsa 200 hevosvoimaa tuhatta kiloa kohti  (hv/t), kun rekkakuskin on pärjättävä teholla 7 hv/t? Miksi pitkäaikaista hyötyä tuottavat matkailupalvelut, puhdas vesistö ja luonto unohdetaan kaivosteollisuuden pikavoittojen takia? Vastausta näihin kysymyksiin ei saatu, joten on odotettavissa kansalaistoiminnan jatkuvan luonnonsuojelun puolesta.

Kysymykset Perttu Mikkolalle (toinen oikealla) jatkuivat kokouksen jälkeen (kuva Martti Vaskonen)

Pelko kaivostoiminnan aloittamisesta on johtanut kiinteistöjen arvon  menetykseen Leppävirta-Heinävesi-Tuusniemi alueella. Samoin matkailuun tehtävät investoinnit menettävät tarkoitustaan. Nyt pelkästään Heinäveden luostareissa käy yli 120 tuhatta turistia vuosittain. Valtausalueiden vaikutuksen piiriin jää merkittävät puhtaat järvet kuten Suvasvesi, Varisvesi, Kermajärvi ja luontomatkailijoiden suosima Koloveden kansallispuisto.

GTK:n suunitelmissa on tehdä myös kallioperäkairauksia, joiden arvioitu yhteispituus on 1800 metriä.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

Luontokohde keskellä kaupunkia

Varaslampi on harvinainen luontokohde, mikä on vain reilun kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Alueeseen liittyvä  asemalkaava on nyt suunnittelun alla ja asukkaat sen myötä piristyneet keskustelemaan asiasta. Tämä on kaikinpuolin tervetullutta innokkuutta kaupunkilaisten osalta. Alla selontekoa Niinivaara-yhdistyksen ja asukkaiden ajatuksista.

Varaslammen tukkeutunut laskuoja Sortavalankadun länsipuolella (kuva Martti Vaskonen)

Tärkeä osa kaavoitusaluetta on Varaslampi ja siihen liittyvä viher- ja metsäalue. Tämän metsäalueen puut ovat kärsineet lammen veden pysyvästä noususta. Ongelma johtunee lammen laskuojan tukkeutumisesta Sortavalankadun lännen puoleisella osalla.

Tulviva laskuoja (27.4.2019(kuva Martti Vaskonen)

Lammen tulevaisuuden kannalta oleellinen kysymys on, miten sen vedenlaatua voitaisiin korjata? Voisiko lampeen johtaa Pielisjoen vettä happipitoisuuden parantamiseksi? Varaslammen vedenlaadun ja virkistysalueen parantamiseksi tulisi tehdä uusi kunnostussuunitelma.

Hoidettujen puistojen ylläpitäminen vaatii aina paljon resursseja. Puistojen hoitamisen sijasta varat tulisi käyttää Varaslammen rehevöitymisen ja umpeenkasvun pysäyttämiseen. Esimerkiksi Varaslampeen laskevaan ojaan voisi rakentaa enemmän kosteikkoja ja kasvillisuuden poistoa syksyisin tulisi jatkaa.

Pitkospuut 27.4.2019 (kuva Martti Vaskonen)
Pitkospuut 2.6.2016 (kuva Martti Vaskonen)

Alueen virkistyskäyttöä heikentää liikenteen aiheuttama melu. Melukartoitus ja meluntorjuntasuunnitelma tulisi tehdä osana kaavoitusprosessia. Pekkalan sillan ja Imatrantien leventämisen ja perusparannuksen yhteydessä sallittu ajonopeus nousi 60 km:stä 80 km:iin, mikä lisäsi alueen melua huolimatta melukaiteesta. Melua olisi mahdollista vähentää korvaamalla nykyinen betoninen melukaide tehokkaammin melua vähentävällä korkeammalla meluesteellä.  Melua kasvattaa myös Kettuvaarantien ja Sortavalankadun liikenne.

Virkistyskäyttöä kehitettävä

Varaslammen virkistyskäyttöä lisäisi Karjalankadusta alkaen lähtevä ei-talvihoitoinen sorapintainen alle 2 metriä leveä kävelyreitti (Sortavalankadun päähän asti myös pyörätie), mikä olisi kosteikoissa puusiltarakenteinen tai vastaava. Reitti kiertäisi lammen rantoja myötäillen ja siihen liittyisi levähdyspaikaksi  sopivia laitureita 5-6 kappaletta. Reitti olisi lumettomana aikana niin sanotusti esteetön. Pitkospuilla tai esteettömänä puusiltana tehty reitti voisi olla saman tyyppinen kuin esim. Outokummun Särkisalmen esteettömällä kalastuspaikalla, jolloin siellä voisi liikkua myös lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla.

Nuotiopaikka Lammenranta-kadun päässä olisi kunnostetta yleiseen käyttöön.

Kasvit ja eläimet

Varaslammen rantametsät tulisi säilyttää luonnontilaisena virkistysalueena, eikä niitä tulisi muuttaa hoidetuksi puistoksi. Myös Soldaninkadun ja Varaslammen lasku-uoman välinen metsäalue tulisi säilyttää luonnontilaisena, kuten koillisreunan metsäkin. Varaslampi ja sitä ympäröivät metsät ovat monimuotoinen ja arvokas luontokohde lähellä kaupunkia, eikä sen luonnetta tulisi muuttaa.

Varaslammella on havaittu mm. pikkutikka ja satakieli, jotka ovat väheneviä rantametsien lajeja. Pikkutikalle on tärkeää myös runsas lahopuusto. Varaslammen rantakasvillisuusalueet ovat viitasammakon kutualueita. Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin IVa liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen on kielletty. Alueelle on tehty vuonna 2018 luontoselvitys

Varaslampi kesällä 2015 (kuva Martti Vaskonen)
Varaslampi syysasussa vuonna 1989. Kova ranta on muuttunut ajan kuluessa pajuluhdaksi. (kuva Juhani Lumatjärvi)

Soldaninkadun päässä lammen etelärannalla oli vielä vuonna 1989 kovaa rantaa venepaikaksi. Nyt tilalla on upottavaa pajuluhtaa.


Varaslammen asuinalue 

Tonttien käyttö kaavoitusalueella vaihtelee suuresti. Autottomia kotitalouksia on vain kaksi ja lisäksi on yksi puutarhakäytössä ollut tontti. Enimmillään autokatos- tai tallipaikkoja on keskikokoisella omakotitontilla viisi kappaletta. Kaavoittajan mahdollisuus puutarhamaisen rakentamisen edistämiseen ovat siis rajalliset.  Sama koskee myös rivitalotontteja. Kaikilla tonteilla on mahdollisuus rakentaa kahteen kerrokseen, mikä lisää tonttien monipuolista käyttöä mm. puutarhana, mikäli omistaja näin haluaa. Uusien rakennusten pitäisi sulautua olemassa olevaan rakennuskantaan, siten ne voisivat olla mieluiten harjakattoisia, puurakenteisia pientaloja.

Karjalankadun varrella olevaa puistokaistaletta ei tulisi käyttää rakentamiseen, vaan säilyttää puistona.  Tonttitehokkuus Varaslammenkatuun liittyvissä tonteissa on e=0,3. Tonttitehokkuutta nostamalla lukuun e=0,4 saadaan merkittävä lisärakennusoikeus näille tonteille.  Sama e=0,4 tulisi osoittaa myös nykyiseen rivitalojen kortteliin 5106.

Teksti ja kuvat Martti Vaskonen

SKP tukee politiikan suunnanmuutosta

Kuluva hallituskausi on ollut ristiriitojen täyttämää aikaa. Toisaalta vallassa on ollut äärimmäisen työläisvastainen ja kylmäverinen porvarihallitus, joka on leikannut sosiaaliturvasta ja koulutuksesta, sekä panostanut aseilla turvallisuuteen ja suojelupoliisin valtuuksien sekä rahavarojen kasvattamiseen. Toisaalta olemme olleet kaduilla vastustamassa hallituksen politiikkaa suurimmissa leikkausten vastaisissa mielenosoituksissa vuosikymmeniin.


Katujen vaatimukset on vietävä eduskuntaan. SKP on valmis tukemaan politiikan suunnanmuutosta, jota katujen mielenosoitukset, ay-liikkeen protestit ja muut ovat jo pitkään vaatineet. Suunta on muutettava perusteita myöten.
Nyt tarvittava politiikan suunnanmuutos ei ole pieni. Juha Sipilän hallitus on monessa mielessä vain jatkanut edeltävien hallitusten valitsemalla linjalla. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan suomalaista politiikkaa on hallinnut kokoomuksen politiikka: se on asettanut tavoitteet ja määrännyt tahdin.


Suomessa on vallinnut uusliberaali konsensus, jossa muut ovat hiljaisesti hyväksyneet kokoomuksen politiikan, vaikka se on hyödyttänyt vain harvoja. Lähes kaikki puolueet ovat hyväksyneet EU:n talouspolitiikan,valtiovarainministeriön arviot kestävyysvajeesta, kuntien palveluiden keskittämisen ja kilpailuttamisen, hävittäjähankintojen tarpeellisuuden ja niin edelleen. Tämän takia ne eivät ole kyenneet haastamaan kokoomuksen linjauksia.

Maamme varallisuus on kasautunut rikkaimman 10 prosentin käsiin, ja suurimman osan tulojen kasvusta on saanut osakseen rikkain yksi prosentti. Työväkeä on kyykytetty ennätyksellisen paljon. Kiky-sopimus, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan keston lyhennys, aktiivimalli ja esitys irtisanomisen helpottamisesta osassa yrityksissä, ovat kaikki yhdistyneet pyrkimykseen rajoittaa ay-liikkeen valtaa, jotta se on saatu nielemään palkankorotusten nollalinja ja jatkuvasti huononevat työehdot.


Nyt on aika tuoda katujen, työpaikkojen, lähiöiden ja muiden nyt päätöksenteosta syrjäytettyjen ääni kuuluviin: tämä ei enää käy!