Köyhyydestä

Eduskuntavaalien alla näyttää siltä, että hyvin yleisesti on lähtökohdaksi hyväksytty raamatullinen ajatus ”köyhät teillä on aina keskuudessanne”. Edes vakavaa pohdintaa siitä, miten 90-luvun laman ja sosiaaliturvan leikkausten seurauksena syntyneet leipäjonot poistettaisiin, en ole nähnyt. Halutaanko niistä kenties kannustavan sosiaaliturvan pysyviä muistomerkkejä? Silloin lapsuutensa menettäneistä puhutaan ”laman lapsina”, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan syrjäyttämiksi. Juhlapuheissa heitä muistetaan ja joskus ehdokaskin saattaa valitella heidän kovaa kohtaloaan, mutta todella vaikuttavia toimenpiteitä ”ei ole varaa” ehdottaa.

Johtuneeko siitä, että olemme todistaneet koko tämän vuosituhannen ajan vaurauden keskittyvän pienen vähemmistön haltuun. Suomessakin seitsemän henkeä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 40 prosenttia. Sitä kehitystä ei oikein osata tai uskalleta kyseenalaistaa. Sehän vaatisi kajoamista rikkaiden kukkaroon. 90-luvun sosiaaliturvan leikkauksista on tullut pysyviä, koska ne sopivat nykyiseen oikeistolaiseen ajatteluun. Tuloeroja kasvatetaan tahallaan yhteiskunnassa ja kestävyysvajeet ja velkaongelmat ovat köyhien syytä. Ainakin juuri heiltä on leikattu näiden ongelmien hoitamiseksi.

Tutkija Pertti Honkasen mukaan, jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun tasolla, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 – 40 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 opintotuki.

Vaatii tietenkin toisenlaisen maailman ajattelemista, jos halutaan poistaa köyhyys. Siihenhän meillä on varat, puuttuu vain poliittinen tahto. Jos leikkaisimmekin suuria tuloja ja omaisuuksia verotuksella yhteiseen kassaan, silloin jakovaraa olisikin huomattavasti enemmän. Alkaisimme verottaa rikkainta tulonsaajakymmenystä nykyistä huomattavasti kovemmin ja tukkisimme veroparatiisit. Samalla vähentäisimme ympäristölle vahingollista kerskakulutusta ja tekisimme ilmastoteon.

Silloin pystyisimme lopettamaan hyvinvointivaltion häpeätahran, leipäjonot. Siihen tarvitaan vain sosiaaliturvan korottamista EU:n köyhyysrajalle. Se on Suomessa yksinäiselle ihmiselle tällä hetkellä 1230 euroa kuukaudessa. 1200 euron perusturvan maksamista kaikille, jotka eivät saa muuten riittävää toimeentuloa. Pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, sairaille ja vammaisille, pieneläkeläisille. Sanalla sanoen kaikille köyhille. Laskelmien mukaan se vaatisi neljä miljardia euroa vuodessa ja olisi merkittävä tulonsiirto yhteiskunnassa. Sen kaikkia myönteisiä vaikutuksia on mahdoton edes laskea. Kotimainen kysyntä kasvattaisi työllisyyttä. Kenties monet köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sairastamisesta alkaen vähenisivät. Muistetaanpa Helsingin kaupungin poliisipäällikön sanat, parasta rikollisuuden torjuntaa on hyvinvointivaltio.

https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu

Kirjoittaja Hannu Ketoharju

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Vammaisten kyykytystä

Matkojenyhdistämiskeskus (MYK)  on toiminut Joensuun ja sen lähikuntien alueella jo kymmenen vuoden ajan. Kokeiluksi kaavailtu hanke jäi vakituiseksi toimintamalliksi ja vaikeuttaa nyt eri vammaryhmien mahdollisuuksia liikkua, sekä osallistua normaalisti. MYK-keskuksen harjoittama toimintamalli on syrjivä ja alistava, eikä se kuulu tämän päivän toimivaan yhteiskuntaan. Näin todetaan vammaisten aloitteesta lähteneessä adressissa.

Keskuksen toiminnan perusongelma on, että pyörätuolia käyttävät vammaiset eivät voi tilata suoraan kyytiä taksimieheltä. Se on johtanut kohtuuttomiin odotusaikoihin, myöhästymisiin harrastuksista ja pahimmillaan kuljetukseen sopimattoman auton saapumiseen.

Biologi Harri Lappalaisen kulkuneuvo omilla päivittäisillä työmatkoilla on perinteinen pyörätuoli. Perjantaina 8.3.2019 oli kuntoutukseen meno erikoinen syy Kela-korvauksen piiriin kuuluvalle taksikyydille. Yhteistyö ja aikataulu toimivat hyvin. Se ei toteudu MYK-keskuksen kanssa toimiessa lupausten mukaisesti.

Kelan korvaamat taksipalvelut toimivan nyt hyvin. Ongelmat kasaantuvat MYK-keskukseen.

– MYK keskuksen toiminta on yhteiskunnan todellista arkipäivän rasismia heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan, toteaa vammaisjärjestön aktiivi Mauri Väisänen

– Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen, jonka keskeisin tavoite on vammaisten oman itsemääräämisoikeuden lisääminen omissa palveluissaan.

Kansalaisaloite Ei myytävänä, keräsi n. 72 000 allekirjoittajaa ja sen tavoite on sama, kilpailutuksen karsiminen. Aloite on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä, ja 5.2.2019 valiokunta on lausumallaan todennut näissä palveluissa pahoja puutteita, sekä sen etteivät mitkään kansalliset tai EU säädökset vaadi vammaisille tärkeiden palvelujen kilpailuttamista.

Yle on uutisoinut tätä adressia. Mutta aloite vaatisi enemmän allekirjoituksia, että isot mediat kiinnostuisivat siitä. Sen vuoksi meidän on pienessä mediassa tehtävä sitä tunnetuksi.

https://www.adressit.com/myk-keskus_rajoittaa_vammaisten_oikeuksia

Kirjoittaja
Hannu Ketoharju

Juttua päivitetty 8.3.2019 kuvilla ja taksikyytien järjestelystä Kela-korvauksen osalta. Martti Vaskonen

Punaiset Sanomat toimii köyhien, kipeiden ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen kyllästyneiden ihmisten julkaisuna. Kirjoitusten aiheet ja vastuu niiden sisällöstä ovat kirjoittajilla. Yhteyshenkilö on Martti Vaskonen punaisetsanomat (at) gmail.com.

Riskiyhtiö grafiitin kimpussa

Yhtiöllä on kiire saada kaivoshanke etenemään ja näin vakuuttaa sijoittajat Lontoon pörssissä, arvioi Kainuun Luonnonsuojeluliiton kaivosasiantuntija biokemisti Jari Natunen Pro-Leppävirran kaivosillassa. Hänen mukaansa Beowulf Mining, brittiläis-ruotsalainen yhtiö on ollut vaikeuksissa Ruotsin Kallakissa paikallisen väestön vastustuksen vuoksi tällä vuosikymmenellä. Yhtiön johtokin on jouduttu vaihtamaan ylimielisen käytöksen vuoksi.

Anne Immonen Pro Leppävirta yhteisöstä puheenjohtajan roolissa (kuva Martti Vaskonen)

– Silti se jatkaa Tuusniemellä tutkimuksia ensi kesänä kunnanhallituksen kielteisestä kannasta huolimatta. Sijoittajat eivät välttämättä pidä tällaisesta yhteiskuntasuhteiden vaarantamisesta, joten pieni yhtiö ottaa melkoisen riskin.

– Ilmeisesti yhtiö tarvitsee jotain näyttöä sijoittajia varten ja kiirehtii kaivostoiminnan aloittamisessa. Normaalisti kaivoksen käynnistäminen vie lupa- ja valitusvaiheineen 5-7 vuotta.

Natusen mukaan Heinäveden, Tuusniemen ja Leppävirran grafiittihankkeet kuuluvat yhteen. Kunnilla on mahdollisuus määritellä kaavoitusmonopolinsa avulla muille elinkeinoille tärkeät toiminnot. Hän epäili, ettei näin pieni yhtiö pysty haastamaan kuntaa pelkällä kairaamattomalla kaivoshankkeella.

– Grafiitti on vaarallinen ”pörssimalmi”, pahimmassa tapauksessa muutaman vuoden hype. Parempia hankkeita on tulossa ja vaarana on ylitarjonta markkinoilla.

– Täällä grafiittipitoisuus on pieni, noin 4,5 prosenttia ja laatu heikko. Joten sivukiveä tulee runsaasti avolouhoksesta. Sen korkea rikkipitoisuus on ympäristöongelma ja voi johtaa sulfiittipäästöihin vesistöihin, kuten Talvivaarassa on tapahtunut. Suola on erityisen haitallista jyrkissä rotkosyvänteissä jo pieninä pitoisuuksina.

– Se kerrostuu pohjalle ja tuhoaa kalakannat. Talvivaarassa tästä on kokemusta ja täkäläiset järvet ovat vielä haavoittuvampia. Suvasvesi on Suomen kolmanneksi syvin järvi. Elohopeaa rikastuu kaloihin, myös fosforin ja mangaanin nousua tapahtuu.

Natusen mukaan lisäksi tulevat kaivoksen pöly- ja meluhaitat, maiseman tuhoutuminen, riskit pohjavesien saastumiseen, liikenteen lisääntyminen, tärinä, onnettomuudet. Haitat ulottuvat 50-60 km päähän kaivoksesta. Heinäveden Aitolammen alueella on 500 loma-asuntoa 10 kilometrin säteellä kaavaillusta kaivosalueesta.

Yleisöpuheenvuoroista tuli kelpo lisä tilaisuuden antiin (kuva Martti Vaskonen)

Hänen mukaansa kuntatalouden kannalta on tarkasteltava hyödyt ja haitat. On arvioitava mahdolliset työpaikat, vai tuoko yhtiö ulkomaiset työntekijät. Kaivos maksaa kiinteistöverot ja työntekijät tuloveroja. Louhintakorvaus maanomistajalle on 0,15 prosenttia louhitusta malmista kaivospiirin sisällä.

On arvioitava myös mahdolliset haitat, menetetyt elinkeinot, kiinteistöjen arvonlaskut, kunnan velkaantuminen infraan tehtävien investointien vuoksi, jälkihoito sekä pitkäaikaiset vesistö- ja pohjavesivaikutukset.

– Saattaa käydä niin, ettei kaivos näy alueen taloudessa eikä työllisyydessä niiden parantumisena. Heinävedellä on suuri potentiaali vain ilman kaivosta. Sen vuoksi kansalaisaloitteella Kaivoslaki Nyt on kiire, Natunen totesi lopuksi. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795

Luontomatkailuyrittäjä ja Retkipaikka sivuston perusta Antti Huttunen kysyi alustuksessaan; miten luonnolla on taloudellista arvoa muutenkin kuin raaka-ainelähteenä. Hänen mukaansa ulkomaiset matkailijat toivat Suomeen vuonna 2017 yli miljardi euroa ja matkailu kasvaa maailmassa viiden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2016 se työllisti Suomessa 140 000 henkeä.

– Ulkomaisille matkailijoille Suomessa luonto on tärkein asia jopa Helsingissä. Kolme tärkeintä mielikuvaa on puhtaus, rauha ja hiljaisuus. Sen voi pilata pelkkä tieto kaivosten olemassaolosta alueella.

Huttusen mukaan suunniteltujen kaivosten alueella Savossa on 10 miljoonan potentiaali matkailussa. Malmi loppuu 20 vuodessa, mutta matkailu ei lopu. Se työllistää paikallisia toimijoita ja tuo rahaa aluetalouteen.

– Pitää kysyä, ollaanko vain raaka-aineiden tuottajia, onko kaikki kaupan mistä maksetaan? Matkailussa ja kaivostoiminnassa on kysymys intressien yhteentörmäyksestä. Tarvittaisiinko käyttöön ”matkailuvaltaus”, Huttunen pohdiskeli.

Pro-Leppävirran puolesta tilaisuuden avannut Anne Immonen painotti, että liikkeen tavoitteena on jakaa tietoa siitä, mitä kaivos merkitsee paikallisille asukkaille. Kolikon toisen puolen valottaminen, kun kaivoksia tarjotaan köyhille kunnille pelastuksena työttömyyteen, velkaantumiseen, palvelujen turvaamiseen. Pro-Leppävirta liikkeessä on erilaisia osaajia ja näkemyksiä. Kaikilla on huoli luonnon tulevaisuudesta, Suvasvesi on toinen maailman kahdesta kraaterijärvestä ja Heinäveden reitin alkupää. Suunnitteilla on yhteistyössä muiden alueen Pro-liikkeiden kanssa matkailuseminaari Valamossa maaliskuussa ja Kanavasoutu kesällä.

Hannu Ketoharju

Artikkelikuvassa Pro Leppävirran perustajia Simo Junkkarinen (vasemmalla), Anne Immonen ja Henna Poutiainen (oikealla) sekä keskellä Antti Huttunen ja Jari Natunen. Kuva Martti Vaskonen

SKP esittää sosiaaliturvan tasokorotusta ja sen yksinkertaistamista.

SKP esittää sosiaaliturvan tasokorotusta ja sen yksinkertaistamista. Vaalikauden tavoite on perusturvan nostaminen 1200 euroon kuukaudessa verottomana. Se tarkoittaa EU:n köyhyysrajan nipin napin ylittävää sosiaaliturvaa kaikille, jotka eivät muuten pysty tätä elämiseen tarvittavaa tuloa saamaan.

”Perusturva on tutkija Pertti Honkasen mukaan jäänyt jälkeen ansio- ja hintakehityksestä, mikä on lisännyt tarvetta toimeentulotukeen. Jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun jälkeen seurannut ansiotasoindeksin kehitystä, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa ja täysi kansaneläke 629 euroa. Opintoraha on eniten kärsinyt lamavuosien leikkauksista sekä 1990-luvulla että viime vuosina, kun Sipilän hallitus poisti indeksisuojan. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 syksyllä, kun opintotuessa siirryttiin opintorahapainotteiseen opintotukeen.

Kaikkein laajimmin ja vakavimmin perusturvan riittämättömyys vaikuttaa lapsiperheisiin, koska lapsena koettu köyhyys vaikuttaa lapsen koko eliniän. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja on pian ohittamassa vuoden 2017 huippuluvut. Lapsiköyhyysaste on kohonnut 13,9 prosenttiin ylittäen koko väestön köyhyysasteen. Lapsiasiamies Tuomas Kurttilan arvion mukaan etuuksien ja palveluiden kehittäminen on ollut poukkoilevaa, eikä huomio ole kiinnittynyt heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 – 40 prosenttia.

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Pohjoismaiden korkeimmat. Terveydenhuollon maksujen korotukset ja lääkekorvausten leikkaukset ovat vaikeuttaneet etenkin paljon sairastavien, pitkäaikaissairaiden ja pitkäaikaistyöttömien olosuhteita. Työmarkkinatuella elävän tilannetta heikentää entisestään vuonna 2018 voimaan tullut ns. aktiivimalli, joka merkitsee käytännössä työttömyysturvan leikkaamista 4,65 prosentilla, ellei työtön onnistu toteuttamaan hänelle määrättyjä aktivointiehtoja.

Hallituksen toimenpiteet ovat johtaneet siihen, että kasvava joukko kansalaisia elää pelkän toimeentulotuen varassa. Arviolta 40 000 ihmistä elää ilman ansiotuloa tai syyperustaista toimeentuloturvaa. Iso osa heistä on kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle tiputettuja kansalaisia, jotka joutuvat kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen todistamaan oikeutensa alkujaan tilapäiseksi tarkoitettuun toimeentulotukeen.”

Hannu Ketoharju

https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu

Tässä linkissä tarkempi perusturvan rahoituslaskelma.

https://www.skp.fi/perusturva1200rahoitus

Itsenäisen turvallisuuspolitiikan puolesta!

Hävittäjiin perustuva asejärjestelmä on kallis ja erittäin haavoittuva. Itsenäisen maanpuolustuksen kannalta se on myös ongelmallinen, lentäväthän hävittäjät vain myyjän luvalla. Joten ne eivät ole vaihtoehto sotilaalliselle liittoutumiselle, vaikka näin harhaanjohtavasti meille uskotellaan muun muassa Karjalaisen pääkirjoituksessa (Karjalainen 22.1.) Päinvastoin, ilmavoimien suosikki Hornettien korvaajaksi, F-35 monitoimihävittäjä sitoo meidät osaksi Yhdysvaltojen sotilaallista strategiaa. Se on turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

Halvempi ja toimivampi järjestelmä itsenäisessä maanpuolustuksessa perustuu erilaisiin tykistöaseisiin, raketeista ilmatorjuntaohjuksiin ja panssarin torjuntaan sopiviin ”älyammuksiin”. Nämä eivät tarvitse pitkälle koulutettuja erityisosaajia kuten hävittäjät, vaan tavalliset varusmiehet pystyvät niitä käyttämään. Ne ovat käyttövalmiina ja toimintakunnossa ympäri vuorokauden, toisin kuin hävittäjät. Niitä on myös vaikea paikallistaa ja tuhota sodan oloissa ja ne ovat täysin meidän kontrollissamme.

Hävittäjät soveltuvat suurvaltojen sodankäyntiin. Tosin suurvallatkin ovat siirtymässä ohjuksiin ja miehittämättömiin lennokkeihin, droneihin. Ne vastannevat pääasiassa tulevaisuuden ilmavalvonnastakin, kun robotisaatio etenee vauhdilla sotateknologiassa. Ilmavoimien eläköityneen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan voimakas kehitys käynnistyi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa.

Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin maanpuolustuksenkaan kohdalla. Sen vuoksi Suomen historian suurimmasta asevarusteluhankinnasta on käytävä avoin julkinen keskustelu. Mikä on sen luonnollisempi paikka kuin eduskuntavaalit. Silloin hankkeen maksajat voivat ottaa siihen kantaa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset ovat valveutuneita päättämään itseään koskevista asioista – turvallisuuspolitiikassakin, ei pelkästään johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja sotilaiden pieni piiri.

Hannu Ketoharju

Kuva Martti Vaskonen Mielenosoitus 9.5.2016 Rissalassa USA-vetoisia hävittäjäharjoituksia vastaan.

Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön

Moni on varmaan ihmetellyt, kuinka Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen sotavoimat voivat ilmaantua toistuvasti Suomen maaperälle harjoittelemaan. Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa keväällä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2 000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”

Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa ”Minne Suomi pommittaa?”.  Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.

Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani.  Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.

Miettivätkö 19 Nato-maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin” toisin kuin Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin – ainakin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM -ohjukset ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.
Sainiota lukiessa pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa – julkisuudesta puhumattakaan.
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.

Hannu Ketoharju

Kuva Martti Vaskonen: Pentti Sainio Joensuussa 16.1.2019