Sanna Marinin lähtöalusta Tampereella

Politiikan kentällä voi tehdä rakettimaisia nousuja Sanna Marinin tapaan, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onko Tampere oikea lähtöalusta politiikan tähtiradalle?

Tuttavani kertoi yllättäneensä kaverinsa, koska oli tiukkojen kuulustelujen jälkeen päässyt jäseneksi vaikutusvaltaiseen SDP:n yhdistykseen parikymmentä vuotta sitten. Kuulustelijat olivat “vanhoja äijiä”, jotka hallinnoivat mm. arvokkaita kiinteistöjä Tampereella. Jäsenyyttä puolsi tuttavani isän merkittävä rooli Joensuun SDP:n toiminnassa, mistä hänellä oli perintönä SDP uskollisuutta.

Yhdistyksiä on moneen lähtöön. Mitätön ei ole Sanna Marinin Tampereen Työväenyhdistys. Yhdistyksen jäseniä on ollut kaupunginvaltuutettuina ja kansanedustajina. Tällä hetkellä Pirkanmaalaisista kansanedustajista Sanna Marin ja Pia Viitanen ovat yhdistyksen jäseniä, pormestari Lauri Lyly on myös yhdistyksen jäsen. 

Mainittakoon Lauri Lylyn ansioksi tässä yhteydessä seuraavaa: Suomessa pieni- ja keskituloisia kurittava talouspolitiikka ei olisi mahdollista, ellei sille löytyisi tukea SAK:n johtajilta. Työnantajat ja sijoittajat ovat tyytyväisiä. Iltalehden pääkirjoitus (6.6.2016): “Puheenjohtaja Lauri Lylyn kausi SAK:n puheenjohtajana päättyy komeasti….Eläkeratkaisussa työeläkeikää nostettiin ja kilpailukykysopimuksessa lisättiin työntekijöiden työaikaa ja sosiaalimaksuja”.

Lauri Lylyn siirtyminen Tampereen pormestariksi sekä Sanna Marinin nousu pääministeriksi kertoo median ja poliittisen vallan liitosta, missä äänestäjät ovat niin sanottua ”vaalikarjaa”, jonka mielipiteet ovat helposti muokattavissa halutuksi.

Selkeästi on nähtävissä, että Sanna Marinin taidot riittävät oikeistolle ja sitä tukevalle “työväenliikkeelle”. Marinin osaaminen ei palvele kansakunnan enemmistöä heikko-osaisista puhumattakaan.  Julkisuus näpertelee julkisuuskuvasta ja kannatusprosenteista, eikä politiikan sisällöstä, kuten pitäisi tehdä. Kansalaistoiminta ja eduskuntavaalit 2023 voivat muuttaa ratkaisevasti tulevaisuutta, mikä on välttämätöntä.

Martti Vaskonen

PKKS keskussairaalan julkisivu on kunnossa -varsinaiset työt odottavat

Pohjois-Karjalan keskussairaalan julkisivu on kunnossa. Se mitä on julkisivun takana kaipaa vielä paljon korjattavaa henkilöjohtamisen ja rakentamisen osalta. 

Keskussairaalan alue Tikkamäellä on tupaten täynnä rakennuksia. Rakennettuja neliöitä, kerrosneliömetrejä (112 384 m2) on enemmän kuin tontissa on pinta-alaa (94 801 m2). Sairaala-alueelle on keskitetty kaikki mahdollinen toiminta ja samalla on unohdettu, että jo nyt tehdyt rakennukset vaativat aika-ajoin laajoja peruskorjauksia, eli alue on ikuinen työmaa. Ahdas sairaala-alue nostaa pysyvästi rakennusten ja alueen huoltokustannuksia.

Sairaala-aluetta olisi tullut harkiten laajentaa ja soveltuvia toimintoja siirtää mm. Juhanalan koulun tontille. Nyt näille tonteille rakennetaan asuinkerrostaloja 10 000 kerrosneliömetrin verran. Tämä on Joensuun kaupungille onnistunut kauppa ja varma tulonlähde kiinteistöveron myötä. Kovin korrektia toimintaa tämä kuitenkaan ei ole koko  maakuntaa ajatellen.  

Liikennesuma ja sumppu Tikkamäelle voimistuu entisestään. Jo nyt Tikkamäentien sairaalan kohdalla kulkee lähes 6000 ajoneuvoa arkivuorokaudessa. Uudella rakentamisella onnistutaan luomaan parhaimmillaan trendikästä kaupunkikuvaa ja haluttuja asuntoja hyvätuloisille. Miten maakunta ja kaupunkilaiset voivat tässä strategiassa? Sitä voimme miettiä heikentyvien sote-palveluiden varjossa.

Martti Vaskonen

Siun sotesta mainehaitta Pohjois-Karjalalle

Siun sote muuttuu kuntayhtymästä hyvinvointialueeksi. Onko nimenmuutoksella merkitystä kun “pöly laskeutuu” ja samat johtajat jatkavat. Joensuu sai maineen johtavana skini-kaupunkina 1990-luvulla aiheellisesti ja tämä maine on seurannut kaupunkia liki näihin päiviin saakka.  Vastaavasti sote-palvelut tuottava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ei voi vapautua Siun soten luomasta maineesta huonona työnantajana.

Työterveyslaitos näyttäytyy julkisuudessa puolueettomana asiantuntijaorganisaationa, johon luotetaan. Tämä organisaatio suorittaa maksua vastaan “tutkimukseen perustuvia, kokonaisvaltaisia  työhyvinvointikyselyitä”.  Nyt Työterveyslaitoksen työhyvinvointia Siun sotessa kartoittaneet  “Mitä  kuuluu” kyselyt vaikuttavat melkoiselta harhautukselta. Kuinka on mahdollista, että tämä laajasti ja voimallisesti tehty tutkimus, ei kertonut työntekijöille tai julkisesti mitään henkilökunnan todellisesta ylikuormituksesta ja työuupumuksesta? 

Siun soten hallintomalli sisälsi tiedon ja vallan keskittämisen. Tämä hallintomalli heikensi merkittävästi lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Lain tarkoitus on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä. Eri puolueista valitut luottamushenkilöt sulkivat silmänsä lähes täysin ongelmilta. Näin teki myös ammattijärjestöt Lääkäriliittoa ja joitakin työntekijöitä lukuunottamatta.

Nyt työntekijäpulan osalta ollaan tilanteessa, missä “nyt palveluita ei saa rahallakaan” (Karjalainen 19.7.2022), ”Joensuussa potilas odotti jopa 65 tuntia jatkohoitoa” (Yle 8.8.2022). Tämä on myös poliittisten päätösten seurausta. Kaksi vuotta sitten elokuun 7.  päivä astuivat voimaan Siun soten toteuttamat irtisanomiset taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Nämä syyt lienevät olleen vain verho, minkä avulla haluttiin vaientaa Siun soten johtamistapaan kohdistuva kritiikki.  Valitettavasti myös ammattiliittojen tuki irtisanotuille osoittautui heikoksi ja pyrkimys tietojen salaamiseen vastasi Siun soten omaksumaa toimintapaa.

Hyvinvointialue aloittaa ensi vuoden alusta toimintansa ja saa Siun sotelta perinnöksi mainehaitan, minkä korjaaminen vie vuosia nykyisen kokemuksen valossa. Tätä en tietenkään toivo, mutta jokaisen kriisin tausta on ymmärrettävä uusien virheiden välttämiseksi.

Martti Vaskonen


Yhdysvallat on demonisoinut itse itsensä


Keskustelu suomettumisesta on virinnyt jälleen Ylen uutuussarjan myötä. Ben Zyskowicz sanoi  perjantaina 14.1. Ruben Stillerin haastattelussa, että suomettumisen aika on ohitse, mutta ilmiöön hänen mukaansa liittynyt USA:n demonisointi vaikuttaa edelleen suomalaisten kielteisiin natokantoihin.

Natomielisille USA:n kritiikki on poliittisesti hyödyllistä liittää suomettumiseen, josta kaikki haluavat irtisanoutua. Kuitenkin “demonisoinnistaan” USA on itse vastuussa omilla toimillaan. Kylmän sodan aikana se ei ollut itäistä kilpakumppaniaan moraalisempi toimija kotimaassaan tai maailmalla. Amerikan alkuperäisasukkaiden kansanmurhalle ja afrikkalaisten orjuudelle perustuvasta syntytarinastaan puhumattakaan.

Läpi 1900-luvun USA nujersi kotimaassaan väkivaltaisesti ammattiyhdistys- ja kansalaisliikkeitä ja murhasi niiden johtajia. Martin Luther Kingin, Malcolm X:n tai Fred Hamptonin salamurhien jäljet johtivat suoraan tiedustelupalveluihin. Murhien tilaajia ei ole saatu oikeuden eteen ja ratkaisevia todisteet pysyvät tänäkin päivänä salattuina. Vuonna 1985 poliisi lentopommitti Philadelphiassa kokonaisen naapuruston maan tasalle tavoitteenaan erään kansalaisliikkeen tuhoaminen. 

Vaikka värillisten kansalaisoikeusliike saavutti voittoja, rakennettiin maassa viime vuosisadalla  maailman suurin yksityinen vankilajärjestelmä, jonne pienituloisia ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia suljetaan nykyäänkin vuosikausiksi pienimmistäkin rikoksista. Tänä päivänä USA:n vankiloissa viruu 2,19 miljoonaa ihmistä. Enemmän kuin missään muussa maassa. 

USA:n toiminta ulkomailla on oma lukunsa. Vietnamin sodassa se oli suoraan vastuussa yli 3 miljoonan ihmisen kuolemasta. Läpi globaalin etelän se tuki suoraan ja tiedustelupalveluidensa avustuksella lukuisia verenhimoisia despootteja. Esimerksiksi Indonesiassa USA:n nukkehallitsija Sukarno murhasi yli miljoona ihmistä vuosien 1965-66 kommunistivainoissa. Etelä-Amerikkaa USA piti omana etupiirinään, jossa se murhautti johtajia ja järjesteli vallankaappauksia täysin oman mielensä mukaan, mistä tunnetuin esimerkki lienee Chilessä tapahtunut vallankaappaus 1973. Kuolonuhreja tuli jälleen kymmeniä tuhansia.

Kylmän sodan päättyminen ei muuttanut USA:ta maailmanparantajavaltioksi. Sodat ja salamurhat ovat jatkuneet entiseen tahtiin. Afghanistainin ja Irakin hävittämien ja miehitys synnyttivät edelleen jatkuvan arabien diasporan, ja nostivat raunioista ISIS:in kaltaisia ääriliikkeitä. Samaan aikaan USA:n liittolaisvallat Israel ja Saudi Arabia käyvät omia sotiaan, jonka uhreina on kokonaiset kansakunnat Jemenissä ja Palestiinassa. Syyria ja Libya on ajettu jatkuvaan sisällissotaan. Kuolonuhrien kokonaismäärässä ollaan jälleen miljoonaluokassa.

Sitä, että lausuu ääneen USA:n tekoja ja niiden seurauksia, ei voida pitää demonisoimisena. Sen sijaan USA:n toimien arvostelijoiden huitominen leimakirveillä, ja poliitikkojen vaikeneminen suurvallan sota- ja valtapolitiikasta muistuttaa suuresti suomettumisen käytäntöjä. Näyttääkin siltä, että rähmälläänolo on suomalaisen ulkopolitiikan peruspilari.

Kirjoittaja Viljami Vaskonen

Valitaanko aluevaaleissa ”kumileimaisimia” vai päättäjiä?

Terveys- ja sosiaalipalveluissa ongelmiin ei ole ajauduttu sattumalta vuodessa tai kahdessa. Lopputulos on ollut lukuisten virheellisten päätösten vääjäämätön tulos, mistä Pohjois-Karjalan sote-kuntayhtymä Siun sote on tyypillisin esimerkki.

Siun soten kriisiin ja pattitilanteeseen on ajauduttu hallintosäännön pohjalta. Tiedottamisesta julkisuuteen vastaa toimitusjohtaja. Tämä takasi sen, että julkisuuskuva oli pitkään kirkas, mutta sillä on pimeä puolensa.

Siun sotessa on töissä yli 7000 henkilöä, siksi tärkeintä on henkilökunnan johtaminen, muuten on luvassa vain ongelmia. Ammattijohtaminen vain arvojärjestykseen perustuvana käskyttämisenä johti kriisiin. Tällä oli koko ajan vahva poliittinen tuki. Kuntavaalit eivät vaikuttaneet kuntayhtymän johtoon. Entiset jatkaa uudella kosmetiikalla.

Kosmetiikka ei riitä palauttamaan luottamusta. Rehellisyys vaatii muutakin. Siun soten kelvoton johtajisto on irtisanottava tai siirrettävä muihin tehtäviin. Se on aluevaaleissa valittavan valtuuston ensimmäinen tehtävä.

Seuraava tehtävä on luottamuksen rakentaminen. Luottamus vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tähän ei julkisuuslaki riitä, vaan hyvinvointialueen johtamiseen on saatava uusi hallintosääntö “liikennesääntö”, mikä hajauttaa valtaa ja tiedonsaantia

S. Marinin hallitus on osoittanut vain 125 miljoonaa euroa tälle vuodelle sotealan palveluvelan purkuun. Se on mitätön summa todellisen tarpeen rinnalla. Kuntavaalien tapaan aluevaaleista muodostuu katteettomien lupausten vuori, ellei ehdokkaat ja äänestäjät vaadi selkeitä esityksiä uudeksi johtamistavaksi.

Rahoituksen ja palveluiden järjestäminen tarpeita vastaavaksi on mahdollista. Tämän osoittaa hävittäjähankinta, mihin löytyi 10 miljardia euroa noin vain läpihuutojuttuna. Nyt valittava hyvinvointialueen valtuusto ei saa olla pelkkä kumileimasin, kuten eduskunta hävittäjähankinnasta päätettäessä.

Martti Vaskonen

aluevaaliehdokas, SKP

Joensuu  

Mielipide vanhusten hoidosta

Sotevaalien alla kannattaa muistaa vuonna 2019 syntynyt kohu Attendon ja Esperin hoivakotien skandaalimaisesta toiminnasta. Onhan vanhustenhoito ollut vaalien kestoaiheena jo vuosia. Vanhuksia pidettiin lukkojen takana ja käytettiin myös hygieniahaalareita, magneettivyötä sekä sängyn laitojen nostoa ilman lääkärin päätöstä asiasta. Mutta nämä kansainväliset hoivajätitkin toimivat kuntien kilpailuttamina. Myydään halvinta ja suuret valtaavat edullisilla tarjouksilla markkinoita. Kun osakkeenomistajat vaativat osinkonsa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin tinkiä hoivan laadusta. Yhä suuremman osan ympärivuorokautisesta hoidosta ovat kunnat siirtäneet yksityisille yrityksille, vaikka vastaavatkin hoidon saannista ja laadusta.

Hölmöläisten tapaan peittoa jatketaan silloin kun joku skandaali räjähtää vallanpitäjien silmille. Rahoituksen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan ottaminen esille saa aikaan vain hiljaisuuden päättäjien keskuudessa. Kunnat ja valtio pallottelevat asialla ja puolueet eivät halua vaarantaa hallituskelpoisuuttaan vanhenevan väestön takia.

Tutkijat ovat vuosikymmenten ajan muistutelleet poliitikkoja vanhojen ihmisten määrän ja palvelujen tarpeen kasvusta, silti ollaan yllättyneitä. Marja Jylhä Tampereen yliopistosta on istunut useammassa eri hallitusten ja ministerien asettamassa asiantuntijatyöryhmässä. Työhön on kulunut satoja tunteja kiireistä työaikaa ja työtä on kehuttu maasta taivaaseen. Mutta yhtään ehdotusta ei ole viety poliittiseen valmisteluun, hän kertoo kirjassaan ”Vanhuustutkijan koronavuosi”.

Vanhojen ihmisten palveluista on säästetty ”laitoshoitoa” vähentämällä. Se on johtanut huonokuntoisten ihmisten kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Keskeinen idea on ollut, että pääosa maksuista siirtyy kunnalta asukkaalle ja Kelalle. 

Kotihoitoa pyritään edistämään puhumalla kuinka ”koti on paras paikka ihmiselle”. Jossakin vaiheessa raja tulee vastaan. Vaikka hoitaja kävisi neljäkin kertaa vuorokaudessa, niin yksinäisiä tunteja jää paljon. Samaan aikaan yli 90-vuotiaiden hoivakotipaikkoja on karsittu eniten, vaikka juuri he niitä tarvitsevat. Taustalla on tietenkin raha. Pohjoismaisten naapureiden tasolle pääsy vanhusten hoidossa vaatisi vuodessa miljardin lisää rahaa. 

Vanhusten lisäksi vanhuuden palvelujen parantaminen koskettaa kaikkia, jotka kantavat iäkkäistä läheisistään suurempaa vastuuta kuin jaksavat. Se helpottaisi myös meidän kaikkien matkaa kohti vanhuutta voidessamme luottaa hyviin palveluihin. Se lisäisi luottamusta koko yhteiskuntaan toisin kuin nykyinen tilanne.

Hannu Ketoharju

Juuka

Aluevaaliohjelma 2022

Suomen kommunistinen puolue

Paremmat palvelut

Aluevaaleissa taistellaan palveluista ja oikeudesta hoitoon ja turvaan. SKP on ainoa puolue, joka taistelee työtätekevän kansan puolesta toisin kuin muut puolueet, mukaan luettuna eduskunnan vasemmistopuolueet. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä on suuren muutoksen edessä, kun se järjestetään uudelleen hyvinvointialueiden puitteissa. SKP vastusti sekä Sipilän että Marinin sotemallia, mutta olemme ottaneet ohjenuoraksi sen, että toimintaympäristön muuttuessa myös toiminnan on muututtava. Aluevaltuustoihin valittavat ihmiset päättävät tulevaisuudessa, miten sinä saat turvaa, kun elämä kolhii. Siksi aluevaaleissa kannattaa asettua ehdolle ja äänestää.

Terveydenhoitojärjestelmän on edistettävä ja ylläpidettävä kaikkien Suomessa asuvien terveyttä, hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä.

SKP vaatii, että suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän on edistettävä ja ylläpidettävä kaikkien Suomessa asuvien terveyttä, hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmän on kyettävä tehokkaasti kaventamaan väestöryhmien välisiä terveyseroja. Jotta tämä olisi mahdollista, on erilaisia laadukkaita lähipalveluita oltava tarvittaessa kaikkien saatavilla, riippumatta asuinpaikasta tai varallisuudesta.

Sosiaalitoimen tehtävänä on turvata ihmisille toimeentulo ja kaikkinainen tuki silloin, kun heidän kykynsä järjestää omat asiansa heikkenee. Tämä voi johtua työttömyydestä, mielen- ja muun terveyden järkkymisestä, päihdeongelmasta, ikääntymisestä tai monesta muusta syystä. Näitä syitä ei saa asettaa tärkeysjärjestykseen, vaan aivan kaikkia on autettava. Meillä on siihen varaa ja se on yhteiskuntamme inhimillisyyden mitta.

Lähtökohtana terveys- ja sosiaalipalveluissa on aina oltava ihmisten palveluntarve ja sen varmistaminen, että heillä on todellinen mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan palveluita. Tämän on mentävä ohi budjettiraamien tai vuositason budjeteissa määriteltävien tulostavoitteiden. Hyvinvoinnilla ei saa olla hintalappua.

Ketään ei jätetä

Terveyserot lisääntyvät ja vähävaraisten on vaikeampi päästä hoidon piiriin. Osa on jo pudotettu julkisen terveydenhuollon ulottumattomiin. Väestön ikääntyminen, yksinäisyys, mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntyminen, pätkätyöt ja työttömyys korostavat julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen laajentamisen ja kehittämisen tarvetta.

Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden heikentäminen leikkaamalla ja yksityistämällä on lopetettava. Julkista terveydenhuoltoa ei saa yhtiöittää. Julkisia palveluja on laajennettava, niitä on parannettava ja yhdenvertaisuus niiden saatavuudessa on turvattava niin sosiaalisesti kuin alueellisesti. Jo yksityistettyjen palveluiden palauttaminen julkisiksi on otettava tavoitteeksi.

Palveluiden on oltava saatavissa asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Sosiaali-, mielenterveys- ja terveyspalveluiden aliresursointi näkyy pidentyneinä hoitojonoina, hoitoon pääsyn hankaluutena ja vanhustenhoidon räikeinä ongelmina. Matalan kynnyksen palveluita on lisättävä. Maksuttomiin mielenterveyspalveluihin pääsyä ilman lähetettä on helpotettava, myös psykiatrin vastaanotolle. Varsinkin nuorten tarve mielenterveyspalveluille on lisääntynyt huomattavasti viime aikoina. Tähän tarpeeseen tulee vastata turvaamalla nuorille omia väyliä hoitoon hakeutumiseen.

Perusterveydenhuollon on oltava maksutonta kaikille asukkaille.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä vammaisten palveluiden turvaamiseen ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Tällä hetkellä vammaiset ovat usein kohtuuttoman vaikeassa asemassa, jossa ei ole mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Tämä on johtanut kunnissa väärinkäytöksiin ja suoranaiseen heitteille jättöön.

Vammaisväestöön kohdistuu moninkertainen väkivallan ja kaltoinkohtelun riski. Sen purkamisessa kunnilla on keskeinen rooli. Vammaisia varten on saatava turvakoteja, jotka kykenevät ottamaan vastaan eri tavoin liikunta- tai toimintarajoitteisia ihmisiä.

Terveydenhuollon, lääkkeiden ja sote-matkojen maksukatot tekevät yhteensä 1 562 euroa vuodessa. Maksukatot ovat samat köyhille ja rikkaille, joten ei ole epäselvää, kenelle ne ovat toimeentuloa haittaavia ja kenelle ei. Ne ovat yksi merkittävä tekijä yhteiskunnan eriarvoistumisessa.

Alkuomavastuista on luovuttava. Maksukatot tulee yhdistää ja muuttaa tulojen mukaan progressiivisiksi. Alle pienituloisuus- ja köyhyysrajan tuloilla maksukaton tulee olla nolla. Tämä on helppo toteuttaa käytössä olevan tulorekisterin avulla. Maksukattojen kohtuullistaminen auttaa kaikkia pienituloisia ja tulottomia. Se myös vähentää toimeentulotuesta riippuvuutta ja samalla toimeentulotuen kustannukset alenisivat. Samalla estettäisiin ihmisten talousongelmien syveneminen sosiaali- ja terveyspalveluiden maksujen perintään ajautumisen vuoksi.

Perusterveydenhuollon on oltava maksutonta kaikille asukkaille. On kehitettävä myös julkisia työterveydenhuollon palveluja. Osa terveydenhuollosta, erityisesti kiireellinen, on oltava maksutonta myös muille hyvinvointialueella oleskeleville henkilöille. Täyden palvelun päivystyssairaaloita, synnytyssairaaloita ja muita erikoissairaanhoidon palveluja ei pidä keskittää vain harvoihin keskuksiin. Ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on turvattava riittävä määrä.

Kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden alaisten asumispalvelu ja hoito ja hoivakotien ja vastaavien yksiköiden valvontaa on tehostettava ja sille on turvattava riittävät resurssit.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä hoitaessaan avusta riippuvaisia läheisiään kotonaan. Omaishoitoa tarvitsee sairauden tai vamman takia moni vanhus, lapsi ja työikäinen. Omaishoidon korvaus on yhteiskunnalle äärimmäisen kustannustehokas tapa järjestää ympärivuorokautinen hoiva. Siitä huolimatta omaishoidon korvauksia on usein leikattu ja luotettu omaisten silti sitoutuvan läheistensä hoitoon. Omaishoitajat ansaitsevat vähintään 1200 euron kuukausikorvauksen työstään. Sen lisäksi he tarvitsevat riittävät tukitoimet ja vapaapäivät.

Omaishoitajalla tulee olla aina tavoitettava tukiorganisaatio esimerkiksi oman sairastumisensa varalle. Sijaishoitajat, riittävät intervallihoitopaikat ja vastaavat järjestelyt turvaavat mahdollisuuden vapaapäiviin ja hoidon järjestymiseen poikkeustilanteissa. Siksi ne on turvattava kaikkialla Suomessa. Nämä järjestelyt on aina sovitettava yksilöllisesti ja erilaisten tarpeiden mukaan.

Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvat eläinlääkäripalvelut ovat jäämässä kuntien vastuulle. Kunnallisten eläinlääkäripalvelujen resurssien riittävyydestä on huolehdittava. Tämän lisäksi kuntien on tehtävä enemmän yhteistyötä paikallisten eläinoikeusyhdistysten kanssa, tuettava niiden toimintaa esim. tarjoamalla edullisempia tiloja sekä ratkottava eläinten terveyttä ja hyvinvointia haittaavia ongelmia paikallisesti.

Rahoitus kuntoon

Keväällä 2021 neuvoteltu Sote-ratkaisu ei poista alan ongelmia. Palvelujen järjestäminen siirrettiin kunnista maakuntatasolle, rahoitus on alimitoitettu, sosiaalipalvelut valmisteltiin heikosti ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia heikennettiin merkittävästi.

Sote-rahoitus siirtyy valtiolle, mutta ehdotus ei lupaa tarvittavaa lisärahoitusta.

Sote-palvelujen rahoitusvaje on jo tällä hetkellä n. 2 miljardia euroa ja Suomi on jäljessä muita Pohjoismaita 3 – 5 miljardia euroa, minkä johdosta koko järjestelmä on merkittävässä kriisissä ja koronapandemia on sitä vielä pahentanut. Koko henkilöstö, hoitajat, lääkärit ja muu henkilöstö on jo pitkään tehnyt työtä voimiensa äärirajoilla, mikä on johtanut sairaslomiin, haluun tehdä osa-aikatyötä sekä irtisanoutumisiin.

Sote-rahoitus siirtyy valtiolle, mutta ehdotus ei lupaa tarvittavaa lisärahoitusta, vaan “kannustimena” vain osan rahoituksen tarpeesta. Tämä pakottaa lisäleikkauksiin, mikä yhdessä päätöksenteon siirtämisen kanssa hyvinvointialueille johtaa helposti lähipalvelujen karsimiseen. SKP:n mielestä rahoitus tulee ehdottomasti turvata, jotta todella voitaisiin päästä siihen tavoitteeseen, että kaikissa kunnissa olisi saatavilla sote-palvelut lähipalveluina omassa kunnassa.

Kun paikallisten tarpeiden tuntemus heikkenee ja sote-palvelut irrotetaan kuntien muusta toiminnasta, vaikeutuu myös sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäiseminen. Terveyden edistäminen, kuten esimerkiksi liikunta- ja kulttuuritoimi, jää kunnan toiminnaksi. Tämä voi johtaa siihen, että kunnissa niiden ennalta ehkäisevä merkitys unohdetaan ja se näkyy näiden alojen budjettileikkauksina. Haasteellista tulee olemaan myös, miten rajapintojen yli tapahtuva yhteistyö saadaan toimimaan joustavasti ilman lisäbyrokratiaa. Siis, että kunta ei ryhdy laskuttamaan hyvinvointialuetta, kun kuraattori tai terveydenhoitaja käyttää koulun tiloja. Lakiehdotus velvoittaa kunnat ja hyvinvointialueet yhteistyöhön, mikä antaa toimintamahdollisuuksia paikalliseen vaikuttamiseen.

Rahoitusvaje uhkaa siis pahentua vielä nykyisestään. Terveydenhoitoa vaivaa henkilöstöpula, mikä korjaantuisi palkkaamalla lisää hoitajia ja avustavaa henkilökuntaa ja nostamalla palkkataso työn vaativuutta vastaavaksi. Mutta riittävän henkilöstömitoituksen turvaamisen ja palkkauksen parantamisen sijasta rahoitusmalli kannustaa palkkakehityksen ”hillitsemiseen”. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hyvinvointialueilla ole varaa tarvittavan henkilöstön palkkaamiseen, työajan lyhentämiseen tai palkankorotuksiin.

Terveyskeskuksista puuttuu ainakin 1000 lääkärin virkaa nykyisten n. 500 täyttämättömän viran lisäksi. Nämä tarvitaan, jotta lisääntyneet tehtävät saadaan hoidettua laadukkaasti normaalin työajan puitteissa. Tekijöitä löytyy kaikkiin tehtäviin, kun työolot ovat hyvät.

Soten rahoitusongelmat on mahdollista ratkaista. Suomessa omaisuuteen ja siitä saatuihin tuottoihin kohdistuva verotus on keveämpää kuin EU-maissa keskimäärin. Ero on noin 4,5 miljardia euroa. Tämä ero voidaan kuroa umpeen korottamalla yhteisöveroa, palauttamalla varallisuusvero, kiristämällä isojen perintöjen verotusta, alkamalla verottaa pääomatuloja samalla tavalla kuin ansiotuloja ja ottamalla uudelleen käyttöön pörssikauppojen varainsiirtovero. Hävittäjähankinnoista tulee luopua. Näin säästyy vähintään 50 miljardia euroa kun mukaan lasketaan myös hävittäjien käytönaikaiset kustannukset.

Valtion tuloverotusta tulee nostaa ylimmässä tuloluokassa. Energiaverojen alennuksista on luovuttava, on lopetettava ilmaisten päästöoikeuksien myöntäminen ja saatettava kaiken liikenteessä käytettävän polttoaineen verotus samalle tasolle.

Työnantajamaksuja on alennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alennukset tulee poistaa yli kymmenen työntekijän yrityksiltä.

Sote-palveluiden järjestämisessä ei ole kyse vain rahasta. Kyse on perusoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisarvosta. Viime kädessä kyse on poliittisista valinnoista.

Demokratian vahvistaminen

Maakuntatasolla päätösvalta keskittyy suurten puolueiden ja isojen kaupunkikeskusten edustajille sekä johtaville viranhaltijoille. Tämä heikentää osallistumista ja demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia merkittävästi.

Aluevaaleissa puolueet varautuvat laskevaan äänestysprosenttiin asettamalla ehdolle jo valmiiksi tunnettuja ehdokkaita. Suurin osa heistä toimii jo ainakin kunnanvaltuutettuina, merkittävä osa sekä kunnanvaltuutettuina että kansanedustajina. Vallan kasaaminen tällä tavalla yksiin käsiin on monella tapaa ongelmallista. Päätösten läpinäkyvyys kärsii, ja tällä joukolla on mahdollista ajaa läpi myös hyvin arveluttaviakin ratkaisuja, joita alueen asukkaat eivät hyväksy tai kannata.

Asukkailla on halua ja tietoa vaikuttaa oman asuinalueensa ja kotikuntansa asioihin. Mahdollisuuksia siihen tulee lisätä sen sijaan, että keskitetään päätösvaltaa hyvinvointialueilla. Tällä hetkellä hyvinvointialueilla on mahdollista toimia demokratian laajentamiseksi esimerkiksi järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja, hyvinvointialueen kansanäänestyksiä sekä ottamalla asukkaita mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Asukkaiden on voitava vaikuttaa päätöksiin ja osallistua päätöksentekoon muutenkin kuin palveluiden käyttäjinä tai äänestäjinä.

Edellä mainitut toimet eivät kuitenkaan vielä riitä turvaamaan riittäviä demokraattisia oikeuksia hyvinvointialueen asukkaille. Siksi on kehitettävä myös Soten puitteissa lähidemokratiaa ja osallistuvaa budjetointia, jossa siirretään todellista päätös- ja budjetointivaltaa asukkaille.

Asukkaiden on voitava vaikuttaa päätöksiin ja osallistua päätöksentekoon muutenkin kuin palveluiden käyttäjinä tai äänestäjinä. Asukkailla on konkreettisin tieto siitä miten erilaiset muutokset palveluissa vaikuttavat juuri heidän alueellaan elävien ihmisten arkeen. Tätä tietoa ei ole varaa heittää hukkaan, eikä demokratiaa pidä rajata vain harvojen etuoikeudeksi. Siksi SKP tahtoo olla mukana vaikuttamassa valtuutettujensa kautta siihen, että aluevaltuustot käyttävät ne mahdollisuudet keskustelu- ja kuulemistilaisuuksiin, asukasraateihin, hyvinvointialueen kansanäänestyksiin ja asukkaiden ottamiseen mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen, jotka on kirjattu sote-lainsäädäntöön.

Hyvinvointialueiden nuorisovaltuustoilla, kuten myös vanhus- ja vammaisneuvostoilla, tulee olla aitoa vaikutusvaltaa eikä niitä saa käyttää vain nimellisinä kulisseina asukasdemokratiasta. Nuorisovaltuustolla sekä vanhus- ja vammaisneuvostoilla on oltava esitys- ja läsnäolo-oikeus aluevaltuustossa.

Aluevaltuustojen ja niiden organisoimien sotepalveluiden tulee olla myös työpaikkademokratian edelläkävijöitä. Tarvitaan rohkeutta kokeilla ennakkoluulottomasti uusia, vanhan vallan kyseenalaistavia toimintamuotoja, joilla soten henkilökunta voi tuoda oman käytännön osaamisensa mukaan päätettäessä työpaikkojen järjestelyistä ja käytännöistä.

Pelastetaan lähipalvelut

SKP:n tavoitteet paremmista palveluista ja eriarvoisuuden vähentämisestä sote-palveluissa edellyttävät palvelujen rahoituksen tuntuvaa tasokorotusta, peruspalvelujen vahvistamista ja säilyttämistä pääosin lähipalveluina, palvelumaksujen vähentämistä ja lopulta poistamista sekä ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämistä. Ennaltaehkäisevä toiminta päätetään jatkossakin kunnissa.

Kaikkia palveluita ei saa keskittää vain suurimpiin keskuksiin.

On erittäin tärkeää, että hyvinvointialueiden palveluita suunniteltaessa ei lähdetä leikkaamaan syrjäseutujen tai pienempien ryhmien palveluista. Erityisen tärkeää tämä on alueilla, joilla palvelut ovat jo nyt siirtyneet kauas. Kaikkia palveluita ei saa keskittää vain suurimpiin keskuksiin. Sähköisten digipalveluiden rinnalla on aina oltava mahdollisuus hoitaa asia muilla tavoin.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla on kehitettävä osallistuvaa demokratiaa. Erityistason palvelujen hallinto on järjestettävä hyvinvointialueilla niin, että turvataan myös pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet ja suhteellisuuden toteutuminen hallintoelimiä valittaessa.

Valtion rahoituksen tavoitteeksi on palautettava alueellisten erojen tasoittaminen. Yksityistä hoito- ja hoivabisnestä suosivasta monikanavarahoituksesta on siirryttävä asteittain siihen, että lakisääteiset sote-palvelut järjestetään julkisina palveluina. Hyvinvointialueiden sisällä ei tule ryhtyä karsimaan reuna-alueiden palveluja. Saavutettavuus on tärkeää ja siksi lähipalveluita on puolustettava jatkossakin.

Pelastustoimessa keskeisintä on taata riittävät palvelut kaikkialla Suomessa. Rahoituksen ja demokraattisen ohjauksen ongelmat on ratkaistava myös pelastustoimen osalta.

 

1200 euron perusturva toimeentulon takaajaksi

Väestötasolla paras terveyserojen kaventaja on riittävän toimeentulon takaaminen kaikille asukkaille. 1200 euron perusturva auttaisi tässä huomattavasti. 1200 euroa kuussa asumiskulujen jälkeen on summa, jolla Suomessa pystyy hankkimaan itselleen minimikulutuksen mukaisen kohtuullisen elintason. SKP ajaa perusturvan tason nostamista tälle tasolle kaikille, joilla ei ole mahdollista itse hankkia omaa elatustaan esimerkiksi työttömyyden, sairauden tai vamman, opiskelujen tai perhetilanteen takia.

Suomalainen universaali syyperustainen sosiaaliturvajärjestelmä on perustaltaan hyvä, mutta se vaatii selkeyttämistä. Alan ammattilaisetkin myöntävät kokonaisuuden hallitsemisen olevan haasteellista. Kansalaisen ei ole helppo tietää, mitä apua hän voi saada tai miten ja mistä apua voi hakea. Tästä syystä SKP pitää tärkeänä, että asiakastyössä olevia KELA:n sekä sosiaalitoimen työntekijöitä velvoitettaisiin aktiivisesti selvittämään, mihin tukiin heidän puoleensa kääntyvä on oikeutettu sekä auttamaan häntä näiden tukien hakemisessa. Näin jokainen pystyisi saamaan kaiken tuen, mihin hän on oikeutettu.

Poistamalla erilaiset karenssit ja omavastuuajat sekä yhtenäistämällä eri sosiaaliturvaetuuksien myöntämiskäytäntöjä päästäisiin tilanteeseen, jossa kansalaiset saisivat heille kuuluvat etuudet viipymättä ja ilman turhaa byrokratiaa.

www.skp.fi/perusturva1200perustelu
 

Työntekijöiden puolella

173 000 työntekijää siirtyy kunnilta uusien hyvinvointialueiden työntekijöiksi. Lisäksi noin 14 400 henkilöä jatkaa Helsingin kaupungin ja 22 800 HUS-yhtymän palveluksessa. Tämä on suurin henkilöstön siirto, joka Suomessa on koskaan toteutettu. Sen toteutuksessa ei ole varaa ohittaa työntekijöiden näkemyksiä ja osaamista.

Hyvinvointialueiden on välittömästi käynnistettävä kokeiluja palvelujen järjestämisestä kuuden tunnin vuoroissa ansiotasoa alentamatta.

Tarvitaan parempi työaika. Hyvinvointialueiden on välittömästi käynnistettävä kokeiluja palvelujen järjestämisestä kuuden tunnin vuoroissa ansiotasoa alentamatta. SKP luottaa useiden tutkimusten tuloksiin, joiden mukaan kuuden tunnin työpäivä auttaa ihmisiä jaksamaan paremmin ja sairauspoissaolot vähenevät. Tämä on tärkeää erityisesti hoiva-aloilla, joilla työajanlyhennys lisää alan vetovoimaa ja houkuttelevuutta. Työntekijöiden riittävä määrä on edellytys työntekijöiden kuormituksen keventämiseen. Palkkausta on korotettava työn vaativuutta vastaavaksi, jotta tekijöitä riittää myös jatkossa.

Käytäntö on osoittanut, että työpäivän pituuden lyhentäminen on johtanut työn tuottavuuden kasvuun. Työn jakaminen edistää myös työllisyyttä ja näin ollen lisää tuloveroja. Kaikista näistä syistä johtuen kokeilu voidaan toteuttaa ansiotasoa alentamatta, ohjaamalla osa työn tuottavuuden ja työllisyyden paranemisen tuomasta hyödystä kuntien rahoitukseen.

Palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi on välttämätöntä parantaa työntekijöiden työehtoja ja -oloja sekä vaikutusmahdollisuuksia työhönsä. Työntekijöiden osaaminen ja kokemus on hyödynnettävä nyt suunniteltua paremmin Sote-uudistusta toteutettaessa. On myös huolehdittava henkilöstön ammattitaitoa ylläpitävän täydennyskoulutuksen järjestämisestä. Näin toimien saadaan kohdennettua toimenpiteet ja parannukset sinne, missä ne vaikuttavat tehokkaimmin.

www.skp.fi/kampanjat/6tunnintyopaiva

Vanhuspalveluja vahvistettava

Laitoshoidon purku viime vuosikymmeninä on johtanut siihen, että moni vanhus on täysin heitteillä omassa kodissaan. Vaikka vanhusten määrä kasvaa, valtion ja kuntien rahoitusta on leikattu. Vanhuspalveluihin käytettävien menojen osuus bruttokansantuotteesta ja myös vanhuspalveluiden henkilöstömäärä on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Näköpiirissä ei ole, että tulevilla hyvinvointialueilla rahoitusta vanhuspalveluihin oltaisiin lisäämässä.

Kotihoidossa on tällä hetkellä aivan liian huonokuntoisia vanhuksia, koska pitkäaikaishoidon paikkoja on liian vähän. Tarvitaan tuntuvasti lisää julkisen sektorin tuottamaa laadukasta ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia paikkoja. Näitä paikkoja tulee olla tarpeen mukaan eri puolilla hyvinvointialuetta niin, että omaisten on helppo käydä tapaamassa läheisiään. Vanhukselle on tärkeää voida jatkaa asumista tutussa ympäristössä. Päättäjien on huolehdittava, että uhkakuva, jossa vanhuksia siirrellään ympäri hyvinvointialuetta paikasta toiseen pelinappuloiden tavoin, ei toteudu. Vanhenevien pariskuntien mahdollisuus yhteisasumiseen riittävällä tuelle on turvattava.

Jotta työntekijöitä alalle saadaan riittävästi, tulee palkkauksen ja työolojen olla kunnossa.

Vanhuspalvelulain muutoksella säädettiin vähimmäishenkilöstömäärästä vanhusten tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. On arvioitu, että pelkästään välittömään hoivaan tarvitaan lähivuosina 4500 työntekijää lisää. Tämä kasvattaa kustannuksia ja sekin on yksi syy, miksi vanhuspalveluihin tarvitaan lisää rahaa. Jotta työntekijöitä alalle saadaan riittävästi, tulee palkkauksen ja työolojen olla kunnossa.

Myös vanhusten kotihoitoon tulee laatia laitoshoidon tavoin valtakunnallinen lakiin perustuva hoitajamitoitus ja siihen erillisrahoitus valtion budjetista. Hoitotyön kuormittavuuden vähentämisen yhtenä keinona hyvinvointialueet voisivat vallan hyvin kokeilla kuuden tunnin työaikaa ansiotasoa alentamatta ja saada siitä vetovoimaa hoitotyöhön.

Omassa kodissa asuu ikäihmisiä yhä enemmän. Ihmisten pysyessä virkeinä ja toimintakykyisinä tarvitaan vähemmän kalliita ja raskaita palveluja. Yhdessä tekeminen, jutustelu ja terveellisen ruoan nauttiminen toisten seurassa ovat monelle mahdollistuneet lähikorttelin kerhossa tai päiväkeskuksessa. On tärkeää, että näiden kuntiin jäävien ennalta ehkäisevien palvelujen merkitys tiedostetaan. Ei ole kenenkään etu, jos niistä leikkaamalla vanhuspalveluiden tarve kasvaa ja ihmisen elämänlaatu heikkenee.

Suomen kommunistinen puolue 2021

Älä jatka paha sote, tule hyvä sote!

Sote keskustelua seuranneet tietävät, että tulevissa aluevaaleissa ympäri Suomen valitaan aluevaltuustot, jotka johtavat ”hyvinvointipalveluita”. Pohjois-Karjalan kriisiin ajautunut sotekuntayhtymä Siun sote aloitti jo viisi vuotta sitten, ajautui kriisiin ja diktaattorin valtuudet saanut johto on vastuussa tapahtuneesta. Poliittinen tuki tällä johtamistavalle, käskyttämiselle ja uhkailulle on ollut vankkumaton. Siksi vaatimus ja tunnus: Alä jatka paha sote, tule hyvä sote! on perusteltu. Siun soten henkilökunnalta on viety motivaatio ja alata hakeudutaan pois. Palveluiden saatavuudesta kärsii potilaat ja asikkaat.

Voimme valita myös toisin. On tarve murtaa se poliittinen tuki Siun soten johtamisjärjestelmältä, mikä on johtanut nykyiseen Paha-soteen Pohjois-Karjalassa.

KIrjoittaja Martti Vaskonen

Naton lobbauksessa mukana monia tahoja

Karjalaisen pääkirjoituksessa (27.10.) iloittiin EVA:n kyselystä, jonka mukaan Nato-jäsenyyden vastustus on vähentynyt parilla prosentilla. Karjalaisen mukaan Nato on monenkeskinen kriisinhallinta- ja yhteistyöjärjestö, jossa Suomikin voisi luontevasti olla täysjäsen.


Suomessa on vahva natolobby, joka koostuu oikeistopoliitikoista, puolustushallinnon korkeista virkamiehistä ja johtavista sotilaista. Se on aktiivisesti ajanut natojäsenyyttä 90-luvun alusta lähtien. Hornet-kauppa oli merkittävä avaus, joka johti natokumppanuuteen ja vei meidät Afganistaniin. Ukrainan kriisi tuli kuin taivaanlahjana ja Venäjän uhalla pelottelu on tavallista. Jo vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan suurimpien lehtien päätoimittajat kannattivat Suomen natojäsenyyttä.

Mediassa ei vahingossakaan tuoda julki perusasioita Suomen geopoliittisesta asemasta. Itämeren kautta tapahtuu lähes puolet Venäjän ulkomaankaupasta ja vielä suurempi osuus Pietarin talousalueen kaupasta. Vaikea uskoa, että Venäjä haluaisi sotilaallista kriisiä alueelle kuin äärimmäisessä tilanteessa. Onhan Venäjän sotilaallinen voima vain neljäs osa EU-maiden sotavoimasta. Moskovassa Nato näyttäytyy vihollisena. Alueen vakauden kannalta on sekä Venäjän että Suomen yhteinen intressi, ettei Venäjä koe sotilaallista uhkaa Suomen alueen kautta.

Suomen tekemät sotilaalliset sopimukset johtavien natomaiden kanssa ovat johtaneet jatkuvaan vieraiden joukkojen harjoitteluun Suomen alueella. Niiden merkityksestä Suomen ulkopoliittiseen asemaan ei ole käyty julkisuudessa minkäänlaista keskustelua. Tosin eduskuntaakin on pidetty pimennossa. Nato-option vuoksi Suomi ei pysty edes allekirjoittamaan YK:n ydinaseidenkieltosopimusta, vaikka yli 80 prosenttia kansalaisista sitä hallitukselta odottaa.

Ymmärrettävästi nämä seikat herättävät epätietoisuutta Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Liittoutumattomuuden kannatus kaipaisi vahvistuakseen johtavien poliitikkojen selkeää tukea. Onko poliitikoilla kyseessä rohkeuden vai ymmärryksen puute? Tunnetaanko riittävän hyvin sotilaallisen liittoutumattomuuden perusteita, jotta kyettäisiin asettumaan julkisesti ja selvästi natolobbya vastaan? Se vaatisikin kyllä rohkeutta. Silloinhan voisi todella joutua suurten mediatalojen sylkykupiksi politiikassa.

Kirjoittaja Hannu Ketoharju

Artikkelikuva Martti Vaskonen

Onko ammattiliiton jäsenellä kuluttajansuojaa?


Ihmisen arkikokemus määrää mitä hän ajattelee ympäristöstään, myymälöistä, julkisista ja yksityisistä palveluista. Mihin lokeroon ammattiliitot kuuluvat? Onko se kommunistista potaskaa vai jotain parempaa?

Uset ammattiliitot ovat ajautuneet ongelmiin, koska niiden viesteihin ei enää luoteta. Ammattiliitot näyttäytyvät vain laitoksina, mitkä takaavat paremman päivärahan työttömyysjaksolta.

JHL kertoo omalla etusivullaan netissä, että siihen kuulumalla “saat reilun palkan ja muut ehdot työstäsi”. Todellisuudessa voit saada sen minimipalkan, minkä työehtosopimus sallii ja piste.

Myös se että saat muut reilut ehdot työstäsi on kaukainen haave.  Työnantajan direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus takaa sen, että työnantajalla on oikeus valvoa ja johtaa työtä mielivaltaisesti tai muodollisesti henkilökuntaa osallistamalla. Lain ja sopimusten rajat venyvät ja paukkuvat. Harmaata aluetta riittää harhailtavaksi vuodesta toiseen.

Hyöty työn tuottavuuden kasvusta, “samassa ajassa enemmän” on mennyt työnantajien hyödyksi. Onko se reilua? Onko se reilua, että julkisen sektorin kuluttavissa ammateissa joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle ennen eläkeikää joka kolmannen kohdalla. Niin sanottuja terveyden takaavia “suojatyöpaikkoja” löytyy vain johtotehtävissä ja sotilasammateissa. 

Onko se reilua, että työaikaasi on pidennetty ja lomarahojasi leikattu? Onko reilua, että uuden työaikalain mukaan työnantajan mahdollisuudet teettää ylityötä kasvavat sadan vuoden takaisesta 200 tunnin enimmäismäärästä noin 400 tuntiin vuodessa.

Uusi työaikalaki on niin heikosti kirjoitettu, ettei sitä valvova viranomainen AVI pysty tulkitsemaan. Meni vähän kuin kuuluisa kikysopimus. Ei oikein tiedetä mitä on tehty.

Se että ammattiyhdistysliike kamppailisi lyhyemmän työajan puolesta on vielä utopiaa. JHL:n näkyvin valtakunnallinen kamppailu on kerran vuodessa järjestettävä Nenäpäivä. 

Auttaisiko ammattiliittoja, jos punaiset nenät kaivettaisiin esille kymmenen kertaa vuodessa. Saisiko se työläiset hylkäämään YTK:n ja järjestäytymään voimaksi, mikä vakavissaan ajaa parempia työehtoja?

Voimme  kamppailla hyvistä työehdoista ja ottaa reilun askeleen vasemmalle. Mitään estettä sille ei ole. Hyvä kaikkia kuluttavaa työtä tekevien yhteinen vaatimus ja tunnus on jo olemassa. Se voidaan toteuttaa ansiotasoa alentamatta. Tunnus kuuluu: 30 tuntia viikossa riittää!

Martti Vaskonen

SKP:n ay-ryhmä pj