Sotevaalien alla kannattaa muistaa vuonna 2019 syntynyt kohu Attendon ja Esperin hoivakotien skandaalimaisesta toiminnasta. Onhan vanhustenhoito ollut vaalien kestoaiheena jo vuosia. Vanhuksia pidettiin lukkojen takana ja käytettiin myös hygieniahaalareita, magneettivyötä sekä sängyn laitojen nostoa ilman lääkärin päätöstä asiasta. Mutta nämä kansainväliset hoivajätitkin toimivat kuntien kilpailuttamina. Myydään halvinta ja suuret valtaavat edullisilla tarjouksilla markkinoita. Kun osakkeenomistajat vaativat osinkonsa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin tinkiä hoivan laadusta. Yhä suuremman osan ympärivuorokautisesta hoidosta ovat kunnat siirtäneet yksityisille yrityksille, vaikka vastaavatkin hoidon saannista ja laadusta.
Hölmöläisten tapaan peittoa jatketaan silloin kun joku skandaali räjähtää vallanpitäjien silmille. Rahoituksen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan ottaminen esille saa aikaan vain hiljaisuuden päättäjien keskuudessa. Kunnat ja valtio pallottelevat asialla ja puolueet eivät halua vaarantaa hallituskelpoisuuttaan vanhenevan väestön takia.
Tutkijat ovat vuosikymmenten ajan muistutelleet poliitikkoja vanhojen ihmisten määrän ja palvelujen tarpeen kasvusta, silti ollaan yllättyneitä. Marja Jylhä Tampereen yliopistosta on istunut useammassa eri hallitusten ja ministerien asettamassa asiantuntijatyöryhmässä. Työhön on kulunut satoja tunteja kiireistä työaikaa ja työtä on kehuttu maasta taivaaseen. Mutta yhtään ehdotusta ei ole viety poliittiseen valmisteluun, hän kertoo kirjassaan ”Vanhuustutkijan koronavuosi”.
Vanhojen ihmisten palveluista on säästetty ”laitoshoitoa” vähentämällä. Se on johtanut huonokuntoisten ihmisten kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Keskeinen idea on ollut, että pääosa maksuista siirtyy kunnalta asukkaalle ja Kelalle.
Kotihoitoa pyritään edistämään puhumalla kuinka ”koti on paras paikka ihmiselle”. Jossakin vaiheessa raja tulee vastaan. Vaikka hoitaja kävisi neljäkin kertaa vuorokaudessa, niin yksinäisiä tunteja jää paljon. Samaan aikaan yli 90-vuotiaiden hoivakotipaikkoja on karsittu eniten, vaikka juuri he niitä tarvitsevat. Taustalla on tietenkin raha. Pohjoismaisten naapureiden tasolle pääsy vanhusten hoidossa vaatisi vuodessa miljardin lisää rahaa.
Vanhusten lisäksi vanhuuden palvelujen parantaminen koskettaa kaikkia, jotka kantavat iäkkäistä läheisistään suurempaa vastuuta kuin jaksavat. Se helpottaisi myös meidän kaikkien matkaa kohti vanhuutta voidessamme luottaa hyviin palveluihin. Se lisäisi luottamusta koko yhteiskuntaan toisin kuin nykyinen tilanne.
Hannu Ketoharju
Juuka
punaisetsanomat.wordpress.com 