Naton lobbauksessa mukana monia tahoja

Karjalaisen pääkirjoituksessa (27.10.) iloittiin EVA:n kyselystä, jonka mukaan Nato-jäsenyyden vastustus on vähentynyt parilla prosentilla. Karjalaisen mukaan Nato on monenkeskinen kriisinhallinta- ja yhteistyöjärjestö, jossa Suomikin voisi luontevasti olla täysjäsen.


Suomessa on vahva natolobby, joka koostuu oikeistopoliitikoista, puolustushallinnon korkeista virkamiehistä ja johtavista sotilaista. Se on aktiivisesti ajanut natojäsenyyttä 90-luvun alusta lähtien. Hornet-kauppa oli merkittävä avaus, joka johti natokumppanuuteen ja vei meidät Afganistaniin. Ukrainan kriisi tuli kuin taivaanlahjana ja Venäjän uhalla pelottelu on tavallista. Jo vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan suurimpien lehtien päätoimittajat kannattivat Suomen natojäsenyyttä.

Mediassa ei vahingossakaan tuoda julki perusasioita Suomen geopoliittisesta asemasta. Itämeren kautta tapahtuu lähes puolet Venäjän ulkomaankaupasta ja vielä suurempi osuus Pietarin talousalueen kaupasta. Vaikea uskoa, että Venäjä haluaisi sotilaallista kriisiä alueelle kuin äärimmäisessä tilanteessa. Onhan Venäjän sotilaallinen voima vain neljäs osa EU-maiden sotavoimasta. Moskovassa Nato näyttäytyy vihollisena. Alueen vakauden kannalta on sekä Venäjän että Suomen yhteinen intressi, ettei Venäjä koe sotilaallista uhkaa Suomen alueen kautta.

Suomen tekemät sotilaalliset sopimukset johtavien natomaiden kanssa ovat johtaneet jatkuvaan vieraiden joukkojen harjoitteluun Suomen alueella. Niiden merkityksestä Suomen ulkopoliittiseen asemaan ei ole käyty julkisuudessa minkäänlaista keskustelua. Tosin eduskuntaakin on pidetty pimennossa. Nato-option vuoksi Suomi ei pysty edes allekirjoittamaan YK:n ydinaseidenkieltosopimusta, vaikka yli 80 prosenttia kansalaisista sitä hallitukselta odottaa.

Ymmärrettävästi nämä seikat herättävät epätietoisuutta Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Liittoutumattomuuden kannatus kaipaisi vahvistuakseen johtavien poliitikkojen selkeää tukea. Onko poliitikoilla kyseessä rohkeuden vai ymmärryksen puute? Tunnetaanko riittävän hyvin sotilaallisen liittoutumattomuuden perusteita, jotta kyettäisiin asettumaan julkisesti ja selvästi natolobbya vastaan? Se vaatisikin kyllä rohkeutta. Silloinhan voisi todella joutua suurten mediatalojen sylkykupiksi politiikassa.

Kirjoittaja Hannu Ketoharju

Artikkelikuva Martti Vaskonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s